Työuraeläke rantautui Suomeen Ruotsiin ja Tanskaan
Pohjoismaissa on luotu viime vuosina eläke-etuuksia, joiden avulla raskasta työtä tehneet voivat päästä eläkkeelle ennen vanhuuseläkeikää. Uudistukset ovat poikkeus maailmanlaajuisesta kehityksestä, jossa eläkeikiä on nostettu. Miksi ne ovat tulleet juuri nyt ja juuri täällä?
“Nyt on Arnen vuoro.”
Näin kampanjoivat Tanskan sosiaalidemokraatit kansankäräjävaalien alla vuonna 2019. Vuoroaan odottanut Arne oli tuolloin 59-vuotias panimotyöntekijä Arne Juhl, joka oli työskennellyt 16-vuotiaasta asti ja kärsi nyt polvi- ja muista vaivoista eikä pystynyt enää työskentelemään kokopäiväisesti. Hänestä tuli keulakuva Tanskan demarien vaalilupaukselle uuden varhaiseläkkeen luomisesta nuoresta asti työtä tehneille. Heille haluttiin turvata oikeus päästä eläkkeelle hyvässä kunnossa. Demarit säilyttivät vaaleissa paikkansa suurimpana puolueena, ja yhdessä muiden vasemmistopuolueiden ja oikeistopopulistisen Tanskan kansanpuolueen kanssa se ajoi lupauksen laiksi asti. Uusi laki astui voimaan vuoden 2022 alussa.
Hieman myöhemmin Ruotsin ammattiliitot tavoittelivat Tanskan kaltaista ratkaisua. Kunta-alan ammattiyhdistysliikkeen keulakuvaksi nostettiin 60-vuotias ja 40 vuotta töitä tehnyt Karlstadin keskussairaalan sairaanhoitaja. Ruotsissa ei syntynyt varsinaista uutta eläke-etuutta, mutta syyskuussa 2022 voimaan tulleen uudistuksen vaikutukset olivat samankaltaiset.
Myös Suomeen syntyi vuonna 2018 eläkeiän noston kylkiäisenä työuraeläke pitkän uran raskaissa töissä tehneille.
Uudistukset vaikuttavat vievän maita vastavirtaan, sillä vuonna 2008 alkaneen finanssikriisin jälkeen vanhuuseläkeikien nostaminen on ollut yksi maailman merkittävimmistä poliittisista trendeistä. Taustalla on väestön elinajan ja eläkkeelläoloajan pidentyminen sekä huoltosuhteen heikkeneminen syntyvyyden hiipuessa ja väestön ikääntyessä.
Kuvio 1. Työuraeläkkeet pohjoismaissa 2023
Suomen, Ruotsin ja Tanskan tuoreet uudistukset herättävät kysymyksen, ovatko varhaiseläkkeet tekemässä paluun työuraeläkkeen muodossa.
Kunniakkaasti eläkkeelle
Suomessa eläkeiän nostamiseen päädyttiin vuoden 2017 eläkeuudistuksessa. Meilläkin ikärajan nostamisen ajatellaan pidentävän työuria ja siten vahvistavan eläkejärjestelmää ja julkista taloutta. Lisäksi pidempi työura varmistaa, että työeläketurvaa kertyy pidempään ja eläkevuosien toimeentulo on kohtuullisella tasolla.
Muutos on pääsääntöisesti edennyt hyvin. Eläketurvakeskuksen tutkimusten mukaan suomalaiset jatkavat työntekoa vanhuuseläkkeelle siirtymiseen asti selvästi aiempaa useammin, ja tämä on yleistynyt kaikissa sosioekonomisissa ryhmissä.1 Kehitys on ollut myönteistä erityisesti matalasti koulutettujen keskuudessa ja työntekijäammateissa.
Sosioekonomiset erot työurien ja eliniän pituudessa näkyvät kuitenkin edelleen.
Sosioekonomiset erot työurien ja eliniän pituudessa näkyvät kuitenkin edelleen. Eläkeiän nouseminen koetaan ongelmaksi erityisesti niille, jotka ovat tehneet pitkän työuran kuluttavissa töissä. Tämä huoli on viime vuosina voimistunut Pohjoismaissa, ja nyt se alkaa näkyä maiden eläkejärjestelmissä: on luotu joko uusia tai räätälöity vanhoja varhaiseläkeväyliä. Kyse ei ole niinkään toimeentulosta, vaan siitä, millä tavalla työura päättyy. Julkisessa keskustelussa työuraeläkkeiden perusteluihin yhdistyy usein moraalisia argumentteja työn sankareista ja kunniakkaasti eläkkeelle lähtemisestä.
Vaikka näitä väyliä on perusteltu työuran pituudella ja työn raskaudella, maiden käytännöt eroavat toisistaan tietyistä samankaltaisuuksistaan huolimatta. Suomessa ja Tanskassa eläkeiän noston yhteydessä syntyi työuraeläke. Ruotsissa työkyvyttömyyden arviointi keventyi tavalla, joka vastaa Suomessa ja Tanskassa jo ennestään voimassa olevaa käytäntöä. Norja on sen sijaan uinut vastavirtaan. Norjassa eläkeiän joustavoittaminen ja alaikärajan laskeminen 67:stä 62 vuoteen on johtanut työuraeläkkeestä luopumiseen.
Eri perusteilla eläkkeelle
Raskaan työn tekijöille on maailmalla tarjottu varhaiseläkkeitä ennenkin. Raskasta, kuluttavaa tai vaarallista työtä tekeville ammattiryhmille on useissa maissa erityiseläkkeitä tai ammatillisia eläkeikiä ennen yleistä vanhuuseläkeikää.2 Tyypillisiä tällaisia ammattiryhmiä ovat sotilaat, poliisit, palomiehet, merimiehet ja kaivostyöläiset. Kansainvälinen työjärjestö ILO sisällyttää vaarallista työtä tekeviin myös maatalous- ja rakennustyöntekijät. Näille työntekijöille työtapaturmien ja ammattitautien riskit ovat keskimääräistä suuremmat.
Useimmissa Euroopan maissa raskasta ja vaarallista työtä tekevien osuuden arvioidaan nykyään jäävän pieneksi, alle prosentista noin neljään prosenttiin työvoimasta. Suomessakin on ollut ammatillisia eläkeikiä, mutta näistä luovuttiin vuonna 1989. Siirtymäsäännösten vuoksi alennettu eläkeikä on vielä jäljellä noin yhdellä prosentilla julkisen alan työntekijöistä.
Eläkeoikeus voi lisäksi määräytyä työn luonteen perusteella. Näitä ammattiryhmistä riippumattomia, raskasta työtä tekevien eläke-etuuksia kutsutaan yleisesti työuraeläkkeiksi. Euroopassa työuraeläkkeitä on esimerkiksi Ranskassa, Italiassa ja Itävallassa. Maiden välinen vertailu osoittaa, että raskaalle työlle ei ole yksiselitteistä määritelmää.
Pohjoismaiden ratkaisuissa on myös nähtävissä viitteitä eurooppalaiseen käytäntöön, jonka mukaan varhaiseläkkeitä voidaan myöntää myös pitkän työuran perusteella. Vaadittava vakuutusaika vähentämättömään eläkkeeseen on tavallisesti yli 40 vuotta. Esimerkiksi Saksassa vakuutusaikavaatimus on 45 vuotta.
Työn raskaus on laissa vain Suomessa
Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa työuraeläkkeet ovat ammateista riippumattomia etuuksia ja osa lakisääteistä sosiaalivakuutusta.
Taulukko 1. Pohjoismaiden työuraeläkejärjestelmät
Suomessa työuraeläkkeen myöntämisen ehtoina on vähintään 38 vuoden työura fyysisesti tai henkisesti raskaissa töissä sekä nykyisen työn raskaus suhteessa työkykyyn. Työkyvyttömyyttä arvioidaan työkyvyttömyyseläkettä lievemmin perustein. Työuraeläkkeeseen ei sisälly tulevan ajan eläkeosaa, eli siitä puuttuu työkyvyttömyyseläkkeeseen mukaan laskettu työkyvyttömyydestä johtuva eläkekarttuman menetys. Tuleva aika tarkoittaa sitä aikaa, jonka työntekijä olisi ollut työssä vanhuuseläkeikään asti, jos työkyvyttömyys ei olisi katkaissut hänen työuraansa. Siksi työuraeläke on matalampi kuin työkyvyttömyyseläke. Työuraeläke voidaan myöntää aikaisintaan kaksi vuotta ennen alinta vanhuuseläkeikää vuonna 1965 syntyneistä alkaen. Ensimmäiset eläkkeet myönnettiin vuonna 2018.
Tanskassa työuraeläkettä (tidlig pension) on vuodesta 2022 alkaen voitu myöntää aikaisintaan kolme vuotta ennen varsinaista vanhuuseläkeikää, jos työuraa on takana vähintään 44 vuotta. Työuraeläke tunnetaan yleisesti jutun alussa mainitun Arne Juhlin mukaan ”Arne-eläkkeenä”.
Vaatimuksia työkyvyttömyydestä ei ole. Tanskalaisilla on kuitenkin jo tätä ennen ollut kaksi erilaista varhaiseläkemuotoa:
- Työkyvyttömyyseläkkeenä myönnettävä seniorieläke (seniorpension) voidaan myöntää ammatillisen työkyvyttömyyden ja vähintään 25 vuoden työuran perusteella aikaisintaan kuusi vuotta ennen vanhuuseläkeikää.
- Työttömyysvakuutuksen varhaiseläkkeeseen (efterløn) ovat oikeutettuja kaikki työttömyyskassan pitkäaikaiset jäsenet aikaisintaan kolme vuotta ennen vanhuuseläkeikää.
Ruotsissa syyskuussa 2022 voimaan tulleessa trygghetspension-uudistuksessa kyse ei ole varsinaisesta uudesta etuudesta, vaan ammatillisesta työkyvyn arvioinnista pysyvästi työkyvyttömille yli 60-vuotiaille. Pitkän työuran perusteella myönnettävä varhaiseläke oli esillä jo hallituksen vuoden 2013 selvityksessä eläkeiän nostosta ja mahdollisuuksista pidentää työuria.3
Arviointi koskee niitä, joilla on enintään viisi vuotta vanhuuseläkeikään. Sairauskorvaukseen (sjukersättning) oikeutetun etuudenhakijan työkykyä tarkastellaan niiden töiden vaatimuksiin, joita henkilö on tehnyt hakemusta edeltäneen 15 vuoden aikana. Ruotsin ratkaisu on verrattavissa Tanskan seniorieläkkeeseen ja Suomessa 60 vuotta täyttäneiden ammatilliseen työkykyarvioon eli kykyyn tehdä omaan ammattiin kuuluvia työtehtäviä. Tämä on käytäntö, josta OECD on suositellut Suomea luopumaan työllisyyden kasvattamiseksi ja julkisen talouden vahvistamiseksi.4
Norjassa suunta on kääntynyt päinvastaiseksi naapurimaihin verrattuna. Vanhuuseläkeiän alarajan alentaminen 67:stä 62 vuoteen vuoden 2011 uudistuksessa muutti perustavanlaatuisesti alun perin teollisuustyöntekijöille työuraeläkkeeksi suunnattua AFP-eläkettä (avtalefestet pensjon). Siitä tuli yksityisellä sektorilla 62 ikävuoteen asti työuran ajalta karttuva ja lakisääteisen vanhuuseläkkeen yhteydessä annuiteettina maksettava. Annuiteetti on kuukausittain tasaeränä maksettava lisäeläke, jota maksetaan elämän loppuun saakka. Julkisella sektorilla vastaava uudistus toteutuu vuonna 2025.
Julkisella alalla on edelleen voimassa työmarkkinajärjestöjen sopima AFP-eläke, joka on vakiintunut 62–67 ikävuoden välillä maksettavaksi varhaiseläkeputkeksi. Sen myöntäminen edellyttää ikäluokkakohtaisesti vaaditun määrän työvuosia uran loppupäässä ennen eläkkeelle siirtymistä. Työntekijälle putki on houkutteleva, sillä eläkkeelle siirtyminen ei vähennä 67 vuoden iässä maksettavaa vanhuuseläkettä.
Vaikka Pohjoismaiden ratkaisut poikkeavat toisistaan, niiden poliittisissa perusteluissa on samoja piirteitä.
Vaikka Pohjoismaiden ratkaisut poikkeavat toisistaan, niiden poliittisissa perusteluissa on samoja piirteitä. Raskasta työtä tehneille on tavoiteltu kunniallista tietä eläkkeelle.
Suomessa työntekijäjärjestöt pitivät vuoden 2017 eläkeuudistusta valmisteltaessa tärkeänä sitä, että pitkän työuran tehneet ja terveysongelmista kärsivät työntekijät voisivat päästä eläkkeelle varhennetusti. Eläkeiän nosto yhdessä työeläkemaksun vakauttamisen kanssa olivat työnantajapuolelle niin tärkeitä, että työntekijäpuolen vaatimukselle löytyi ymmärrystä. Työnantajien yksi keskeinen tavoite on, että työeläkemaksua ei enää koroteta eläkkeiden rahoittamiseksi. Tästä seuraa, että lisärahoitustarpeet on hoidettava muulla tavoin, esimerkiksi työllisyystoimilla tai etuuksista tinkimällä.
Suomessa on tiukat ehdot
Suomessa työuraeläkkeen ehdot ovat tiukat, mikä näkyy eläkettä saavien määrissä. Vuoden 2017 uudistuksen arvioissa oletettiin, että eläkeiän alarajan täyttäneistä työssäkäyvistä miehistä 2,5 prosenttia ja naisista 2 prosenttia eli noin pari tuhatta ihmistä vuodessa siirtyy työuraeläkkeelle.5
Määrät ovat jääneet huomattavasti oletettua pienemmiksi. Neljän ensimmäisen vuoden aikana etuutta on saanut 200 henkilöä, ja hakijoita on ollut alle 600.6 Myönnetyt eläkkeet painottuvat selvästi teollisuuden miesvaltaisiin ammatteihin. On kuitenkin mahdollista, että työuraeläkkeen suosio kasvaa, kun vanhuuseläkeikä nousee.
Tanskassa etuutta oli hakenut lähes 30 000 tanskalaista jo syksyllä 2021 ennen kuin eläkettä voitiin edes myöntää. Vuoden 2022 aikana hakemuksia kertyi 69 000, joista noin 75 prosenttia oli oikeutettuja etuuteen. Lähes joka viides oikeutetuista otti eläkkeen maksuun. Miehiä oli eläkkeensaajista noin 60 prosenttia.
Seniorieläkettä sai 20 000 tanskalaista, joista naisten osuus oli runsas puolet. Työttömyysvakuutuksen varhaiseläkkeellä oli noin 50 000 henkilöä, joista naisten osuus oli peräti 64 prosenttia.
Ruotsista on saatavilla vasta arvioita. Niiden mukaan uudistus lisää sairauskorvausta saavien määrää pysyvästi 10 prosenttia nykytilanteeseen nähden. Vuoden 2021 lopussa sairauskorvausta sai noin 69 000 yli 60-vuotiasta työkyvytöntä.7 Uusien korvausten määrä on jakautunut tasaisesti naisten ja miesten kesken eikä uudistuksen odoteta tuovan tähän merkittävää muutosta.
Norjassa AFP-eläkkeelle pitää siirtyä lähes suoraan työsuhteesta. Se on karsinut etuuden piiristä erityisesti työkyvyttömiä ja työttömiä. Vuonna 2021 julkisella puolella AFP:n saajia oli 29 000. Luku on verrannollinen yksityisen puolen määriin ennen vuoden 2011 uudistusta. AFP:n täyskäännös lisäeläkkeeksi näkyy tilastoissa voimakkaana kasvuna, sillä saajien määrä yksityisellä sektorilla ylitti 100 000 rajan vuonna 2021. Miesten osuus oli 73 prosenttia.8
Tanska pani pankit maksamaan
Työuraeläkkeiden rahoitus heijastaa eläkejärjestelmien yleistä rahoitusrakennetta. Suomessa työuraeläkkeet rahoitetaan osana kunkin vuoden työeläkemaksua. Työuraeläkkeen osuus työeläkemenoista on häviävän pieni. Työuraeläkemeno oli noin 1,5 miljoonaa euroa, kun työeläkemenot kokonaisuudessaan ylittivät 30 miljardia euroa vuonna 2021.
Ruotsissa etuus rahoitetaan osana sairausvakuutusmenoja. Työkyvyttömyysmenojen on arvioitu kasvavan lähes sata miljoonaa euroa vuodesta 2023 alkaen. Kokonaismenojen vuosittainen nettokasvu on kuitenkin vain noin 2,5 miljoonaa euroa, koska sairaus- ja työttömyyspäivärahamenojen odotetaan pienenevän lähes vastaavasti.
Tanskassa työuraeläkkeen rahoituksesta merkittävä osa kerätään finanssialan ylimääräisellä yhteisöverolla. Yleinen yhteisövero on Tanskassa 22 prosenttia. Finanssialalta perittävää veroa muutettiin vuonna 2023 siten, että se efektiivisesti vastaa yhteisöveron nousua asteittain 22 prosentista 26 prosenttiin vuoteen 2024 mennessä. Tämä tarkoittaa, että finanssialalta peritään vuosittain lähes 300 miljoonaa euroa työuraeläkemenojen kattamiseen. Finanssialan työnantajajärjestön mukaan summa vastaa kolmea prosenttia alan palkkasummasta. Menojen arvioidaan olevan vuosittain yli 400 miljoonaa euroa vuodesta 2024 lähtien.
Pankit joutuivat Tanskassa maksajiksi, koska ne olivat saaneet finanssikriisin yhteiskunnan tukea selvitäkseen vastuistaan. Poliitikot katsoivat, että oli koittanut takaisinmaksun aika.
Miksi juuri nyt?
Työuraeläkkeiden saapumista Pohjoismaihin voi pitää yllättävänä, koska raskasta työtä tekevien osuus työvoimasta ei ole kasvanut. Lisäksi entistä harvempi työntekijä tekee yhden ammatin työuran. Samalla monessa ammatissa työn sisältö on elänyt vuosikymmenten aikana, jolloin työ on voinut muuttua esimerkiksi fyysisesti kevyemmäksi.
Yllättävää on myös työuraeläkkeiden ilmestyminen sosiaalivakuutuksen työkalupakkiin juuri nyt, kun työurien pidentämiseen tähtäävä eläkepoliittinen trendi on vahvoilla kaikkialla. Samalla työuraeläkkeet voi nähdä irtiottona pitkästä perinteestä — Pohjoismaissa on ollut tähän mennessä vähän työn raskauteen perustuvia varhaiseläkereittejä.
Vaikuttaa siltä, että työuraeläke on sekä menneen kipuilua että valmistautumista uuteen. Eläkeiän rajapyykin siirtyminen aiempaa kauemmas on nostanut tarvetta määritellä varhaiseläkkeet uudelleen. Esimerkiksi Suomessa työuraeläke muistuttaa vuoden 2005 eläkeuudistuksessa lakkautettua yksilöllistä varhaiseläkettä, ja Tanskassa työuraeläkkeen ja varhaiseläkkeiden sukulaissuhde on ilmeinen.
Kasvanut kiinnostus työuraeläkkeen kaltaisiin järjestelyihin johtunee myös ammatillisten eläkeikien vähenemisestä. Suomessa eläkeuudistusten yhteydessä on käyty keskustelua esimerkiksi palomiesten työn vaativuudesta ja ammatillisen eläkeiän poistumisesta. Tanskassa taas työuraeläkkeitä on perusteltu esimerkiksi elintarvike- ja metalliteollisuudessa pitkän uran tehneiden työntekijöiden heikentyneellä työkyvyllä.
Tähän nähden erikoista pohjoismaisissa työuraeläkkeissä on se, että etuuksien poliittisista perusteluista huolimatta vain Suomen työuraeläkkeessä on ehto työn raskaudesta. Myöskään työkyvyttömyyteen liittyviä vaatimuksia ei ole kaikissa pohjoismaisissa työuraeläkkeissä.
Kansalta löytyy tukea työuraeläkkeille. Esimerkiksi Suomessa vuonna 2017 julkaistuissa kyselyissä lähes 60 prosenttia oli sitä mieltä, että eläkeiän tulisi riippua työuran pituudesta. Lisäksi 90 prosenttia oli sitä mieltä, että eläkeiän tulisi riippua työn ruumiillisesta raskaudesta ja 75 prosenttia ajatteli, että sen tulisi riippua työn henkisestä raskaudesta.9
Kansan kiinnostus ilmenee poliittisessa keskustelussakin. Tanskassa työuraeläkettä on tulkittu parlamenttivaalien ääntenkalasteluksi ja sitä on pidetty keinona saada tanskalaisten hyväksyntä eläkeiän sitomiselle elinajanodotteeseen. Viimeksi Tanskan hallitus on esittänyt seniorieläkkeen yhdistämistä työuraeläkkeeseen. Ruotsissa taas nykyisen hallituksen kokoomuslainen sosiaaliministeri on jo uhannut perua edellisen hallituksen lanseeraaman uudistuksen.
Työuraeläke etsii Pohjoismaissa yhä suuntaansa. Työuraeläkkeiden merkitys selvinnee tällä vuosikymmenellä, kun eläkeiän nousun vaikutukset raskaan työn tekijöille alkavat hahmottua.
Toistaiseksi työuraeläkkeen merkitys ainakin Suomessa on marginaalinen. Hyvin väljillä työuraeläkkeen kriteereillä olisi todennäköisesti vaarannettu eläkeuudistuksen tavoitteet työurien pidentämisestä. Tällä hetkellä eläkeiän nousu näkyy meillä yli 60-vuotiaiden työkyvyttömyyseläkeläisten määrän kasvuna. Tästä syystä OECD on suositellut lievennetyistä työkyvyttömyyskriteereistä luopumista. Työuraeläke jäisi todennäköisesti tästäkin muutoksesta huolimatta harvojen etuudeksi.
Mika Vidlund
Mika Vidlund on valtiotieteiden lisensiaatti ja työskentelee Eläketurvakeskuksessa yhteyspäällikkönä. Vidlund toimii kansainvälisiin eläkeasioihin erikoistuneen tiimin vetäjänä ja osallistuu työeläketurvan arviointi- ja kehittämistehtäviin tuottamalla kansainvälistä vertailutietoa.
Peter Lindström
Peter Lindström on yhteiskuntatieteiden maisteri ja työskentelee Eläketurvakeskuksessa viestinnän asiantuntijana. Lindström on erikoistunut tutkimus- ja tilastoviestintään ja seuraa aktiivisesti eläkejärjestelmien kehitystä Suomessa ja ulkomailla.
Viitteet
1 Nivalainen 2022.
2 Wadensjö ym. 2021; Natali. ym. 2016; Väänänen 2015.
3 Socialdepartementet 2013.
4 OECD 2022.
5 Kautto & Risku 2015.
6 Kannisto 2022.
7 Socialförsäkringsutskottet 2021.
8 NOU 2022.
9 Koskenvuo 2017; Tenhunen 2017.
Kirjallisuus
Kannisto J. (2022), Osittainen varhennettu vanhuuseläke ja työuraeläke. Uudet eläkelajit 2021. Eläketurvakeskuksen tilastoja, 01/2022.
Kautto, M. ja Risku, I. (2015), Laskelmia vuoden 2017 työeläkeuudistuksen vaikutuksista, Eläketurvakeskuksen raportteja 02/2015.
Koskenvuo, K. (2017), Eläkeiät ja työuraeläke, Teoksessa Tenhunen, S. & Airio, I. & Kangas, O. & Koskenvuo, K. & Kuivalainen, S. (toim.), Eläketiedon merkitys, Suomalaisten mielipiteet vuoden 2017 eläkeuudistuksesta, Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 2/2017, 63–83.
Nivalainen, S. (2022), Sosioekonomiset erot: vanhuuseläkkeelle siirtyminen ja työurat 2006, 2011 ja 2017, Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 2/2022.
von Nordheim, F. & Kvist, J. (2022), Regulating the Retirement Age: Lessons from Nordic pension policy approaches, Regulation & Governance.
NOU (2022), Et forbedret pensjonssystem, Arbeids- og inkluderingsdepartementet.
OECD (2022), Economic Surveys: Finland 2022, OECD Publishing, Paris.
Socialdepartementet (2013), Åtgärder för ett längre arbetsliv, Slutbetänkande av Pensionsåldersutredningen, Statens offentliga utredningar (SOU) 2013:25, Stockholm.
Socialförsäkringsutskottet (2021), Sjukersättning till äldre i förvärvsarbetande ålder, Socialförsäkringsutskottets betänkande 2021/22:SfU29.
Tenhunen, S. (2017), Eläkeikä nousee mutta joustot säilyvät. Kyselytutkimus vuoden 2017 eläkeuudistuksesta ja työssäjatkamisaikeista, Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 5/2017.
Väänänen, N. (2015), Onko työuraeläkkeitä muualla? Eläketurvakeskuksen katsauksia 02/2015, Helsinki.
Wadensjö, E., König, S., Bengtsson, M. & Schönbeck, S. (2021), Möjligheter till tidig pensionering – en analys av internationella erfarenheter, Inspektionen för Socialforsäkringen, ISF, Göteborg.
