Selvitys vanhemmuuden kustannusten tasaisemmasta jakautumisesta

Raportteja Muut julkaisut 49 Merja Kauhanen, Milla Nyyssölä

Tiivistelmä

Tässä raportissa tarkastellaan työnantajille aiheutuvien vanhemmuuden kustannusten jakautumista, korvaamista ja tasaamista Suomessa sekä vertailumaissa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Islannissa ja Virossa sekä tehdään vertailun perusteella myös suosituksia vanhemmuuden kustannusten tasaisemman jakautumisen edistämiseksi. Vanhemmuuden kustannukset koostuvat sekä suorista (esim. palkanmaksu vanhempainvapaan ajalta) että epäsuorista kuluista (esim. sijaisjärjestelyt ja tuottavuuden heikkeneminen).

Selvityksen perusteella Suomessa ja verrokkimaissa maasta riippuen vanhempien työnantajien maksettavaksi jää erilaisia suoria kustannuksia vanhemmuudesta. Vertailumaissa lakisääteiset vanhempainetuudet rahoitetaan pääosin julkisista varoista, mutta yksittäiselle työnantajille jää maksettavaksi vaihtelevia kustannuksia, erityisesti työehtosopimuksiin perustuvan täyden palkanmaksun tai vanhempainpäivärahan päälle maksettavan lisän sekä raskauden ja sairaan lapsen hoitoon liittyvien poissaolojen myötä. Nämä kustannukset korvataan vain osittain. Joissakin maissa näitä työnantajien suoria kustannuksia tasataan tehokkaammin: Tanskassa käytössä on vanhempainvapaakorvausrahastot, joihin kaikki työnantajat osallistuvat ja joista työnantajien vapaiden ajalta maksamat palkat korvataan lähes täysin, ja Ruotsissa LO-aloilla lisäetuudet rahoitetaan vakuutuksella. Suomessa vastaavia järjestelmiä ei ole, mutta työnantajille maksettava 2500 euron perhevapaakorvaus tasaa osittain kustannuksia. Lisäksi lakisääteisten vanhempainpäivärahojen kustannuksia rahoitetaan monissa vertailuissa olleissa maissa myös kaikilta työnantajilta kerätyillä sosiaaliturvamaksuilla, mikä myös tasoittaa ainakin osin kustannuksia nais- ja miesvaltaisten alojen kesken.

Tilastojen mukaan äidit käyttävät edelleen valtaosan vanhempainvapaista kaikissa vertailumaissa, ja siksi korvaamatta jäävät suorat kustannukset ja epäsuorat kustannukset ovat suurempi kustannustekijä naisten työnantajille.

Raportissa ehdotetaan isäkiintiön nostamista, jotta isät pitäisivät enemmän vanhempainvapaata ja näin kustannuserot naisten ja miesten työnantajien välillä pienenisivät. Toinen ehdotus pohdittavaksi on, voisiko Tanskan vanhempainvapaakorvausrahaston mallista tai Ruotsin tietyille aloille suunnatusta vakuutuspohjaisesta korvausjärjestelmästä ottaa oppia Suomen vanhemmuuden kustannusten tasaisemman jakautumisen edistämiseksi. Työnantajan työehtosopimusten perusteella maksettavaksi jääviä korvauksia vanhempainvapaista olisi myös mahdollista kompensoida korottamalla vanhempainpäivärahan korvaustasoa, jolloin täyden palkan ja päivärahan välinen erotus pienenisi. Lisäksi tarvitaan työpaikkatason toimenpiteitä epäsuorien kustannusten vähentämiseksi, ja tässä erityisesti töiden organisoinnin ja sijaisjärjestelyjen hyvien käytäntöjen kehittäminen on keskeisessä roolissa.