1. T&Y-lehti
2. Kaikki hyöty irti kriisistä

Kaikki hyöty irti kriisistä

Koronavirus ja reaktiona siihen toteutetut julkisen vallan toimenpiteet ja rajoitukset yksilön elämään alkavat olla jo tyhjäksi koluttu aihe. Niin paljon siitä on puhuttu ja kirjoitettu, ja sitä on ihmetelty. Aihe on aktivoinut monia ottamaan kantaa ja jopa tekemään laskelmia tautitapausten skenaarioista. Matemaattiset mallit ovat olleet kovassa käytössä, ja myös valtiosihteeri Hetemäen ryhmän raportti oli selvästi innoissaan näistä tartuttavuusluvun funktiokuvaajista.

Korona yllätti meidät kaikki. Olimme päässeet hyvään vauhtiin työllisyyden kasvussa, ja taloudessakin näkyi poutapilviä lyhyen usvan jälkeen. Suurimmat huolet hallituksen pöydällä olivat työllisyystoimenpiteiden keksiminen, budjettitasapainon saavuttaminen vuonna 2023 ja hiilineutraali politiikkareitti vuoteen 2035.

Mutta sitten tuli pandemia, ei varoittamatta mutta yllättäen kuitenkin. Paniikki oli suuri. Kansalliset toimintaohjeet haettiin lääketieteestä epidemiologian puolelta, sieltä missä viruksesta ja kulkutaudeista tiedetään eniten. Hyvät neuvot olivat kalliit. Yhteinen näkemys valtion johdossa saavutettiin nopeasti ja yksissä tuumin: hallitus ja oppositio löysivät toisensa, presidentti oli jo ennen parlamentaarista sopuakin saman tiukan linjan vankkumaton kannattaja, ja työmarkkinaosapuolet pääsivät yhteisymmärrykseen ennen näkemättömän pikaisesti.

Vasta vähän myöhemmin on noussut näin yksipuolisen toimintastrategian ihmettelyä. Miksi toimenpiteistä juontuvat talous- ja sosiaaliset ongelmat jätettiin lähes kokonaan huomiotta? Myös media teki kaikkensa välittääkseen yksipuolista, vaikkakin tärkeää tietoa koronan vaarallisuudesta ja vakavimmista tautitapauksista. Pelko ja hämmennys valtasi kansan, varsinkin vanhemman väestönosan.

Taloustieteilijä on kansantalouden lääkäri, jonka tehtävänä on ongelmien tullen diagnosoida ja etsiä parhaat rohdot talouden tervehdyttämiseen. Koronan aiheuttamaa kriisiä ei voi ratkaista yksinomaan yhden tieteenalan asiantuntemuksen varassa, mutta taloustieteen menetelmiä tähänkin ongelmavyyhtiin voisi ja pitäisi soveltaa, sillä joudumme väistämättä tekemään valintoja rajallisten ja niukkojen resurssien antaessa reunaehdot vaihtoehtoisille toimintatavoille. Ei ole taloudellisesti rationaalista eikä eettisesti oikein torjua yksinomaan viruksen aiheuttamia kuolemia, jos samaan aikaan sallitaan suurempi kuolleisuus tai pidempikestoiset menetykset hyvinvoinnissa muista syistä.

Yhteiskunnallisten ongelmien – kuolemat mukaan luettuna – arvottaminen yhteismitallisesti esimerkiksi rahassa on äärimmäisen vaikea tehtävä jo pelkästään sen vuoksi, että torjutun menetyksen nykyarvoa on vaikea laskea, kun elämä ja maailma ovat sattumaa täynnä. Tietenkin voimme tehdä laskelmia esimerkkitapausten perusteella ja yleistää ne päästäksemme mitattaviin ja vertailtaviin toimenpidearvioihin. Hyvinvoinnin osatekijöitä on kuitenkin hyvin vaikea mitata rahassa: ystävät, mielenterveys, hyvä kunto, perhe jne.

Koronakriisin hoitaminen on valinta, joka jättää joitakin muita asioita hoitamatta.

Eikä tarve laskelmille lopu tähän. Tarvitsemme myös tilanteen korjaamiseen ja talouden elvyttämiseen kättä pidempää. Voidaanko tarkasti arvioida, miten lainarahalla tehtävät elvytystoimenpiteet tuottavat parhaan hyödyn yhteiskunnalle?

Keskeinen taloustieteen työkalupakin apuväline, joka tässä tilanteessa pitäisi ottaa haltuun, on vaihtoehtoiskustannus. Jokainen päätös käyttää voimavaroja tietyllä tavalla sulkee pois muut vaihtoehdot, koska resurssit ovat rajalliset. Vaihtoehtoiskustannus mittaa tietyn vaihtoehdon valinnasta syntyvää uhrausta, jota edustaa parhaasta menetetystä vaihtoehdosta odotettavissa ollut hyöty.

Vaikka taloustieteen matemaattiset menetelmät tarjoavat päätöksentekijöille valtavasti tukea ratkaisevissa politiikkavalinnoissa, tarvitaan myös aimo annos kekseliäisyyttä ja luovuutta, että päästäisiin jopa kriisiä edeltänyttä tilannetta paremmalle tasolle. Kriisin välttämättömyydestä on tehtävä hyve. Miten kriisistä voidaan ottaa kaikki hyöty irti? Onkohan tämä ruotsalaisten ajattelutapa.

Ensinnäkin vastuullisuus ja ymmärrys ovat lisääntyneet väestössä ja päätöksentekoelimissä. Tiedon ja tutkimuksen arvostus on kasvanut. Nähtävästi aito tieteenalojen välinen keskustelu on tiivistynyt, ja tutkijat eri maista ja maanosista ovat alkaneet tehdä epäitsekästä yhteistyötä varsinkin rokotteen ja lääkkeen kehittämisessä.

Toiseksi olemme viimeinkin tulleet tietoisiksi ilmastonmuutoksen aiheuttamista ongelmista ihmiselle itselleen ja luonnolle, jolloin on paljon helpompi saavuttaa yhteisymmärrys ilmastotoimenpiteistä ja seurausten torjumiseksi tehtävistä ratkaisuista. Kuin vahingossa pyöräily ja kävely ovat yleistyneet joukkoliikenteen ja yksityisautoilun kustannuksella. Myös ruokahävikki on vähentynyt.

Kolmanneksi terveyden ja toimintakyvyn merkitys on oivallettu uudella tavalla. Koronan tiedetään iskevän pahimmin ihmisiin, joilla on muita sairauksia ja jotka ovat iäkkäämpiä. Vastuu omasta terveydestä on konkretisoitunut näiden kuukausien aikana. Monet ovat aloittaneet aktiivisen liikuntaharrastuksen ja löytäneet luontoretkeilyn.

Neljänneksi uudet työn tekemisen muodot on otettu käyttöön yhdessä yössä. Etätyötä tehtiin tätä ennenkin, mutta kokoukset ja palaverit pidetään jo sujuvasti etäyhteyksillä kotoa käsin. Toivottavasti näin meneteltäisiin myös kansainvälisissä kontakteissa. Digivälineet otettiin täyskäyttöön, ja nyt myös ruokaostokset ja ateriat osataan tilata sovellusten kautta. Verkkokauppa nousi ennätykseensä, ja lääkärissäkin on luontevaa käydä chat-yhteydellä. Kriisi korostaa kuitenkin myös ihmissuhteiden merkitystä. Eristys tuo esille myös läheisten ihmisten kontaktien ja kosketuksen tarpeen ja arvon.

Viidenneksi politiikassa on ainakin hetkeksi päästy irti päivänpolitikoinnista ja irtopisteiden keruusta. Yhteinen vihollinen on saanut poliitikot tekemään arvokasta yhteistyötä yli hallitus-oppositiorajojen. Kriisin hoito on sekä vertikaalisesti (valtio ja kunnat) että horisontaalisesti (eri ministeriöt ja hallinnonalat) sujunut ilman kitkaa tavoitteellisesti ja yhteisymmärryksessä. Tämä on kansalaisen näkövinkkelistä rauhoittavaa ja luottamusta herättävää. Tästä on hyvä jatkaa juuri näin – päättäjien tärkein tehtävä on väestön hyvinvoinnin kohottaminen.

Kuudenneksi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus on saanut hyviä ja konkreettisia osoituksia konseptin toimivuudesta myös koronakriisin aikana. Tosin yhteistyöhaluista huolimatta kaikissa asioissa ei ole päästy toimintaan saakka, kuten esimerkiksi virus- ja vasta-ainetestausten suorittamiseen joustavasti kumpaisellakin sektorilla. Sen sijaan kasvomaskeja on alettu valmistaa hallituksen toimeksiannosta yksityisellä sektorilla pikavauhtia.

Suomi voi maailmalta kerätä hyödyn itselleen digiloikasta. Koronan myötä on tullut varsin luontevaksi tavata Zoomin tai Teamsin välityksellä, ja tätä käytäntöä erityisesti suomalaisten kannattaa vaalia ja ylläpitää. Koska olemme periferiassa ja syrjässä, edellytyksemme lähitapaamisiin ovat huomattavasti heikommat kuin keskieurooppalaisilla kollegoillamme. Etätapaamiset tarjoavat meille loistavan mahdollisuuden vahvistaa intensiivistä läsnäoloamme myös huippututkimuksen verkostoissa. Etätapaamiset eivät täysin korvaa lähitapaamisia, mutta ne voivat merkittävästi lisätä juuri suomalaisten dynaamista kansainvälistä osallistumista sekä bisneksessä että tieteessä, ja ennen kaikkea politiikassa.