1. T&Y-lehti
2. Epävarmoissa toimissa voi olla eniten potentiaalia

Epävarmoissa toimissa voi olla eniten potentiaalia

Työllisyystoimien vaikutuksia pyritään arvioimaan entistä enemmän jo ennen kuin niitä otetaan käyttöön. Se on hyvä asia, mutta työllisyyspolitiikassa ei pidä unohtaa myöskään vaikeasti arvioitavia ja hitaita mutta parhaassa tapauksessa tehokkaita toimia.

Tätä kirjoitettaessa Säätytalolla neuvotellaan hallitusohjelmasta. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, ohjelmaan kuuluu jonkinlainen työllisyystavoite. Sipilän hallituksen työllisyysastetavoite oli 72 prosenttia ja Rinteen-Marinin hallituksen tavoite 75 prosenttia. Keväällä 2023 useat puolueet ilmoittivat tavoitteekseen 80 prosentin työllisyysasteen vuoteen 2030 mennessä.

Työllisyysasteen nostaminen on hyvä tavoite. Jos tavoitetta arvioidaan julkisen talouden kannalta, sitä on syytä täydentää kahdella muullakin näkökulmalla.

Ensimmäinen liittyy työntekijäkohtaisiin työtunteihin. Tehdyt tunnit ovat laskeneet monissa Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa jo pitkään. Koronapandemia vauhditti kehitystä äkillisesti syistä, joita ei toistaiseksi täysin ymmärretä. Suomessakin tehtyjen työtuntien määrä on suurin piirtein samalla tasolla kuin ennen koronapandemiaa, vaikka työllisyysaste on selvästi korkeampi.

Toinen näkökulma liittyy taloudelliseen huoltosuhteeseen. Kun vanhusväestön osuus väestöstä kasvaa, taloudellinen huoltosuhde voi heikentyä, vaikka työllisten määrä ja työllisyysaste kasvavat. Suomessa 15–74-vuotiaiden työllisten osuus koko yli 15-vuotiaasta väestöstä on pysynyt noin 55 prosentin tuntumassa, vaikka työllisyysaste on noussut selvästi.

Väestörakenne toki muuttuu hitaasti, eikä sitä juuri voi korjata kotimaisin voimin yhden tai kahdenkaan hallituskauden aikana. Työperäinen maahanmuutto sen sijaan korjaa väestörakennetta ja voi siten nopeastikin auttaa parantamaan huoltosuhdetta.

Työllisyystavoitteet eivät ole päämääriä itsessään, vaan niiden taustalla on julkisen sektorin rahoituksen turvaaminen. Kaikki työllisyyden paraneminen ei ole julkisen talouden kannalta yhtä arvokasta, vaikka voi toki olla muuten hyödyllistä. Erityistä huomiota pitää kiinnittää siihen, että työllisyysastetta nostetaan tavalla, joka kasvattaa julkisen sektorin tuloja enemmän kuin lisää menoja.

Päätöksentekijän on mielekästä sitoutua työllisyystavoitteeseen, kun hänellä on hyvä käsitys yksittäisten toimien mittaluokasta.

Jos hyvä tuuri käy, työllisyystavoite saatetaan tietysti saavuttaa suotuisien suhdanteiden avulla. Mielekkäämpää kuitenkin on pyrkiä tavoitteeseen konkreettisilla toimenpiteillä. Tätä varten tarvitaan uskottavia etukäteisarvioita vaihtoehtoisten toimien työllisyysvaikutuksista. Päätöksentekijän on mielekästä sitoutua työllisyystavoitteeseen, kun hänellä on hyvä käsitys yksittäisten toimien mittaluokasta. Tavoitteen toteutuminen ei ole tällöin suhdanteiden varassa eikä tavoitetta voi kiertää toivotaan, toivotaan -haaveilulla.

Tätä linjaa seurattiin esimerkiksi maaliskuussa julkaistussa poikkihallinnollisen kasvutyöryhmän raportissa. Siinä toimenpiteet jaetaan varmennettuihin ja potentiaalisiin sen perusteella, kuinka tarkasti toimenpiteiden vaikutuksia talouskasvuun ja julkiseen talou­teen on mahdollista arvioida. Varmennettujen toimien pitää täyttää tietyt kriteerit, muun muassa se, että toimille voidaan antaa uskottava ja mahdollisuuksien mukaan numeerinen vaikutusarvio.

Työllisyyttä parantavien varmennettujen toimien lista sisältää pääosin työttömyysturvan uudistamiseen liittyviä toimia. Nämä toimet pienentävät julkisia menoja sekä suoraan että välillisesti työllisyyden paranemisen kautta. Samalla ne heikentävät niiden pienituloisten taloudellista asemaa, jotka eivät tukien heikennyksestä huolimatta työllisty.

Varmennetut toimet ovat suhteellisen tarkkarajaisia. Vaikutusten arviointia varten on ehkä myös löydettävissä kontrolliryhmä, jonka avulla arvioida, mitä olisi tapahtunut ilman toimenpidettä. Lisäksi niiden vaikutukset luultavasti näkyvät käyttäytymisessä aika nopeasti.

Toisaalta raportin potentiaalisissa toimissa lienee kuitenkin enemmän – no, potentiaalia. Tällaisia toimia ovat muun muassa korkeakoulujen aloituspaikkojen lisääminen, kotihoidontuen pienentäminen ja eläkejärjestelmän uudistaminen. Potentiaalisia toimia näyttää yhdistävän se, että vaikutukset toteutuvat hitaasti eikä niistä ole helppoa antaa määrällistä arvioita.

Toivottavasti työllisyyskehitystä tukevia päätöksiä tehdään nopeasti, mutta myös riittävän kauas katsoen. On suomalaisten hyvinvoinnin kannalta haitallista, jos varmennettujen, nopeasti vaikuttavien toimien painottaminen johtaa laaja-alaisesti mutta hitaasti vaikuttavien toimien sivuuttamiseen. Potentiaalisia toimia kannattaa tehdä, vaikka niiden vaikutusta ei pystyttäisikään etukäteen arvioimaan kovin suurella tarkkuudella.