Silmänkääntötemppu vai tahallinen töytäisy?

T&Y 2/2020 29.5.2020 Kolumni Sami Jysmä

Palasin vastikään perhevapailta koronaeristyksen etäarkeen. Jos joku vielä muistaa aikaa ennen eristystoimia, niin viime helmikuussa hallitus esitteli luonnoksensa perhevapaiden uudistamisesta. Minulla oli sattuneesta syystä korvat höröllä.

Perhevapaiden työllisyysvaikutusten mallintamisesta voi lukea kattavasti T&Y:n tähän numeroon sisältyvästä Tuomas Kososen artikkelista, mutta hallituksen esityksessä oli myös paljon aiemmasta diskurssista poikkeavaa. Opposition konservatiivisemmat edustajat nostivat tietysti esiin luonnoksen sukupuolineutraalin kielen. Ihmeteltiinpä sitäkin, onko maailma menossa hulluksi, kun lakitekstissä viitataan lapsen biologiseen äitiin synnyttäjänä. Vaikka päähuomio luonnoksen kielessä keskittyi sukupuolineutraalisuuteen, se ei kuitenkaan ollut uudistuksen ainoa terminologinen innovaatio.

Hallituspuolueilla on ollut uudistustyöhön osin keskenään ristiriitaisia tavoitteita. Keskusta on vaatinut, ettei vanhempien kesken jaettavaa osuutta saa lyhentää. Koska lähinnä äidit tätä osuutta käyttävät, käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei äidin käytettävissä olevan vapaan leikkaaminen sopisi keskustalle.

Muut hallituspuolueet taas ovat edellyttäneet yhtä suuria kiintiöitä molemmille vanhemmille. Näiden lisäksi uudistus ei saisi maksaa liikaa. Miten nämä olisivat yhdistettävissä? Onnistuisiko se kasvattamalla isän kiintiö yhtä pitkäksi kuin äidin on nyt? Tämä voisi tulla turhan kalliiksi, etenkin jos isät innostuisivat käyttämään vapaita.

Hallituksen luonnoksessa vastaus löytyi melko orwellilaisesti kielen muuttamisesta. Yhtä suuret kiintiöt saatiin antamalla kummallekin vanhemmalle seitsemän kuukauden oma kiintiö. Lisäksi synnyttäjä saa vielä kuukauden ekstraa. Kriittisempi saattaisi huomioida, että tämä tarkoittaisi kahdeksaa kuukautta toiselle ja seitsemää toiselle. Luonnoksessa tämä kuitenkin ilmaistiin muodossa 1+7+7.

Entä keskustan vaatimukset? Tämä hoidettiin siten, että käytännössä malli vain lisää pari kuukautta isän käytössä oleviin vapaisiin. Tällä hetkellä lähinnä äidit käyttävät vanhempainvapaata eli sitä kiintiötä, joka olisi jaettavissa vanhempien kesken. Uudistuksen jälkeen tätä kiintiötä ei enää olisi, vaan molemmilla vanhemmilla olisi oma kiintiö, josta osan voisi luovuttaa toiselle.

Äiti tosin voisi olla vapaalla tasan yhtä pitkään kuin nytkin. Tämä edellyttäisi ainoastaan sitä, että isän kiintiöstä luovutettavissa oleva osa luovutettaisiin äidille. Isä puolestaan voisi tällaisessa perheessä olla perhevapaalla pari kuukautta nykyisen isyysvapaan päälle. Hallituksen viestinnässä tätä ei kuitenkaan erityisemmin mainostettu.

Hallituksen uudistusluonnos sisältää molemmille vanhemmille yhtä suuren perhevapaakiintiön, josta osan voi luovuttaa toiselle.

Lukija saattaa tässä vaiheessa ihmetellä, mitä se taloustieteilijä siellä diskursseista höpöttää. Pulinat pois ja regressioita ajamaan! Ja onhan tässä perää, sillä taloustieteilijänä en varsinaisesti ole mukavuusalueellani terminologian tarkoitushakuisia muutoksia analysoidessani. Terminologian muutos voi kuitenkin olla mielenkiintoista myös taloustieteellisestä näkökulmasta.

Täsmennetään vielä, mikä muutos on erityisen mielenkiintoinen: enää ei olisi kolmea kiintiötä, joista yksi olisi jaettavissa vanhempien kesken, vaan kummallakin vanhemmalla olisi oma kiintiö, josta osan voisi luovuttaa toiselle. Pintapuolisesti silkkaa semantiikkaa, mutta me ihmiset tulkitsemme todellisuutta kielen kautta.

Taloustieteessäkin on pitkään tiedostettu, että se, miten jokin asia ilmaistaan, voi vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen. Esimerkiksi muutama vuosi sitten puhuttiin paljon töytäisyistä (nudge) uudenlaisen sääntelyn mahdollistajina. Monet näistä töytäisyistä ovat juuri asian ilmaisemista toisin. Viimeaikainen tutkimus Suomen vuoden 2005 eläkeuudistuksesta taas kertoo, että pääasiallinen syy uudistuksen eläköitymistä lisänneeseen vaikutukseen oli se, että 63 ikävuotta alettiin nimittää täydeksi eläkeiäksi 65:n sijaan. Sanoilla on voimaa.

Miten muutos jaettavasta kiintiöstä pelkkiin omiin kiintiöihin ja niiden toiselle luovuttamiseen sitten voisi vaikuttaa perhevapaiden käyttöön? Taloustieteessä puhutaan omistusvaikutuksesta (endowment effect), jossa jonkin asian siirtyminen omaan omistukseen tekee siitä omissa silmissä arvokkaamman. Toisaalta on myös havaittu, että ihmiset monesti pitäytyvät oletusarvoisissa vaihtoehdoissa. Tätä kutsutaan oletusarvovaikutukseksi (default effect). Näiden kahden ilmiön perusteella voisi arvioida, että terminologian muutos saattaisi hivuttaa perhevapaiden jakoa vanhempien välillä tasaisempaan suuntaan suhteessa pelkkään isyysvapaan pidentämiseen. Siis hallituksen tavoitteiden mukaiseen suuntaan.

Näin saattaisi käydä, sillä nykyisen kaltaiseen perhevapaajakoon pääsisi vain omasta kiintiöstään luopumalla (omistusvaikutus) ja valitsemalla muun kuin oletusarvoisen tasajaon (oletusarvovaikutus). Paljon tulee myös riippumaan uudistuksen lopullisista yksityiskohdista, esimerkiksi siitä, kuinka hankalaksi oman kiintiön luovuttaminen tehdään. Vaikutuksen kokoluokkaakin on vaikeaa arvioida, sillä aiempaa tutkimusta terminologian vaikutuksista ei perhevapaiden kontekstissa ole.

Oliko siis kyseessä silmänkääntötemppu vai taloustieteellinen töytäisy? Mahdotonta sanoa.