Eurooppa voi hyötyä USA:n epävakaudesta, Daron Acemoglu uskoo
Taloustieteen nobelisti Daron Acemoglu katsoo Donald Trumpin vallanhimon uhkaavan Yhdysvaltojen taloutta. Tämä saattaa avata Euroopalle mahdollisuuksia.
Kuuntele juttu 20:11
YHDYSVALLOILLA MENEE hyvin, Euroopassa sakkaa. Vuoden 2008 jälkeen Yhdysvaltojen bruttokansantuote on kasvanut keskimäärin 2 prosenttia vuodessa, Euroopan unionissa kasvu on jäänyt 1,1 prosenttiin. Vaikka yhdysvaltalaiset ovat aina olleet eurooppalaisia kovempia tekemään töitä, nyt myös työn tuottavuus on kasvanut toista tahtia kuin Euroopassa.
Tämä on ollut talousanalyysien keskeisin sanoma jo pian 20 vuotta. Ja onhan tälle perusteita: Maailman viisi arvokkainta yhtiötä ovat kaikki yhdysvaltalaisia, korkeimmalle sijoittunut eurooppalainen yhtiö, saksalainen SAP, on vasta sijalla 33.
Kuva ei kuitenkaan ole aivan yksiselitteinen, kertoo MIT-yliopiston taloustieteen professori Daron Acemoglu. Acemoglun analyysilla on painoa, sillä hän sai viime vuonna taloustieteen Nobel-palkinnon.
”Yhdysvaltojen taloudella ei mene niin hyvin kuin lukujen perusteella voisi kuvitella”, hän toteaa Talous & Yhteiskunta -lehden haastattelussa elokuun lopulla.
ALOITETAAN KUITENKIN Yhdysvaltojen vahvuuksista. Niitä ovat Acemoglun mukaan esimerkiksi suuri yhtenäinen markkina-alue ja nopeampi reagointi yllätysten, kuten vuoden 2008 finanssikriisin tai 2020-luvun alun koronapandemian, edessä.
Keskeisimpänä syynä Yhdysvaltojen menestykseen hän näkee kuitenkin sinne syntyneet korkean teknologian keskittymät.
”Yhdysvaltojen kulttuuri on hyvin yrittäjämyönteinen, ja erityisesti se on ollut sitä suhteessa teknologiayrityksiin. Digitaalisen maailman sääntelyn keveys sopi hyvin nousevien teknologiayritysten kulttuuriin”, Acemoglu kertoo.
Tämä on mahdollistanut teknologiayhtiöiden keskittymisen Piilaaksoon ja muutamille muille hyvin dynaamisille alueille, missä ne ovat vetäneet puoleensa parhaat osaajat myös Euroopasta. Acemoglusta tämä on tärkein syy sille, miksi Yhdysvaltojen talous on kasvanut niin paljon euroaluetta nopeammin.
Tämä näkyy myös maailman arvokkaimpien yritysten listalla. Kuuden kärki ovat kaikki Yhdysvaltalaisia digijättejä. Mutta samalla juuri digisektorissa piilee ensimmäinen syy sille, miksi Acemoglu ei luota käytetyimpiin mittareihin.
”Yhdysvaltojen talous on laittanut paljon rahaa kiinni tekoälyyn. Pörssikurssit ovat korkealla tekoälystä johtuvan innostuksen vuoksi,” Acemoglu aloittaa.
Hänestä tekoälyyn kohdistuvat odotukset ovat kuitenkin ylimitoitettuja.
”Älä ymmärrä väärin, tekoäly on hyvin lupaavaa teknologiaa, mutta minusta siihen investoidaan täällä liikaa. Niinpä talouden tämänhetkinen kasvu ei oikeastaan ole hyvä ennuste tulevalle kehitykselle, koska sijoitusten tuottavuus jää toivottua alemmas.”
TOINEN SYY LIITTYY Acemoglun lempiaiheeseen, demokraattisen yhteiskunnan instituutioiden ja talouden suhteeseen. Hän sai taloustieteen Nobelin yhdessä MIT:n professorin Simon Johnsonin ja Chicagon yliopiston professorin James A. Robinsonin kanssa.
Kolmikon tutkimusten kohteena ovat kansojen väliset hyvinvointierot sekä demokratian ja talouden suhde. Acemoglu on kirjoittanut molempien kanssa kirjoja, joista tunnetuimpia ovat suomennetut Kapea käytävä (Acemoglu ja Robinson), Miksi valtiot kaatuvat (Acemoglu ja Robinson) ja Valta ja edistys (Acemoglu ja Johnson). Kolmikon keskeinen teesi on se, että menestyvä talous tarvitsee avukseen vakaan yhteiskunnan, joka ei kuitenkaan kahlitse asukkaitaan liikaa – tällaista kapeaa käytävää valtion pitäisi kukoistaakseen kulkea. Käytännössä tämä mahdollistuu demokratioissa.
Ja nyt demokratian tilanne Yhdysvalloissa näyttää huonolta.
”Yhdysvallat on ennennäkemättömän institutionaalisen heikkouden tilassa. Oikeusjärjestelmä ei toimi ja presidentin käyttämää toimeenpanovaltaa on paisutettu liiallisuuksiin. Valtion toimielinten keskinäinen valvontajärjestelmä on heikentynyt ja korruptio kasvaa – esimerkiksi valtion tekemiä hankintoja ja urakkasopimuksia ei valvota ollenkaan yhtä tarkasti kuin ennen”, Acemoglu luettelee.
Tämäkään kuva ei ole täysin mustavalkoinen. Acemoglu arvioi osan Joe Bidenin hallinnon luomasta säännöstöstä olleen liiallista ja Donald Trumpin hallinnon niihin kohdistamien kevennysten tervetulleita. Liittovaltion kroonisesti alijäämäiset budjetit ja valtionvelan kasvu osoittavat hänestä, että kahden puolueen järjestelmään perustuva hallintomalli on ollut ongelmissa jo pitkään.
”Silti Yhdysvallat on kokonaisuutena menossa perustavanlaatuisesti väärään suuntaan. Uskon tämän näkyvän taloudessa viimeistään keskipitkällä aikavälillä.”
DONALD TRUMPIN toinen kausi on tehnyt ennenkuulumattomista asioista normaaleja, Acemoglu huomauttaa.
Hän kuvastaa asiaa ajatusleikillä, jossa olisi 20 vuotta sitten ehdottanut yhdysvaltalaispoliitikoille mahdollisuutta, että presidentti lähettäisi kansalliskaartin kaupunkien kaduille ja käyttäisi oikeusministeriötä käydäkseen poliittisten vastustajiensa kimppuun. Samaan aikaan istuva presidentti tienaisi vähintään kaksi miljardia dollaria laillisuuden rajoja hipovilla tempuilla ja ehdottaisi valtion ostavan kotimaisten teknojättien osakkeita.
”En usko, että yksikään poliitikko olisi vuonna 2005 sanonut tällaisen olevan mahdollista Yhdysvaltojen poliittisessa järjestelmässä”, Acemoglu toteaa.
Mutta teknologiajättien johto tukee Trumpia. Eivät kai he liikemiehinä tukisi hallintoa, joka tuhoaa Yhdysvaltojen talouden?
”Miksi Venäjän oligarkit tukevat Vladimir Putinia? Samasta syystä kuin Yhdysvaltojen oligarkit tukevat Trumpia. Luuletko, että Applen Tim Cook tai Amazonin Jeff Bezos halusivat olla Trumpin virkaanastujaisissa ja tulla kuvatuksi hänen kanssaan? Heillä ei vain ole vaihtoehtoa. Kyse oli siitä, että Trump halusi osoittaa valtaansa.”
Luuletko, että Applen Tim Cook tai Amazonin Jeff Bezos halusivat olla Trumpin virkaanastujaisissa ja tulla kuvatuksi hänen kanssaan? Heillä ei vain ole vaihtoehtoa.
Toki osalla oligarkeista, kuten Teslan ja SpaceX:n Elon Muskilla ja Metan Mark Zuckerbergilla, on sitten vielä omat agendansa, joita yrittävät viedä läpi Trumpin avulla, Acemoglu arvioi. Erityisesti Musk oli alussa aktiivisesti toteuttamassa liittovaltion säästökuuria erityisen Doge-viranomaisen johdossa. Sittemmin Trump ja Musk ajautuivat välirikkoon ja ovat riidelleet julkisesti.
TRUMPIN HALLINTO ON tehnyt monia talouden kannalta outoja päätöksiä, kuten leikannut tutkimusrahoitusta, haastanut keskuspankin itsenäisyyttä ja asettanut korkeita tulleja. Acemoglun mukaan Trumpin tekemisiä voi katsoa kahdelta kantilta.
”Ensimmäinen on tarkastella niitä taloustieteellisesti. Ja kyllä, talouden näkökulmasta nämä toimet ovat täysin älyvapaita.”
Acemoglun mielestä tämä olisi kuitenkin väärä tapa lähestyä asiaa. Ei Trumpin agendana ole vahvistaa Yhdysvaltojen talouskasvua. Hänen tarkoituksenaan on luoda uudenlainen keisarillinen presidenttiyden järjestelmä, jonka huipulla hän on itse. Ja tapa, jolla Trump tähän pyrkii, on vallan keskittäminen hänelle itselleen, vallan rajoitteiden poistaminen ja jatkuva rajojen venyttäminen. Kaikki nämä toimet tukevat tätä tarkoitusta, Acemoglu arvioi.
”Otetaan esimerkiksi vaikka tullit. Jokainen edes lukiossa taloustiedettä lukenut tajuaa, että on todella huono ajatus asettaa molemminpuolisia ja korkeita mutta epävarmoja tulleja, jotka vielä vaihtelevat maasta toiseen. Mutta samalla se keskittää valtaa Trumpille itselleen.”
”Samalla lailla jokainen talouslehtiä lukeva ymmärtää, että keskuspankin itsenäisyyteen kajoaminen vahingoittaa taloutta. Mutta se poistaa rajoitteita presidentiltä ja keskittää hänelle lisää valtaa.”
Myös Trumpin hyökkäykset yliopistoja vastaan selittyvät Acemoglusta parhaiten tästä näkökulmasta. Koska suurin osa tärkeimmistä yliopistoista on kallellaan vasemmalle, hän haluaa yksinkertaisesti heikentää vastustajiaan. Ja jos vastustajat ylireagoivat, sen parempi Trumpille. Niinpä hän provosoi tahallaan.
KÄÄNNETÄÄN KATSE Atlantin tälle puolen. Siinä missä Acemoglu epäilee Yhdysvaltojen tulevaisuutta, näkee hän Euroopan tilanteen useimpia muita analyytikkoja lupaavampana.
”Teillä Euroopassa asiat ovat hyvin hallinnassa Yhdysvaltoihin verrattuna. Erityisesti Pohjoismaissa tasapaino valtion ja yhteiskunnan välillä on poikkeuksellisen vakaa, mikä lupaa hyviä olosuhteita talouskasvulle.”
Tällä hetkellä Yhdysvaltojen ja Euroopan suurin ero syntyy digiteknologiasta, jossa Yhdysvalloilla on selkeä etulyöntiasema. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, etteikö Euroopalla olisi mahdollisuuksia samaan.
”Esimerkiksi viestintäteknologiassa, terveysteknologiassa tai avaruusteknologiassa Eurooppa pärjää vertailussa oikein hyvin. Autoissa olitte edellä, mutta siirtymä sähköautoihin oli Euroopassa hitaampaa.”
Yhdysvalloissa digisektori on Eurooppaa heikommin säänneltyä, eikä maassa ole esimerkiksi Euroopan unionin yleisen tietosuoja-asetuksen kaltaista yksityisyyden suojaa.
Acemoglun mukaan kyse on enemmän sattumasta kuin systemaattisesta erosta markkinoiden välillä. Digitaalisen sektorin ulkopuolella Acemoglu ei kuitenkaan näe keskeisiä sääntelyeroja Yhdysvaltojen ja Euroopan välillä. Ajatus Yhdysvalloista Eurooppaa vapaampana markkinana on pääosin myytti.
”Ongelma ei ole sääntelyn puute vaan se, että sääntely kohdistuu vääriin asioihin. Yritähän rakentaa täällä jotain, se on kymmenen kertaa hitaampaa kuin muualla.”
Hän ottaa esimerkiksi sosiaalisen median, joka tekee paljon pahaa esimerkiksi levittämällä valeinformaatiota, luomalla vastakkainasetteluja ja leikkimällä nuorten mielenterveydellä. Niinpä digijättien jättäminen sääntelyn ulkopuolelle on Acemoglusta järjetöntä.
”Antaa mennä -asenne ei selvästikään toimi, vaan digijätit täytyy saada ruotuun. Esimerkiksi tuntuva vero sosiaalisen median mainonnalle voisi olla hyvä alku.”
Tiukoista pelisäännöistä on enemmän hyötyä kuin haittaa, Acemoglu uskoo. Jos Eurooppa onnistuisi löytämään hyvät säännöt ja vähentämään esimerkiksi sosiaalisen median haittoja, hän on varma, että Yhdysvallat ja muu maailma seuraisivat perässä.
”Teknologiakeskittymiä luodessa toimiva oikeusvaltio on yhtä tärkeää kuin oikeat ihmiset. Piilaakso ei syntynyt sattumalta, vaan sen takana oli valtio, joka mahdollisti uusien yritysten haastavan suurempiaan ja kilpailevan esimerkiksi sopimuksista valtion kanssa”.
Jos Trump saa tahtonsa läpi, tämä jää Yhdysvalloissa historiaan, Acemoglu arvioi.
”Ajattele, jos vaikka Trump ja Musk eivät olisi riitautuneet: mitä mahdollisuuksia muilla olisi ollut kilpailla sopimuksista Muskia vastaan?”
ACEMOGLUN MIELESTÄ Euroopan tärkeimmän taloudellisen tavoitteen pitäisi olla luoda omia digitaalisen teknologian keskittymiä, joiden avulla se pääsisi kilpaan mukaan.
”Myös tekoälyyn. Vaikka pidän nykyisiä odotuksia ylimitoitettuina, ei Euroopan silti pidä jättäytyä kilvan ulkopuolelle.”
Jotta keskittymät olisivat kyllin suuria, niitä ei mahdu Eurooppaan monta. Keskittymien suunnittelu vaatii kuitenkin yhteistyötä.
Acemoglusta euroalue tarvitsisi yleisemminkin tiukempaa talouspoliittista yhdistymistä.
Saattaa olla, että yhteisvaluuttaan siirryttiin vähän turhan nopeasti, mutta nyt kun euro on tosiasia, tarvitsisi alue yhtenäisempää talouspolitiikkaa.
”Saattaa olla, että yhteisvaluuttaan siirryttiin vähän turhan nopeasti, mutta nyt kun euro on tosiasia, tarvitsisi alue yhtenäisempää talouspolitiikkaa.”
Yhtenäinen talouspolitiikka voi tuntua haastavalta alueella, jolla on hyvin erilaisia maita Romaniasta Alankomaihin. Toisaalta Yhdysvallatkin on paljon hajanaisempi alue kuin Euroopasta ajattelisi, Acemoglu muistuttaa.
Jos vertaa vaikka Alabamaa tai Mississippin maaseutua New Yorkiin tai Bostoniin, ovat asumisen kustannukset ja kouluttamattoman työvoiman palkat ihan erilaisia. Putkimiehen hankkiminen on maan eri osissa hyvin erilaista.
DARON ACEMOGLU
Kuva: Anna Svanberg, Nobel Prize Outreach.
Syntynyt Istanbulissa, Turkissa vuonna 1967.
MIT-yliopiston taloustieteen professori.
Sai Ruotsin keskuspankin taloustieteen palkinnon eli ns. taloustieteen Nobelin vuonna 2024 yhdessä Simon Johnsonin ja James A. Robinsonin kanssa. Kolmikko palkittiin työstään, joka on kuvannut vahvojen yhteiskunnallisten instituutioiden merkitystä valtioiden vauraudelle.
Vieraili M&A-podcastissa huhtikuussa 2019 jaksossa “Jääkö ihminen koneen jalkoihin?“.
TOINEN SYY sille, miksi Eurooppa on jäänyt Yhdysvalloista, on hitaampi reagointi kriiseihin. Niin vuoden 2008 finanssikriisissä kuin 2020-luvun alun koronapandemiassa Yhdysvallat reagoi haasteeseen nopeammin ja tehokkaammin. Siksi se toipui niistä paljon nopeammin kuin Eurooppa, vaikka esimerkiksi Euroopan terveydenhuoltojärjestelmä on paljon toimivampi ja tehokkaampi kuin Yhdysvalloissa.
”Tämä olkoon varoitukseni eurooppalaisille: teidän pitää luoda aggressiivisempi tapa vastata kriiseihin ja koordinoida toimintaanne paremmin.”
Juurisyy hitaampaan reagointiin on Acemoglusta se, että EU on edelleen jakautunut kahteenkymmeneenseitsemään talousalueeseen, kun Yhdysvallat on yhtenäinen. Monet Euroopan edut jäävät hyödyntämättä, jos sisäistä hajaannusta ei saada korjattua.
Lisäksi on pienempiä yksittäisiä tekijöitä, kuten Saksan velkajarru, jota Acemoglu nimittää typeräksi.
Talouden ja demokratian tutkijana Acemoglu toivoisi näkevänsä myös EU:n sisäisen demokratian vahvistamista lähemmäs liittovaltiota. Euroopan parlamentin asemaa täytyy vahvistaa, ja komission pitäisi olla suoremmassa poliittisessa valvonnassa.
”Kaikkea valtaa ei tule silti keskittää. Myös paikalliset hallitukset ovat yhä tärkeitä.”
ACEMOGLU ON OLLUT pitkään kiinnostunut Pohjoismaista, joita hän pitää monella tapaa esimerkillisen vakaina kapean käytävän yhteiskuntina. Hän listaa monia kilpailuvaltteja.
”Teillä on hyvät lähtökohdat. Demokratia toimii, väestö on hyvin koulutettua ja liikkuvaa ja kulttuuri on avoin uusille ideoille. En näe mitään syytä sille, miksi Pohjoismaat eivät voisi pärjätä digitaalisessa teknologiassa yhtä hyvin kuin aiemmin vaikka mobiililaitteissa tai autoissa.”
Pohjoismaiden tulisikin investoida enemmän it-sektoriin sekä tutkimukseen ja kehittämiseen.
Korkeaa verotusastetta Acemoglu ei näe itsessään isona rajoitteena Pohjoismaille. Paljon oleellisempaa on vakaa toimintaympäristö. Juuri nyt ongelma on kuitenkin digiteknologiakeskittymän puute.
Vastaan tulee myös maiden pieni koko. Pohjoismaat eivät voi yksin luoda sellaista digitaalisen teknologian keskittymää, joka voisi haastaa Piilaakson. Siihen tarvitaan koko euroaluetta.
Pohjoismailla, aivan kuten Saksalla, Ranskalla tai Britannialla, olisi varaa investoida enemmän yliopistoihinsa. Yksi tapa tehdä tämä olisi lukukausimaksuilla.
”Lukukausimaksuista ei saa tehdä estettä köyhistä oloista tuleville, mutta joissakin tilanteissa ne ovat nähdäkseni hyvin perusteltavissa.”
YKSI TEOLLISUUSMAIDEN kohtalonkysymyksiä on siirtolaisuus. Yhdysvaltojen perinteinen vahvuus on ollut juuri ulkomaalaisen työvoiman houkuttelu, minkä ansiosta maan työvoima on pysynyt nuorena. Tosin nyt Trump tekee parhaansa tehdäkseen maahantulosta vaikeaa, Acemoglu muistuttaa.
Siirtolaisuus ei kuitenkaan ole yksiselitteinen ilmiö, vaan se jakaa yhteiskuntia ja herättää helposti tyytymättömyyttä. Acemoglun mukaan kaikkien teollisuusmaiden pitäisikin pohtia maahanmuuttolinjauksiaan tarkkaan.
”Hallitsematon maahanmuutto aiheuttaa lähes aina vastareaktion. Esimerkiksi Ruotsin linja sallia siirtolaisten osuuden kasvaa kymmeneen prosenttiin väestöstä on vähintään riskialtis, ja nythän heillä on hallituksen tukipuolueena entinen uusnatsipuolue.”
Toisaalta työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan.
Acemoglusta maahanmuuttopolitiikan ensimmäinen askel olisi saada omat kansalaiset ymmärtämään, miksi maahanmuuttoa tarvitaan niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin.
”Monessa maassa etenkin vasemmistolaiset ovat ikään kuin ylhäältä päättäneet maahanmuutosta hankkimatta linjauksille yhteisön hyväksyntää. Tämä sitten johtaa maahanmuuttovastaisten populistipuolueiden nousuun.”
Samaan aikaa pitää kuitenkin katsoa, etteivät maahanmuuttajat muodosta yhteiskunnan sisään omia kupliaan, jotka toimivat eri säännöillä kuin muu yhteiskunta.
”Tässä on herkkä tasapaino, enkä tiedä, onko mikään maa oikein onnistunut luomaan kestävää mallia. Saksa on ehkä hoitanut asian parhaiten, kun ovat sijoittaneet muuttajia eri puolille maata ja painottaneet saksan kielen oppimista. Lisäksi heillä on ollut tiukempi linja siihen, että myös vähemmistöt sitoutuvat yhteiskunnan yhteisiin sääntöihin.”
2000-LUVUSTA ON joskus puhuttu Kiinan vuosisatana, ja Aasian jättiläisen talous on kasvanut viime vuosikymmenet kohisten. Onko riski, että se ajaa vielä niin Yhdysvaltojen kuin Euroopankin ohi?
”En usko. Kiina ei ole onnellinen maa vaan sortovaltio. Kiinalla on joitakin taloudellisia vahvuuksia, mutta sen talouskasvun vauhti on jo hiipumassa. Sieltä en hakisi mallia.”
Aiemmin Acemoglu on yhdessä Robinsonin kanssa varoittanut länttä tulemasta riippuvaiseksi kiinalaisista tuotantoketjuista, koska tukeutuminen sortokoneistoon johtaa epävakaaseen maailmaan.
Kiina täytyy kuitenkin nähdä Euroopan ja Yhdysvaltojen yhteistyökumppanina globaalien uhkien, kuten ilmastomuutoksen, ydinsodan tai uusien pandemioiden, torjumisessa. Tähän täytyy löytää tapa, jossa länsimaat yhtä aikaa tunnustavat Kiinan valtiollisen itsemääräämisoikeuden mutta eivät kuitenkaan sen tapaa sortaa omia kansalaisiaan, hän sanoo.
Acemoglu heittää yhden piikin myös tekoälyn kehittäjille. Uhkakuvana pidetään liian pitkälle kehittyvää tekoälyä, joka uhkaisi ihmiskuntaa. Acemoglu näkee tekoälyn lisäävän maailman epävakautta jo nyt.
”Kilpa parhaasta tekoälystä kärjistää Kiinan ja lännen välistä kilpailuasetelmaa. Tämä uhkaa jo vaikuttaa Yhdysvaltojen ja Kiinan väliseen geopolitiikkaan, eikä hyvällä tavalla.”
KIRJASSAAN KAPEA KÄYTÄVÄ Acemoglu esittää yhdessä James A. Robinsonin kanssa, että talouskasvu tarvitsee ympärilleen järjestäytyneen valtion, jossa on yhteiset pelisäännöt. Toisaalta valtio ei kuitenkaan saa muuttua sääntöineen liian kahlitsevaksi diktatuurien tapaan, vaan kansalaisyhteiskunnan pitää luoda valtiolle vastavoima. Näiden kahden muuttujan ollessa tasapainossa kansantalous osuu kapeaan käytävään, joka johtaa yksilöiden vapauteen ja talouskasvuun.
Tämä näkyy luottamuksena markkinoilla: koska Yhdysvallat on nähty vakaana etenkin kriisien aikaan, sillä on mahdollisuus lainata rahaa nopeasti ja matalalla korolla.
”Ajattele vaikka finanssikriisiä: ensin Yhdysvallat aiheuttaa kriisin, mutta sen iskiessä kaikki haluavat silti sijoittaa Yhdysvaltoihin. Mutta Trump tekee parhaillaan hyvää työtä tämän vakauden tuhoamiseksi, joten se voi kohta olla mennyttä.”
Dollarin asema maailman reservivaluuttana tuskin horjuu lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä, mutta loppujen lopuksi siitä ei ole Yhdysvalloille hyötyä, jos sikäläisiin yhtiöihin ei enää uskalleta investoida. Silloin Eurooppa voi alkaa houkutella sijoittajia.
Varmaa on ainakin se, ettei kukaan halua investoida Kiinaan, koska sikäläiseen oikeusjärjestelmään tai yhtiöihin ei luoteta.
”Varmaa on ainakin se, ettei kukaan halua investoida Kiinaan, koska sikäläiseen oikeusjärjestelmään tai yhtiöihin ei luoteta. Jos Yhdysvallat pilaa oman luotettavuutensa, Eurooppa alkaa vaikuttaa turvallisimmalta kohteelta.”
Jos kerran Yhdysvaltojen politiikka on taloudellisesti järjetöntä, miksei se näy romahduksena?
”Koska lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä on ero. Tutkimukseni osoittavat, ettei demokratian tuhoutuminen tuhoa taloutta heti, vaan viipeellä.”
Jos nykymeno jatkuu, Acemoglu pitää romahdusta vääjäämättömänä, mutta vasta muutaman vuoden päästä. Yksi syy viipeelle on tekoälyhype. Se tukee Trumpia, koska hänen katsotaan suhtautuvan sallivammin tekoälyn soveltamiseen kuin vaikka Bidenin tai hänen hengenheimolaistensa hallinnon.
”Samasta syystä pörssi ei ole romahtanut Trumpin luomasta epävakaudesta huolimatta.”
Uskotko siis, että Trump ohjaa Yhdysvallat ulos kapeasta käytävästä?
”Riski on ilmeinen. En sano, että näin tapahtuu 99,9 prosentin todennäköisyydellä, mutta mahdollisuus on todellinen. Joka tapauksessa Yhdysvaltojen valtiollisista instituutioista on tullut niin heikkoja, että käytävän reuna lähestyy pian.”
Juttua varten haastateltiin myös Amcham Finlandin toimitusjohtajaa Alexandra Pasternak-Jacksonia.
