Kilpailukykysopimus ja sosiaaliturvan jakautuminen

30.3.2023 Muut julkaisut Raportteja 45 Merja Kauhanen, Eero Lehto

Tiivistelmä

Työmarkkinakeskusjärjestöt pääsivät neuvottelutulokseen työmarkkinoiden kilpailukykysopimuksesta 29.2.2016. Sosiaaliturvamaksujen osalta sopimukseen sisältyi työntekijän työeläkemaksun ja työttömyysvakuutusmaksun korottaminen ja työnantajan näiden maksujen alentaminen vastaavalla määrällä. Lisäksi sopimuksen mukaan työnantajan sosiaaliturvamaksun alennus olisi vuodesta 2020 lukien vähintään 0,58 prosenttiyksikköä. Alkuvuodesta 2023 on julkisuudessa käyty keskustelua siitä, pitäisikö nämä kilpailukykysopimuksen yhteydessä muutetut sosiaaliturvamaksujen maksuosuudet palauttaa kilpailukykysopimusta edeltävälle tasolle.

Tämän raportin tavoitteena on tuottaa selvitys, jossa käsitellään sosiaaliturvamaksujen maksuosuuksien siirron vaikutuksia, sekä yleisemmin sosiaaliturvamaksujen käyttöä talouspolitiikan välineenä. Lisäksi raportissa esitetään vertailu sosiaaliturvamaksujen jakautumisesta työnantajien ja palkansaajien välillä Suomessa ja Suomen keskeisissä verrokkimaissa Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa ja Saksassa.

Raportin laskelmien mukaan vakuutettujen sosiaaliturvamaksujen palautus vuoden 2022 tasolta vuoden 2016 tasolle alentaisi vakuutetun maksuja yhteensä 1,7 prosenttiyksikköä. Sosiaalivakuutusmaksujen palautus vuoden 2016 tasolle lisäisi työntekijöiden tuloja 1644 miljoonaa euroa. Verotus kiristyisi vajaalla miljardilla eurolla niin, että nettovaikutus olisi vajaat 700 miljoonaa euroa. Sosiaalivakuutusmaksujen palautus vuoden 2021 tasosta nostaisi työantajien keskimääräisiä maksuja yhteensä 2,4 prosenttiyksikköä. Tämä lisäisi julkisen sektorin tuloja vuoden 2021 palkkasumman perusteella 1487 miljoonaa euroa. Yritysveroprosentti liudentaisi tämän vaikutuksen 1189 miljoonaan euroon. Julkista taloutta sosiaaliturvamaksujen palautus vuoden 2016 tasolle ja maksuperusteisiin vahvistaisi 723 miljoonalla eurolla. Tätä summaa pienentää muun muassa se, että sairaanhoitomaksut olivat jo nousseet vuosien 2017 – 2019 matalista arvioista vuosina 2020 ja 2021.

Jos sosiaaliturvamaksut haluttaisiin palauttaa, raportin mukaan seuraavat seikat perustelevat sosiaaliturvamaksujen palautusta, joka nostaisi työvoimakustannuksia pari prosenttia. Työvoimakustannuksemme ovat jatkuvasti alentuneet suhteessa kilpailijamaihimme, mikä tekee tilaa sosiaaliturvamaksujen palautukselle. Nykyisessä suhteellisen hyvässä työmarkkinatilanteessa työnantajamaksujen nosto tuskin alentaisi palkkoja vastaavalla määrällä ainakaan kovin nopeasti. Toisaalta työllisyysasteen nostamisessa työvoimakustannusten aleneminen ei ole enää niin merkityksellistä kuin vuonna 2016. Nyt korostuvat työn kysynnän edistämisen sijaan työikäisten kannustaminen työmarkkinoille ja heidän pitämisensä työkuntoisena. Niin ikään hoivahenkilökunnan ja osaajien houkutteleminen ulkomailta Suomeen on tärkeää. Tässäkin hyvä palkka on merkityksellinen. Sosiaaliturvamaksujen palautus vahvistaisi julkista taloutta lähes miljardilla eurolla, mikä on tarpeen alijäämäiselle julkiselle sektorille.

Sosiaaliturvamaksujen jakautumisen vertailussa havaittiin, että lakisääteisillä sosiaaliturvamaksuilla rahoitettava osuus sosiaalimenoista on verrokkimaiden vertailussa suurin Saksassa (64,2 % v.2020). Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa sosiaaliturvamaksuilla rahoitettava osuus on melko samaa tasoa (44,1 %, 46,1 % ja 42,1 % v.2020). Tanska poikkeaa muista vertailumaista siinä, että sosiaalimenot rahoitetaan pääosin yleisillä verotuloilla. Maiden välillä löytyy myös selkeitä eroja lakisääteisten sosiaaliturvamaksujen jakautumisessa työnantajien ja palkansaajien kesken. Tasaisinta yhteenlasketun maksuprosentin jakautuminen on Saksassa, jossa maksut jakautuvat tasan työnantajien ja palkansaajien kesken (v.2021). Epätasaisinta maksujen jakautuminen on Ruotsissa, jossa työnantajien osuus on yli 80 prosenttia (v.2021). Suomi ja Norja sijoittuvat näiden kahden välimaastoon (työnantajien osuus 68,1 % ja 61,3 % v.2021). Eri maista maksujen jakautumisessa suurin muutos on tapahtunut Suomessa johtuen kilpailukykysopimuksen vaikutuksesta.

Sosiaaliturvamaksujen hallinnollinen kohtaanto, ts. kuinka maksut lain mukaan jakautuvat maksettaviksi työnantajien ja työntekijöiden kesken, ei kuitenkaan kerro siitä, kuka tosiasiallisesti kantaa taakan maksuista. Raportissa käydään lyhyesti läpi myös maksujen taloudellista kohtaantoa käsittelevää aiempaa tutkimuskirjallisuutta.