Hyvä perusterveydenhuolto on investointi, sanoo lääkäri
Jos yhdestä kohteesta karsiminen aiheuttaa lisäkuluja toisaalla, ei pitäisi puhua säästämisestä, lääkäri Joonas Kiili sanoo.
Luit kansijuttumme. Miltä keskustelu terveydenhuollon resursseista ja priorisoinnista tuntuu lääkärin näkökulmasta?
”Turhauttavalta. Tuntuu, että keskitytään epäolennaisuuksiin. Poliitikot tarjoavat yksinkertaisia ratkaisuja, kuten hyvinvointialueiden määrän muuttamista tai Kela-korvauksen nostamista, ikään kuin nämä muutokset muuttaisivat asetelmaa merkittävästi. Vaikuttavuusylilääkäri Aapo Tahkola nosti hyvin esiin, että pitäisi valita, mihin panostetaan nyt. Lääkkeiden hinnat tarkastellaan huolellisesti, mutta ammattilaisten ajankäyttöön ei kiinnitetä samanlaista huomiota, vaikka tehokkuutta voitaisiin lisätä esimerkiksi palkkaamalla hoitotyötä tukevia ammattilaisia, kuten sihteereitä ja laitoshuoltajia.”
Jakautuuko rahoitus perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä mielestäsi sopivasti?
”Nykyinen jako ei ole oikeudenmukainen. Perusterveydenhuoltoon pitäisi kohdistaa enemmän rahoitusta. Ratkaisut perustuvat virheellisiin lähtökohtiin, jolloin ongelma on, että säästökohteet eivät ole millään tavalla järkeviä tai pohdittuja, ja säästöt muuttuvat menoiksi. Mielenterveys-, päihde- ja vanhuspalvelut ovat aliresursoituja. Niihin pitäisi panostaa ensin, jotta voidaan saavuttaa säästöjä myöhemmin. Investointi matalan kynnyksen palveluihin säästää kuluja ehkäisemällä vaikeiden oireiden kehittymistä ja päivystykseen tai erikoissairaanhoitoon hakeutumista. Työterveyshuollon resursseja voisi siirtää hyvinvointialueille, se edistäisi hoidon tasa-arvoisuutta.”
Onko lääkärikoulutuksessa huomioitu priorisoinnin tarve?
”Huutavassa rahapulassa olisi entistä tärkeämpää painottaa resurssien järkevän käytön merkitystä uusille lääkäreille. Monet potilaat ovat oppineet, että lääkärin vastaanotolla pitää olla tiukkana, että ’saan mitä haluan’. Vaatii hirveästi työtä lääkäriltä, että voittaa potilaan luottamuksen. Monesti tuntuu, että labroja otetaan ammattilaisen ahdistuksen vähentämiseksi tai oman selustan turvaamiseksi, vaikka lääketieteellistä perustetta kokeille ei olisi.”
Miten uusien ja mahdollisesti kalliiden hoitojen kehitys ja saatavuus vaikuttaa päätöksentekoon työssäsi?
”Niistä ollaan jollain tavalla hintatietoisia. Kaikessa muussa vastaavaa hintatietoisuutta ei ole. Toivoisin, että hintalappu näkyisi kaikessa, jotta ammattilaiset voisivat valita kustannustehokkaampia lääkkeitä, hoitoja ja välineitä.”
Artikkelissa kyseenalaistetaan poliitikkojen kyky pitkäjänteisiin päätöksiin. Mitä ajattelet siitä?
”Hyvin lyhytjänteistähän tämä on, säästöjä etsitään juustohöylällä vähän kaikkialta. Asiantuntijoiden mielipiteitä kuunnellaan vain, jos ne tukevat hallituksen linjaa. Tarvitaan selkeä suunnitelma siitä, mihin yhteiskuntana haluamme panostaa.
