1. T&Y-lehti
2. Talous ja tunteet sopivat huonosti yhteen

Talous ja tunteet sopivat huonosti yhteen

VIIMEISTEN NELJÄN- TAI VIIDENKYMMENEN vuoden aikana taloustieteen ja psykologian välinen vuorovaikutus on tuottanut monia tutkimuslinjoja, jotka ovat haastaneet uusklassisen taloustieteen lähtökohtia ja täydentäneet niitä innovatiivisesti. Näiden talouspsykologisten tutkimusten keskeisimmät havainnot ovat liittyneet informaation käsittelyn, valinta-arkkitehtuurien ja tunteiden rooliin (ir)rationaalisia valintoja tehtäessä.

Professori, aivotutkija Lauri Nummenmaan Talous & tunteet kartoittaa ja esittelee tämän tutkimusperinteen keskeisiä havaintoja ja soveltaa niitä taloudellisen toiminnan eri alueisiin, erityisesti vaurastumiseen ja sijoittamiseen. Lukijaystävällisesti hän antaa kunkin luvun lopussa vinkkejä tunnetalouden hallintaan. Lopputulos on monella tapaa erinomainen kirja sen ydinalueilla. Kirjan ns. julistavampi aines ei ole kaikin osin ongelmatonta.

KIRJAN KIISTATON VAHVUUS on rationaalisuuden ja tunnetalouden väliseen vuorovaikutukseen liittyvien mekanismien systemaattinen kartoittaminen. Kirjan alkupuolella Nummenmaa osoittaa lukuisilla esimerkeillä ihmisten taloudellisen ja sosiaalisen käyttäytymisen perustuvan usein tunteisiin (vaistoihin), ankkureihin, vaihtoehtojen manipulointiin ja rajallisiin numerotaitoihin. Ihmisillä on myös evoluution tuomaa säännönmukaista taipumusta perustelemattomaan itsevarmuuteen ja irrationaaliseen parvikäyttäytymiseen, joka osaltaan johtaa lähinnä pörssin mutta myös asuntomarkkinoiden kupliin ja romahduksiin.

Keskeiset esteet vaurastumiselle ovat ihmisten lyhytjännitteisyys, kulutuskeskeisyys ja tunnepohjainen päätöksenteko.

Nummenmaan keskeinen viesti on se, että tunnetaloutta voi hallita tunnistamalla siihen liittyviä mekanismeja ja suojaamalla itseään niiden vaikutuksilta. Hänelle keskeiset esteet vaurastumisen edessä ovat lyhytjännitteisyys, kulutuskeskeisyys ja tunnepohjainen päätöksenteko. Paras tie vaurastumiseen on puolestaan pitkäjänteinen ja kylmäpäinen sijoittaminen indeksirahastoihin. Hän myös palauttaa lukijoiden mieleen laajan empiirisen kirjallisuuden, jonka mukaan aktiiviset sijoittajat eivät pitkällä aikavälillä pysty voittamaan indeksisijoittamista. Heidän palkkionsa on siten yksi ylimääräinen menoerä ja este vaurastumisen edessä.

Kirjassa on hyvää asiaa myös siitä, miten valinta-arkkitehtuuria muokkaamalla ja tavoitteita asettamalla ihmisten käyttäytymistä voi ohjata eri markkinoilla. Esimerkiksi hinnoittelussa hinnan ankkurointi ja valintaikkunan rajoja siirtävän irrationaalisen vaihtoehdon asettaminen, kuten hyvin korkean hinnan laittaminen johonkin vaihtoehtoon, vaikuttavat olennaisesti kuluttajan valintaan osto- tai tilaus­tilanteessa.

Nummenmaalla on myös mielipiteitä yhteiskuntien ja talouksien toiminnasta. Monelta osin niihin voi yhtyä. Esimerkiksi markkinoihin kohdistuva kritiikki on usein perustelematonta, kuten Nummenmaa sanoja säästämättä ja välillä vähän tunteiden vallassakin toistuvasti huomauttaa. Hän pitää paradoksaalisena sitä, että markkinakriitikot käyvät kiivaita keskustelujaan markkinoiden tuottamilla alustoilla ja välineillä. Samaten hänen kuvauksensa luottamuksesta markkinoiden mahdollistajana ja markkinoista hintojen asettajana on informatiivinen.

Oman osansa saa rahapelitoiminta. Vuosikymmenien kuluessa rahapelaamiseen käytetyn summan sijoittaminen pörssiin olisi tuottanut pelaajille suuremman taloudellisen hyvinvoinnin. Nyt on saatu pieni määrä miljonäärejä ja suuri määrä peliongelmia.

NUMMENMAA EI PIILOTTELE kriittisiä käsityksiään verotuksesta ja hyvinvointivaltiosta. Kumpikaan ei kuitenkaan ole hänen asiantuntemuksensa ytimessä.

Verotuksen määrittely vaihtoehtoiskustannusten näkökulmasta on hivenen erikoista. Vaihtoehtoiskustannusten näkökulmasta olisi ollut fiksumpaa ajatella, kuinka paljon samat etuudet ja palvelut olisivat maksaneet yksityisinä vakuutuksina (sikäli kun niitä on ylipäätään saatavissa). Yhdysvaltojen työnantaja- ja vakuutuspohjaisen järjestelmän kustannukset suhteessa BKT:seen ovat itse asiassa korkeammat kuin esimerkiksi Suomessa. Lisäksi Suomen järjestelmässä ei ole epäsymmetriseen informaatioon ja käänteiseen valikoitumiseen liittyviä epävakauttavia ongelmia. Hyvinvointivaltio myös kannustaa pitkäjänteisyyteen pakkosäästämisen avulla ja vähentää siten mm. työttömyys- ja vanhuusajan köyhyyttä. Tästä näkökulmasta Suomen järjestelmä – hyvinvointivaltion institu­tionaalinen rakenne – on kollektiivisesti rationaalinen valinta.

Toinen täydennystä vaativa kohta koskee hyvinvointivaltion tarkastelua yhteismaana, johon liittyen Nummenmaa on omaksunut klassisen tragedianäkökulman¹ ja esittää ratkaisuksi omistusoikeuksien yksityistämistä. Tässä on kaksi hyvin tunnettua ongelmaa.

Ensinnäkin hyvinvointivaltio perustuu yhteismaiden sijasta ensisijaisesti klubihyödykkeisiin, joissa etuuden tai palvelun käyttö on olennaisin osin kytketty maksuihin tai mitoituksiin. Klassinen esimerkki on uima-allas, jossa saa samanaikaisesti olla vain tietty määrä uimareita, ja määrää säädellään maksuilla ja käyttöajoilla. Taloustieteen Nobelin vuonna 1986 saanut James M. Buchanan (1919–2013) on luonut aiheen teoreettisen pohjan artikkelissaan An Economic Theory of Clubs². Se on edelleen vankka lähtökohta.

Toiseksi Nummenmaa jättää siteeraamatta vuoden 2009 talousnobelistin Elinor Ostromin (1922–2012) tuloksia, joiden mukaan yhteismaiden ylikulumisen kollektiivinen sääntely on hyvinkin mahdollista³. Tätä on toistuvasti todennettu esimerkiksi yleiskatteellisesti rahoitetun toimeentulotuen kaltaisten etuuksien ja sosiaalihuollon palveluiden sääntelyssä. Ne eivät muutu yhteismaiden tragedioiksi, joissa etuuden tai palvelun kulutus jatkuvasti ylittäisi niihin kohdennetun rahoituksen. Yhteisten voimavarojen käyttöä rajoittavat säännöt ja normit.

Kaiken kaikkiaan Talous & tunteet on monella tapaa inspiroiva ja informatiivinen. Sitä olisi parantanut keskittyminen Nummenmaan osaamisen vahvoihin ydinalueisiin. Toisaalta lukija voi vaivatta valita ne tarkemman lukemisen kohteeksi ja säästää aikaansa jättämällä muut teemat myöhemmin tarkasteltavaksi. Se olisi kiistatta rationaalinen valinta.