Adam Smith näki pienen valtion köyhien etuna – se sortaisi heitä vähemmän
Moraalituntojen teoria korostaa yhteisöllisyyttä, siinä missä Kansojen varallisuudessa yksilöä ohjaa rationaalinen itsekkyys. Ristiriita ei silti välttämättä ole niin suuri kuin nykylukijasta voi tuntua.
Adam Smith: Moraalituntojen teoria. (The Theory of Moral Sentiments). Ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1759.
ADAM SMITH LOI taloustieteen peruskiven teoksellaan Kansojen varallisuus (1776). Teos on kenties kaikkien aikojen vaikutusvaltaisin yhteiskuntatieteellinen kirja. Sen perusteella Adam Smithiä on pidetty oikeistolaisen tai uusliberaalisen talouspolitiikan profeettana ja Kansojen varallisuutta sen Raamattuna. Tämä on ymmärrettävää, sillä Smith oli jo vuosia aikaisemmin esittänyt arvion, jonka mukaan ”Kansakunnan nostaminen alhaisimmasta barbaarisuudesta suurimpaan yltäkylläisyyteen ei muuta vaadi kuin rauhaa, vähäistä verotusta ja siedettävää oikeuden toteuttamista”.
Smithin keskeinen sanoma Kansojen varallisuudessa on, että markkinatalous voi – informaatiota levittävän hintamekanismin avulla – toimia itseohjautuvana järjestelmänä ilman merkantilistista politiikkaa tai hallitsijan aktiivista puuttumista talouteen. Tämä taloustieteen suuri oivallus edellyttää vain yksityisen omistusoikeuden suojaa ja kilpailua markkinoilla. Se on täysin sopusoinnussa itsekkyyden kanssa, mistä taloustieteen eniten siteerattu lause muistuttaa: ”Emme odota, että saamme päivällistä teurastajan, leipurin tai oluenpanijan hyväntahtoisuuden ansiosta, vaan siksi, että he ajattelevat omaa etuaan.”
SEITSEMÄNTOISTA VUOTTA ennen Kansojen varallisuutta Smith oli julkaissut ensimmäisen pääteoksensa Moraalituntojen teoria. Sen ensimmäinen lause kuuluu: ”Kuinka itsekkääksi ihmisen oletammekin, on hänen luonnossaan mitä ilmeisimmin piirteitä, jotka saavat hänet kiinnostumaan muiden menestyksestä, ja jotka tekevät heidän onnellisuutensa hänelle tärkeäksi.”
Smith esittää myös, että meillä jokaisella on sisäinen omatunto – puolueeton tarkkailija – joka antaa meille käytöksestämme palautetta ilahduttavan hyväksymisen tai katumusta aiheuttavan moitteen muodossa. Tämä lähestymistapa ihmisen psyykeen tuntuu kovin erilaiselta kuin se rationaalinen itsekkyys (”homo economicus”), jonka on katsottu olevan Kansojen varallisuuden yksilön tyypillinen luonteenpiirre.
Moraalituntojen teoriassa Smith korostaa, että ”inhimillisyys, oikeus, anteliaisuus ja yhteisöllinen asenne ovat muille hyödyllisimpiä ominaisuuksia” . Yhteisöllisyys heijastuu myös lauseessa “ihmisen ei tule pitää itseään erillisenä ja ulkopuolisena olentona vaan maailmankansalaisena … hänen tulisi aina olla valmis uhraamaan omat pienet intressinsä tämän suuren yhteisön eduksi”.
Tämä yhteisöllisyyttä julistava profeetta on jotain aivan muuta kuin se itsekkään yksilöllisyyden edustaja, jonka monet ovat olleet löytävinään Kansojen varallisuudessa.
Smithin kahden teoksen välistä kuilua on usein ihmetelty. Aikoinaan sitä on Saksassa kutsuttu nimellä ”Das Adam Smith Problem”. Mikä eron voi selittää? Yksi vastaus on, että Kansojen varallisuus tarkastelee ihmisten toimintaa taloudessa tai markkinoilla, joilla toisilleen vieraat ihmiset voivat hyötyä toistensa kanssa tehdyistä sopimuksista ja liiketoimista. Sen sijaan hän Moraalituntojen teoriassa pohtii ihmisen suhdetta itselleen läheisiin ihmisiin sekä asemaa laajemman yhteisön jäsenenä. Näissä ihmissuhteissa on kyse empatiasta, sympatiasta, ilosta, ylpeydestä, häpeästä, vihasta ja rakkaudesta. Tämä on melko luonteva tulkinta, jonka Suomessa on esittänyt Vesa Kanniainen.
TÄMÄ SELITYS JÄTTÄÄ kuitenkin vastaamatta kysymykseen siitä, miksi Smith suhtautui niin varauksellisesti valtion rooliin talouden kannalta. Tosin tätä varauksellisuutta ei pidä ylikorostaa; Smith vaati muun muassa joitakin julkishyödykkeitä, pankkisääntelyä, koulutuksen järjestämistä ja progressiivista verotusta. Silti ei ole perusteetonta pitää Smithiä vapauden ja kilpailun apostolina, joka suhtautui monelta osin kielteisesti valtion sääntelyyn ja valtion rooliin laajemmin.
Tätä pohdittaessa on syytä muistaa, että valtio Smithin aikaan edusti ennen kaikkea hallitsijan henkilökohtaisia etuja sekä aateliston ja suurporvariston intressejä. Tavallisen kansan edut eivät olleet valtaapitävien kiinnostuksen kohteena. Yksi Smithin raadollinen kommentti oli, että ”Siviilihallitus, sikäli kun se on perustettu omaisuuden turvaamiseksi, on todellisuudessa perustettu rikkaiden puolustamiseksi köyhiä vastaan, tai määrättyä varallisuutta omistavia varattomia vastaan.”
Smithille pieni valtio oli etu siksi, että se vähentäisi köyhien kaltoin kohtelua ja mahdollistaisi heille paremman elämän.
Smithille pieni valtio oli etu siksi, että se vähentäisi köyhien kaltoin kohtelua ja mahdollistaisi heille paremman elämän. Samasta syystä suomalainen Anders Chydenius taisteli jo 1760-luvulla Tukholmassa valtiopäivillä sen puolesta, että palkollisilla, eli työväestöllä ja palvelusväellä, olisi oikeutta irtisanoa työsuhteitaan sekä oikeutta liikkuvuuteen ja uusien työsuhteiden solmimiseen.
TÄNÄ PÄIVÄNÄ ELÄMME demokratiassa, jossa lähtökohtaisesti ajattelemme valtion pyrkivän kansan enemmistön elinolosuhteiden parantamiseen. On mahdotonta tietää, mitä Smith tänään ajattelisi valtion roolista. Sitä koskevat väitteet olisivat hulvatonta anakronismia.
Smithin kaksi pääteosta ovat silti monella tapaa mielenkiintoisia ja ne tuntuvat yllättävänkin ajankohtaisilta. Maailma on muuttunut valtavasti siitä, kun Smith eli, mutta hänen analyysinsä niin markkinataloudesta kuin moraalisista hyveistä ihmissuhteissa ja yhteisössä laajemmin on edelleen arvokas ja ajatuksia herättävä. Soisi, että useampi lukisi Kansojen varallisuuden lisäksi Moraalituntojen teorian.
Siihen liittyy sekin etu, että se ei ole yhtä uuvuttavan pitkä kuin se uusliberalismin Raamattu.
