Miten kertoa koululaisille taloudesta?
Talousopetusta tarvitaan enemmän kuin koskaan, mutta täyteen tuntikehykseen on vaikea sovittaa kokonaan uutta oppiainetta.
Talousopetus kouluissa herättää tunteita. Onpa kyse sitten maksuhäiriöiden määrän kasvamisesta tai asunnonomistajien suurista yhtiölainavastuista, syyllinen kansalaisten talousvaikeuksiin on selvillä: koulujen talousopetus ja sen puutteet.
Aina ei vain muisteta, että vaikka koulussa ei olekaan oppiainetta nimeltään talousoppi, niin talousopetusta on kuitenkin integroituna moneen eri oppiaineeseen. Näistä keskeisiä ovat yhteiskuntaoppi, kotitalous ja matematiikka, mutta talouteen liittyviä tavoitteita on myös muun muassa historiassa, maantiedossa, ympäristöopissa ja kielissä. Talousopetuksen mahdollista statusta omana oppiaineenaan olisi arvioitava tätä nykytilannetta vasten.
Talousopetuksella on erilaisia tavoitteita, jotka linkittyvät toisiinsa, mutta tavoitteissa on myös merkittäviä eroja. Yksi on talousosaaminen kansalaistaitona. Ymmärrys taloudellisesta suunnittelusta, säästämisestä, sijoittamisesta ja velan hallinnasta antavat oppilaille välineitä pärjätä elämässään itsenäisesti myös talouteen liittyvien kysymysten kanssa. Talousosaaminen kansalaistaitona on mukana laajalti integroituna eri oppiaineisiin, myös yhteiskuntaoppiin.
Toinen tavoite on antaa oppilaille valmiudet ymmärtää, miten talous toimii järjestelmän tasolla. Tähän kuuluu osin samoja aihepiirejä kuin henkilökohtaiseen talouteen, mutta pikemminkin koko talouden kuin vain yksittäisen kotitalouden näkökulmasta. Lisäksi siihen sisältyy monia muita asioita, kuten esimerkiksi julkisen vallan roolin merkitys ja ulkomaankauppa. Tämä laajempi näkemys taloudesta liittyy luontevasti yhteiskuntaoppiin. Lisäksi opetussuunnitelmassa on yrittäjyyteen liittyviä osaamistavoitteita.
Opettajat eivät useinkaan ole saaneet koulutusta talousasioiden opettamiseen eikä heillä välttämättä ole aiheeseen kiinnostusta.
Talousopetuksen järjestämiseen kouluissa liittyy isoja avoimia kysymyksiä:
- Toimiiko talousopetuksen integrointi eri oppiaineisiin? Ajatus on kaunis: taloutta voidaan lähestyä kunkin oppiaineen omien erityispiirteiden kannalta, mikä lisää sekä asian ymmärrystä arjessa että mahdollistaa monipuolisen lähestymisen aiheeseen. Käytännön hankaluutena on vain se, että opettajien koordinointi on usein vähäistä. Opetuksella ei ole myöskään yhtenäistä viitekehystä. Opettajat eivät useinkaan ole saaneet koulutusta talousasioiden opettamiseen eikä heillä välttämättä ole aiheeseen kiinnostusta.
- Mikä on tasapaino oman talouden opetuksen ja laajempien kokonaisuuksien ymmärtämisen välillä? Entä miten nämä voisivat tukea toisiaan? Ja tähän liittyen:
- Mikä on talousopetuksen teoreettinen viitekehys? Jos opetuksessa käytettäisiin taloustieteellistä lähestymistapaa, sama viitekehys voisi toimia sekä laajempien käsitteiden opetuksessa että oman talouden opetuksessa. Tällä hetkellä taloustieteen opintoja sisältyy ainoastaan yhteiskuntaopin opettajan pätevyysvaatimuksiin, ja niihinkin kuuluu vain joitain yksittäisiä kursseja. Yhteiskuntaopin opettajat (jotka monesti ovat lukeneet pääaineenaan historiaa) suhtautuvat usein varsin kriittisesti taloustieteen opetukseen: he kokevat sen teoreettisena ja vieraana. Yhteiskuntaopin taloustiedon kirjoista taas usein puuttuu keskeisiä taloustieteen käsitteitä, kuten budjettirajoite, vaihtoehtoiskustannus tai kysynnän ja tarjonnan yhteistarkastelu.
Aina välillä ratkaisuksi tarjotaan uutta oppiainetta nimeltä taloustieto. Tätä ratkaisua pidetään hankalana tuntikehyksen takia: jotain täytyisi vähentää, jotta uusi oppiaine voitaisiin ottaa tilalle.
Harvemmin kiinnitetään huomiota siihen, että uudella oppiaineella olisi iso merkitys myös opettajankoulutukselle. Taloustieteen opetukseen pitäisi tällöin avata opettajalinja. Useimmat taloustieteen oppiaineet Suomessa sijaitsevat kauppatieteellisen opintosuunnan yhteydessä, jolloin yhteys kasvatustieteellisiin tiedekuntiin on heikko. Opettajan tehtävä ei myöskään nykyään ole taloustiedettä lukeville kovin houkutteleva vaihtoehto.
Siirtymävaihe olisi todennäköisesti melko pitkä. Tällainen siirtymä on kuitenkin toteutettu hiljattain Saksassa Baden-Württembergin osavaltiossa, joten jotain esikuvia on olemassa. Ainakin toistaiseksi realistisempi vaihtoehto on kehittää taloustiedon opetusta joko osana yhteiskuntaoppia tai eri oppiaineisiin integroituna ja parantaa yhteistyötä eri oppiaineiden talousopetuksen välillä.
PANU KALMI
professori
Vaasan yliopisto