Sri Lankan sisällissota päättyi tamilien nöyryytykseen, entinen lapsisotilas Rajkumar Sabanadesan sanoo
Mahdollisuus päästä näkemään verkosta, mitä maailmalla tapahtuu, vähentää epäonnistuneita rauhoja, uskoo entinen lapsisotilas, yrittäjä Rajkumar Sabanadesan.
Luit kansijuttumme kestävästä rauhasta. Miltä siinä esitetyt ajatukset kuulostivat entisen lapsisotilaan näkökulmasta?
”Yllätyin siitä, että lähes jokainen haastateltava puhui siitä, miten kestävää rauhaa ei ole olemassa. Se tuntui aidolta ja rehelliseltä, ja sitä oli virkistävä lukea. Politiikassa ja juhlapuheissa korostetaan rauhaa, mutta ajattelen, että harmoninen maailma ja yhteiskunta eivät ole mahdollista, koska me ihmiset olemme konfliktiherkkiä.
Lisäksi mietin, kuinka aseellisen konfliktin jälkeenkin voi olla näkymättömiä, alueellisia konflikteja. Ne eivät saa globaalia huomiota, mutta ihmiset voivat kärsiä vielä 50 vuotta myöhemmin. Tällaisia ovat esimerkiksi tilanteet Kashmirissa, Afganistanissa ja Sri Lankassa.
Tässäkin jutussa nostettiin esiin entisen Jugoslavian tilanne. Serbiassa ollaan edelleen käärmeissään eurooppalaisille siitä, miten väkivaltaisesti sitä rauhaa tehtiin.”
Pakenit aikoinaan Sri Lankan sisällissotaa Suomeen. Mitä ajattelet maahan saadusta rauhasta?
”Saatiinko sinne ylipäätään rauhaa? En usko. Siinähän kävi niin, että tamilisissit hävisivät sodan kuusi-nolla, singaleesihallitus pääsi valtaan ja tamilikansaa nöyryytettiin mennen tullen.
Sodan päättymisestä on nyt yli 15 vuotta, mutta kun lähdet kohti maan pohjoisosien tamilialueita, siellä on kolmen kilometrin välein muistomerkkejä siitä, kuinka hallitus voitti ja tamilit hävisivät. Nykypäivän nuoret haluavat päästä tästä eteenpäin.”
Toimit nuorena tamilisissien lähettinä sisällissodassa. Miten näit rauhan silloin?
”Olin varhaisteini-ikäinen, ja utooppinen fantasiani oli, että kun me saamme itsenäisyyden, kaikki ongelmamme korjaantuvat. Se on vähän kuin murrosikäinen lapsi kotona vanhempien määräysvallassa, joka ajattelee, että kaikki paranee, kun täytän 18 ja lähden.”
Juttu nosti esiin myös yhteisiä piirteitä epäonnistuneissa rauhoissa. Mitä ajatuksia ne herättivät sinussa?
”Jos mennään Sri Lankan pohjoisosiin, ihmisillä on älypuhelimet ja he ovat tekemisissä tekoälyn kanssa. Ajattelen, että mahdollisuus päästä näkemään, mitä maailmalla tapahtuu, vähentää epäonnistuneita rauhansopimuksia.
Kun olin Sri Lankassa 9-vuotiaana, maailmani oli se pikkukylä, jossa elin. Kun katson pian 9-vuotiasta poikaani, hän tietää ja ymmärtää maailman asioista todella paljon. Ne tulevat hänelle pädin ja YouTuben kautta. Se tarkoittaa, että kansalaisia ei voi ohjata samalla tavalla kuin 10, 20 tai 40 vuotta sitten.”
