1. T&Y-lehti
2. Yhdysvaltojen suomalaiset elintasopakolaiset

Yhdysvaltojen suomalaiset elintasopakolaiset

SUOMALAISIA LÄHTI RUNSAASTI ulkomaille 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa paremman elintason perässä. Tämän ns. ensimmäisen aallon muuttoliikkeen takana oli maa- ja työpulaan liittyviä työntötekijöitä, mutta ennen kaikkea suuren maailman vetovoimaa. Ensin huhut mahdollisuuksista ja sitten ketjumuuton tuomat reitit ja suhteet saivat suomalaiset lähtemään. Venäläiset eivät tuolloin maahanmuuttoa erityisemmin estelleet, osin koska heillä ei ollut sotilaallista intressiä sitä estää.

Suomalaisia lähti ennen kaikkea Pohjanmaalta Euroopan työmarkkinoiden (ennen kaikkea Puolan ja Venäjän) ohella myös muille mantereille. Suurin yksittäinen kohde oli Yhdysvallat, jossa ketjumuuttaneet suomalaiset – lähinnä nuoret miehet – kasautuivat muutamaan keskukseen. Tärkeitä suomalaiskeskittymiä oli suurten järvien alueella ja Washingtonin osavaltiossa Tyynen valtameren rannalla: edellisessä suomalaiset työllistyivät kaivoksella ja jälkimmäisessä metsätöissä ja kalastuksessa.

Pitkän päivätyön toimittajana tehnyt Maarit Tastula on tarttunut tämän ensimmäisen aallon muuttoliikkeen tapahtumiin ja perehtynyt Washingtonin osavaltion rantakaupunkeihin muuttaneiden suomalaisten kohtaloihin. Muuttoliikkeessä oli mukana myös Tastulan sukulaisia.

ERIKSEEN TASTULA HALUAA muistuttaa, ettei hän ole kirjoittanut kirjaa historiantutkijana ja -tuntijana. Toisaalta historiantutkija ei olisi kirjoittanut näin lukijaystävällistä teosta. Toimittajana hänelle luonteva materiaali on suomalaisten paikallislehtien uutisointi, muistitieto ja kirjeet sekä erilaiset tietokannat ja raportointimuotona kuvailevien tarinoiden kerronta.

Tuon ajan lehdistössä ei ollut mainittavia suodattimia, vaan asiat uutisoitiin niitä suuremmin siistimättä: samoilla sivuilla olivat sukupuolitaudit ja päihdeongelmat, itsemurhat ja tapaturmat, avioerot ja avioliitot. Toki lehdet kirjoittivat siitä, mikä kiinnostavaa oli, joten niiden antama kuva on väistämättä painottunut.

Tastula on rakentanut edellä mainittuihin lähteisiin ja havainnollistaviin kuvitelmiinsa perustuvia tarinoita suomalaisten elämästä, minkä ohella hänellä on kirjassaan muutamia temaattisia lukuja. Kaikkineen kirjan kertomukset sijoittavat suomalaisten kohtalot osaksi sekä amerikkalaista unelmaa että kapitalismin yksinvaltaa, joissa suomalaiset sekä asemoituivat omaksi ryhmäkseen kansallisuuden perusteella muiden ryhmien paineessa että jakautuivat poliittisen kannan suhteen.

Suomalaiset miehet hakivat paikkaansa kalanjalostusteollisuudessa ja metsätöissä. Muutama eteni yritysten (”kanittamoiden”, eli kalansäilyketehtaiden, ja sahojen) omistajiksi tai perusti tuottajaosuuskuntia, mutta enimmäkseen suomalaiset olivat maanviljelijöitä, kalastajia, metsureita ja sahatyöläisiä. Leipä oli sidottu vuodenkiertoon, jossa oli muun muassa kalastus-, sato-, marjastus- ja metsänkaatojaksot.

Miesten ja naisten määrän epäsuhta ylläpiti myös kukoistavaa bordelli-, kapakka- ja ”muunsaini”-bisnestä sekä poikamiesten asuntolatoimintaa. Puolisonsa suomalaiset löysivät, jos löysivät, keskuudestaan tai muista Pohjoismaista tulleista. Samoilla kulmilla olleet kreikkalaiset ja kiinalaiset eivät suomalaisten kanssa enemmälti sekoittuneet.

KUOLEMA KORJASI SATOAAN työtapaturmissa ja sairauksien myötä. Lapsikuolleisuus ja äitien kuolema synnytyksiin oli järisyttävän korkeaa, mutta myös tuberkuloosi ja influenssa ottivat osansa. Harva suomalainen näyttää kuolleen vanhuuteen. Avioliitot olivat suhteellisen lyhytkestoisia ja perherakenteet olivat kuolemien, erojen ja uusien avioliittojen sekä muuttojen myötä jatkuvassa liikkeessä.

Kuolema korjasi satoaan työtapaturmissa ja sairauksien myötä. Lapsikuolleisuus ja äitien kuolema synnytyksiin oli järisyttävän korkeaa, mutta myös tuberkuloosi ja influenssa ottivat osansa. Harva suomalainen näyttää kuolleen vanhuuteen.

Suomalaisista osa järjestyi ammattiliittoihin, minkä seurauksena suomalaiset profiloituivat monella tapaa häikäilemättömien työnantajien silmissä epäilyttäväksi porukaksi, joka järjestäytyi radikaalin Industrial Workers of the Worldin, eli IWW:n, osaksi. Samalla suomalaiset jakautuivat kilpaileviin kuppikuntiin, jotka rakentuivat joko politiikan tai uskonnon ympärille.

Toisaalta poliittisen ja uskonnollisen järjestäytymisen myötä suomalaiset alkoivat rakentaa yhteisiä tiloja eli ”haaleja”, esittää näytelmiä, lukea yhteiskunnallista kirjallisuutta ja perustaa sanomalehtiä, mikä toi koulutusta, sivistystä ja kulttuuria yhteisöön ja yhteiskuntaan.

Yhteisvastuun ensimmäisiä muotoja olivat erilaiset rahankeräykset onnettomuuksien sattuessa. Aikaa myöten alkoi nousta myös muita liikkeitä. Suomalaisilla oli oma roolinsa raittiusliikkeessä, joskin tämä liikehdintä ei ollut suomalaisten käsissä. Samaten työväenluokkaiset naiset alkoivat saada ääntään kuuluviin yhteisössä. Heidän kritiikkinsä ei kohdistunut yksinomaan elämän ankeuteen tai kapitalistiseen riistoon, vaan näiden ”akkasaatanoiden” huomio kohdistui myös heidän puolisoidensa töpeksintöihin ja kyvyttömyyteen tukea naisten asiaa ja asemaa.

VÄHITELLEN SUOMALAISET ASETTUIVAT muiden siirtolaisten joukkoon. Siitä kertoo sekin, että mitä pidemmälle aikaa kuluu, sitä suuremmassa roolissa Tastulalla ovat englanninkieliset lähteet. Amerikkalaistuneina suomalaistaustaiset siirtolaiset osallistuivat ensimmäiseen maailmansotaan, jos kohta suomalaisten joukossa oli myös kutsuntoja vältelleitä. Heitä liittyi myös suuren laman vuosina Neuvostoliittoon lähtijöiden joukkoon. Myös siellä niukka leipä tuli kalasta ja puusta, mutta enimmäkseen kaikki meni pieleen: pieni osa pääsi palaamaan.

Kaikkineen he olivat suuren virran pieni puro, jonka vain suomalaiset muistavat tämänkaltaisten kirjojen takia.