1. T&Y-lehti
2. Liberaali konservatiivi ekonomisti pettyi sekä vasemmistoon että oikeistoon

Liberaali konservatiivi ekonomisti pettyi sekä vasemmistoon että oikeistoon

EKONOMISTI GLENN LOURY (s. 1948) on yhdysvaltalaisten ekonomistien ja tunnetuimpien politiikkakeskustelijoiden joukossa poikkeuksellinen hahmo, ja hänen viime vuonna julkaistu omaelämänkertansa Late Admissions. Confessions of a Black Conservative kuvaa kirjoittajansa erikoisen elämäntarinan ohella onnistuneesti myös Yhdysvaltojen polarisoitunutta ilmapiiriä.

Loury on esiintynyt välillä konservatiivisena ja välillä liberaalina ajattelijana. Hänen kenties arvostetuin työnsä on varhainen Econometrica-lehdessä julkaistu artikkeli, jossa hän puolustaa sosiaalisia tulonsiirtoja koulutuksellisen tasa-arvon lisäämisen työkaluina. Hänen argumenttinsa mukaan koulutuksellista tasa-arvoa edistävät tulonsiirrot voivat ajan oloon lisätä tuottavuutta, ja jos näin on, tulonsiirrot eivät olekaan pelkkä ekonomisti Arthur Okunin kuuluisan kielikuvan mukainen ”vuotava ämpäri”, vaan ne voivat myös lisätä yhteenlaskettua hyvinvointia.

Louryn kannattamat tulonsiirrot ovat suunnattuja ja rajoitettuja. Hänen konservatiivin maineensa perustuu kirjoituksiin, joissa hän muun muassa esittää, ettei köyhien mustien sosiaalisia ongelmia voida selittää pelkällä rasismilla. Hän erottui jo 1980-luvulla useimmista muista mustista amerikkalaisista kirjoittamalla uudesta amerikkalaisesta dilemmasta. Tällä hän tarkoitti sitä, että samalla kun osa mustista amerikkalaisista on kohonnut keskiluokkaan, vähintään kolmasosa mustista kuuluu alaluokkaan, jossa menestys akateemisissa taidoissa on heikentynyt, jonka keskinäinen rikollisuus on lisääntynyt ja jonka keskuudessa avioliiton ulkopuoliset raskaudet ovat entistä yleisempiä. (Louryn amerikkalaisessa ja arvokonservatiivisessa maailmassa tilannetta, jossa vastuu lapsista huolehtimisesta jaetaan tasapuolisesti vanhempien kesken avioliiton ulkopuolella, ei ole olemassa.)

OMAELÄMÄKERRASSAAN LOURY kuvailee, kuinka hän järkyttyi, kun häntä kehotettiin olemaan esittämättä tällaisia näkemyksiä köyhien mustien ongelmista – ei siksi, ettei hän puhuisi totta, vaan siksi, että hänen puheenvuoronsa saivat hänet vaikuttamaan konservatiivilta. Elämäkerta tekee ymmärrettäväksi myös Louryn poikkeuksellisen sanomisen tarpeen ja muiden mustien vaikenemisen hänessä herättämän suuttumuksen.

Loury varttuu köyhien mustien joukossa Chicagon eteläosassa, ja nuorena yliopisto-opiskelijana hän kokee, ettei häntä yhdistä muihin mustiin opiskelijoihin mikään muu kuin ihonväri. Nuori Loury kulkee kampuksella kädessään salkku, jonka molemmille puolille hän on kiinnittänyt tarran ”Rise above it!”, ja hän on innostunut oppimastaan taloustieteestä ja matematiikasta. Hänen mukaansa useimmat muut mustat opiskelijat ovat lääkäreiden, juristien ja professorien lapsia, jotka halveksivat yliopistolla oppimaansa. He esittävät Louryn mukaan mustan radikalismin teesejä, mutta heidän haaveensa näyttävät rajoittuvan tavanomaiseen keskiluokkaiseen elämäntapaan.

Loury pettyy 1990-luvulla myös amerikkalaiseen oikeistoon muun muassa Charles Murrayn ja Richard Herrnsteinin The Bell Curve -tietokirjan (1994) vuoksi. Oikeistolaisten suosikiksi noussut kirja esittää, että mustien amerikkalaisten muita etnisiä ryhmiä heikompi menestys selittyisi ensisijaisesti geneettisillä eroilla. Loury kuvailee, kuinka matemaattisia menetelmiä käyttävät psykometrikot, taloustieteilijät ja sosiologit kritisoivat teoksen metodologiaa ja kuinka amerikkalaisen oikeiston piirissä kritiikkiin ei vastattu asiallisesti, vaan se ohitettiin toteamalla, että kritiikin esittäjien oli poliittisista syistä pakko esittää kritiikkiään.

Loury leimautuu vasemmistolaiseksi, kun hän kirjoittaa vankien ja erityisesti mustien vankien suuresta määrästä Yhdysvalloissa, mutta pettyy myöhemmin muihin vasemmistolaisiin muun muassa siksi, että nämä hyväksyvät opiskelijoiden avointa keskustelua ehkäisevät protestit kampuksilla.

Louryn elämäntapa on ollut äärimmäinen vastakohta niille konservatiivisille arvoille, joita hän suosittelee muille mustille amerikkalaisille.

Loury on armoton myös itseään kohtaan. Louryn elämäntapa on ollut äärimmäinen vastakohta niille konservatiivisille arvoille, joita hän suosittelee muille mustille amerikkalaisille. Esimerkiksi kuvaus ajasta, jolloin hänellä oli huumeongelma, sisältää asioita, joita ani harva itsestään vapaaehtoisesti kertoisi.

LOURYN OMAELÄMÄKERTA on useista eri syistä kiehtovaa luettavaa. Teoksellaan Loury tekee Yhdysvaltojen käsittämättömältä tuntuvasta poliittisesta tilanteesta käsitettävämmän, koska hän näyttää, miksi monet älykkäät ihmiset voivat olla demokraattipuolueeseen niin tyytymättömiä, että jopa Yhdysvaltain nykyinen johto on välillä saattanut näyttää sen rinnalla paremmalta vaihtoehdolta.

Tarinassaan Loury kuljettaa omaa elämäänsä sekä poliittisia ja tieteellisiä näkemyksiään rinnakkain eteenpäin. Monesti hän puhuu peitetarinasta ja todellisesta tarinasta, joista kumpikin on totta: hänen vaihtuvilla poliittisilla mielipiteillään on ollut asialliset perusteet mutta usein myös henkilökohtainen motivaatio.

Hänen elämäntyönsä havainnollistaa myös yleisemmin, kuinka vaikeaa on yrittää esittää perusteltuja mielipiteitä tulehtuneessa poliittisessa ilmapiirissä, jossa muiden keskustelijoiden ensisijaisena tavoitteena on oman identiteettiryhmänsä puolustaminen ja vastakkaisten näkemysten torjunta.