1. T&Y-lehti
2. Yhdessä > yksin

Yhdessä > yksin

Kun nuorena opiskelijana olin kesätöissä Postipankissa, kesän päätteeksi tilipussiani lihotti myös minulle maksettu lomaraha. Silloin en tullut ajatelleeksi, että lomarahakin on etu, josta on aikoinaan kovasti väännetty kättä. Minulle se lankesi kuin Manulle illallinen.

Lomaraha sai alkunsa Metalliliiton vuoden 1971 tiukkojen työehtosopimusneuvotteluiden tuloksena ja oli aluksi tilapäinen. Seuraavilla neuvottelukierroksilla etu vakiintui, levisi muille aloille ja nousi asteittain. Myös erilaiset työaikalisät ja vanhempainvapaiden palkat ovat työehtosopimuksissa sovittavia asioi­ta, vaikka niitä on totuttu pitämään melkein selviöinä. Monia etuja ei olisi lainkaan, jos työehdot perustuisivat pelkästään lainsäädäntöön.

Keskitetyistä sopimuksista luopumisen jälkeen palkoista ja muista työehdoista on Suomessa sovittu liittotasolla ja paikallisesti. Keskeinen muutospaine myös Suomessa on ollut paikallisen sopimisen lisääminen ja sopimusjärjestelmän vieminen hajautetumpaan suuntaan, mitä erityisesti työnantajapuoli on ajanut. Sopimuskenttäkin on pirstaloitumassa. Vuoden 2021 syksyllä Metsäteollisuus ry ilmoitti lopettavansa valtakunnallisten työehtosopimusten teon ja siirtyvänsä yrityskohtaiseen sopimiseen.

Monia etuja ei olisi lainkaan, jos työehdot perustuisivat pelkästään lainsäädäntöön.

Palkkavaateiden koordinaation ja makrotaloudellisten tekijöiden näkökulmasta pirstaloitumisen kehityssuunta ei vaikuta hyvältä. Jos siirrytään enemmän yrityskohtaisiin työehtosopimuksiin, koordinoinnista voi ennakoida tulevan entistä vaikeampaa. Kuitenkin koordinaatiosta kannattaisi pitää kiinni, koska tutkimusten mukaan eri työmarkkinamallien vertailuissa koordinaatiota sisältävien mallien on havaittu olevan yhteydessä korkeampaan työllisyyteen, alhaisempaan työttömyyteen ja pienempiin palkkaeroihin.

Muuttuvassa ympäristössä työehtosopimuksilla ja ay-liikkeen roolilla siinä on suomalaisten vahva tuki. Kyselyitten mukaan ay-liikettä kaivataan huolehtimaan työntekijöiden työehdoista muutostilanteissa. Myös yleissitovista työehtosopimuksista halutaan pitää kiinni. Palkansaajat siis arvostavat kollektiivisten työehtosopimusten antamaa vähimmäissuojaa. Valtakunnalliset työehtosopimukset kun takaavat alakohtaiset minimiehdot työntekijöille, joita paremmista ehdoista voidaan paikallisesti sopia, mutta huonommista ei.

Enemmistö suomalaisista pitää tärkeänä, että ammattiliitot sopivat asioista työntekijöiden puolesta myös silloin, kun niistä sovitaan paikallisesti. Yksilöllisen sopimisen arvatenkin pelätään lisäävän epätasa-arvoa. Taustalla voi ajatella olevan huolta myös siitä, että neuvottelu­asema yksilöllisessä sopimisessa ei olisi tasapainoinen.

Suomessa niin kuin muissakin Pohjoismaissa työehtosopimusmalli on keskeinen osa hyvinvointimallia ja sen toimivuutta. Myös työpaikkojen laadun edistämisessä sopimusjärjestelmän piirteillä kuten työehtosopimusten kattavuudella ja sillä, kuinka hyvin se suojelee työntekijöitä, on havaittu olevan merkitystä. Ei ole siis lainkaan yhdentekevää, minkälaisia muutoksia mallissa tapahtuu.