1. T&Y-lehti
2. Suomi kulkee eurooppalaisessa työmarkkinapolitiikassa vastavirtaan

Suomi kulkee eurooppalaisessa työmarkkinapolitiikassa vastavirtaan

VIELÄ KESÄLLÄ 2023 Suomen työllisyysaste oli ennätysmäinen (79,8 %), ja Orpon hallituksen piti tuoda 100000 uutta työllistä. Nyt tilanne on se, että työttömiä työnhakijoita on yli 100000 enemmän kuin hallituskauden alussa, miesten työttömyys on EU:n suurinta ja talouskasvu puolestaan häntäpäässä. Ja työmarkkinat ovat sanalla sanoen kaaoksessa.

Hallituksen työmarkkinapolitiikan punainen lanka on ollut muovata työmarkkinarakenteita pysyvästi tavalla, joka heikentää erityisesti työntekijöiden ja ammattiliittojen asemaa.

Esimerkkejä ovat paikallisen sopimisen laajentaminen järjestäytymättömiin yrityksiin, vientimallin säätäminen, lakko-oikeuden rajoitukset sekä ansiopäivärahan heikennykset. Pyrkimys on heikentää järjestäytymisastetta ja siten liittojen mahdollisuuksia neuvotella tasavertaisesti työnantajaosapuolen kanssa. Vaikutukset eivät tule näkymään heti, mutta pitkällä aikavälillä ne todennäköisesti rapauttavat niin palkkakehitystä kuin työmarkkinoiden toimintaa.

Työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunnan puheenjohtajana minulta on kysytty usein, mitä ihmettä Suomessa oikein tapahtuu. Hyvä kysymys, kun katsomme pohjoismaisen ja eurooppalaisen työmarkkinapolitiikan suuria linjoja suhteessa omaamme.

POHJOISMAISEN TYÖMARKKINAMALLIN ytimessä on juuri korkea järjestäytymisaste ja neuvotteluihin pohjautuva sopimusjärjestelmä, koska historiallisten kokemusten perusteella luottamukseen ja aitoon dialogiin pohjautuva sopiminen paitsi vahvistaa taloutta myös vähentää työmarkkinahäiriöitä.

Usein muistutetaan, että Ruotsissa ei ole yleissitovuutta. Mutta silti työehtosopimusten kattavuus on noin 90 prosenttia – tämä johtuu eniten työnantajien korkeasta järjestäytymisasteesta. Yritykset ovat siis tunnistaneet hyödyt: työehtoja polkevat tai muuten epäreilua kilpailuetua hankkivat yritykset eivät pysty niin helposti vääristämään markkinoita. On myös kaikkien etu, kun ennakoitavuus on selkävoittoja tärkeämpää.

Työehtosopimustoiminnan edut on tunnistettu myös EU-politiikassa.

Työehtosopimustoiminnan edut on tunnistettu myös EU-politiikassa. Viime kaudella hyväksytyssä vähimmäispalkkadirektiivissä on keskeistä lisätä työehtosopimusten kattavuutta. Esimerkiksi Puolassa on virallisena tavoitteena nostaa kattavuus nykyisestä noin 12 prosentista 80 prosenttiin vain muutamassa vuodessa. Tavoite voi olla epärealistinen, mutta se osoittaa direktiivin vaikutusvallan. Suomessa hallitus on tehnyt täytäntöönpanon aikana päätöksiä, jotka ovat ristiriidassa direktiivin tavoitteiden kanssa – näin jäsenvaltiot eivät saisi toimia.

Myös YK:n alainen Kansainvälinen työjärjestö ILO tunnistaa työntekijäjärjestöjen ja ammattiliittojen väliset neuvottelut perusoikeutena, johon myös Suomi on sitoutunut. Sitoutumisen tasoa kuvaa kuitenkin hyvin se, että työministeri Arto Satonen ohitti olankohautuksella ILO:n työ- ja elinkeinoministeriölle osoittaman työrauhalainsäädännön muutoksiin liittyvän suoran väliintulon.

SUOMI ON KAHDEN viime vuoden aikana liikkunut vastavirtaan eurooppalaisessa työmarkkinapolitiikassa muutoksilla, jotka ovat omiaan lisäämään epävakautta ja hidastamaan jo valmiiksi vaatimatonta palkkakehitystä, jolloin myös kulutuskysyntä tulee jatkamaan mateluaan.

Toivonkin, että näiden vuosien myötä Suomessa ymmärrettäisiin jälleen tasapainoisen työmarkkinamallin merkitys. Se on osaltaan rakentanut menestystarinaamme.