1. T&Y-lehti
2. Ratkaisua nykyajan ongelmiin ei löydy metsästäjä-keräilijöiltä

Ratkaisua nykyajan ongelmiin ei löydy metsästäjä-keräilijöiltä

KALASTELUA, KÄSILLÄ TEKEMISTÄ, läheisten kanssa oleilua, luonnossa liikkumista – kuulostaa monen suomalaisen kesämökkeilyltä”. Näin filosofi Frank Martela kuvailee alkuperäiskansojen elämäntapaa mainiossa Helsingin Sanomien kolumnissaan.

Ajatus metsästäjä-keräilijöiden leppoisasta elämäntyylistä ekologisempana vaihtoehtona nyky-yhteiskunnan työntäyteiselle ja resursseja kuluttavalle elämäntavalle on muodikas. Se on kuitenkin pielessä.

Martela kertoo, että mitattu onnellisuus on korkeampaa alkuperäiskansojen kuin kapitalismissa elävien keskuudessa. Onnellisuus tai tyytyväisyys eivät kuitenkaan sovellu yhteiskunnan menestyksen mittariksi. Syynä on se, että ihmiset tavoittelevat onnea vain yhtenä tärkeänä asiana muiden joukossa.

OLEN ITSE UHRANNUT onnea tiedon, rakkauden ja rahan vuoksi – enkä kadu sitä. Ilmiö on havaittu myös tutkimuksessa. Ihmiset esimerkiksi muuttavat kaupunkeihin, joissa he ovat onnettomia, mutta tienaavat.

Hyvä yhteiskunta ei olekaan onnellisin, vaan sellainen, jossa ihmiset valitsevat asua. On selvää, ettei juuri kukaan suomalainen suostuisi muuttamaan metsästäjä-keräilijäksi.

Vaikka siis olisimme onnellisempia keräilijöinä, uhraamme mielellämme onnea saadaksemme kaikkea muuta, kuten pidemmän elämän ja korkeamman elintason.

Martela viittaa myös historiantutkimukseen, jonka mukaan siirtyminen keräilystä maatalouteen ei ollut suoraviivainen voittokulku, kuten aiemmin ajateltiin. Varhaiset keräilijät voivat todennäköisesti paremmin kuin maatalouteen siirtyneet aikalaisensa, vaikka eivät rakentaneetkaan pyramideja tai palatseja.

Nämä tutkimustulokset muistuttavat, ettei yhteiskunnan menestystä mitata sen jälkeensä jättämien monumenttien perusteella. Ratkaisevaa on, millaisen elämän yhteiskunta pystyy tuottamaan tavallisille ihmisille.

TULOKSET PAKOTTAVAT MYÖS miettimään suurten murrosten vaikutuksia lyhyellä aikavälillä. Vaikka maatalous ja teollinen vallankumous lisäsivät valtavasti tulevien sukupolvien vaurautta, se oli laiha lohtu niille, joiden elämäntavan muutos tuhosi.

Kysymys ei ole vain historiallinen. Käynnissä oleva raju teknologinen murros tekee siitä meille kiusallisen ajankohtaisen.

Pitkällä aikavälillä­ hyvinvointi on kasvanut räjähdysmäisesti. Martela arvostaa tätä käsittämättömän vähän.

Pitkällä aikavälillä hyvinvointi on kuitenkin kasvanut räjähdysmäisesti. Martela arvostaa tätä käsittämättömän vähän. Hän ei keksi nyky-yhteiskunnassa muuta hyvää keräilijäelämäntapaan verrattuna kuin lääketieteen, turvallisuuden ja kulttuuritarjonnan.

Martela unohtaa monia hyviä asioita vesihuollosta yksilönvapauksiin. Pelkästään hänen luettelemansa asiat jo kuitenkin edustavat ällistyttävää hyvinvointikuilua keräilijöiden ja ”modernin elämänmenon” välillä.

Joutilaisuuskaan ei ole merkki vauraudesta vaan köyhyydestä. Keräilijät tekevät vähän työtä alhaisen tuottavuuden vuoksi. Lisätyö ei juuri lisää hyvinvointia perustarpeiden tyydyttämisen jälkeen. Jos lisätyöllä voisi vaikka vähentää lapsikuolleisuutta, sitä tehtäisiin kyllä, mutta keräilijöiden teknologia ei tätä mahdollista.

Epäilemättä voimme oppia alkuperäiskansoilta. On tärkeää haastaa käsitys historiasta kehityksen voittokulkuna. Myytti onnellisista keräilijöistä ja nyky-yhteiskunnan väheksyminen on kuitenkin vaarallista. Ratkaisu maailman ongelmiin, köyhyyteen ja ympäristökriisiin on kehityksen jatkaminen – ei taantuminen.