Sekä talous että tutkimus pohjaavat luottamukseen
Modernissa taloustieteellisessä tutkimuksessa korostetaan luottamuksen tärkeyttä monissa talouden kysymyksissä. Jos kuluttajat ja yrittäjät luottavat keskuspankin kykyyn ja haluun hillitä inflaatiota, tuo luottamus alkaa heti toteuttaa itseään. Inflaatiota voidaan siis painaa alas luottamuksen voimalla.
Markkinatoimijoiden välinen luottamus vaikuttaa myös siihen, kuinka tehokkaasti esimerkiksi kansantalouden työ- ja pääomamarkkinat toimivat. Luottamuksen ilmapiirissä pystytään tekemään talouskasvua edistäviä järkeviä investointeja ja työehtosopimuksia, vaikka talousympäristö onkin epävarmuuksia täynnä. Empiiriset tutkimukset ovat antaneet tukea yllä kuvatuille teoreettisille mekanismeille.
Toisaalta taloustieteessä korostetaan myös sitä, että puhe sinänsä on halpaa. Pelkällä puheella ei luottamusta vielä rakenneta. Luottamus ei myöskään synny tyhjästä. Tarvitaan uskottavuuspääomaa, jota voidaan kasvattaa ajan kanssa erilaisilla konkreettisilla luottamusta synnyttävillä teoilla. Luottamuksen perustaksi kansantaloudessa tarvitaan erilaisia vahvoja muodollisia sekä epämuodollisia instituutioita. Ne varmistavat, että keplottelijat eivät saa epäasiallista kilpailuetua reilusti pelaaviin nähden talouden erilaisilla markkinoilla. Valvonta ja rankaisu myös maksavat, mutta usein luottamustasapainon säilyttäminen on hintansa väärti ainakin pitkällä aikavälillä.
KUN TALOUSTIETEESSÄ niin paljon korostetaan luottamuksen merkitystä, miten mahtaa olla taloustieteellisen tutkimuksen oman luotettavuuden laita? Tällaisia taloustiedettä koskevia kysymyksiä saattoi joillakin tulla mieleen, kun kuulivat lähitieteenaloilla toimineiden arvostettujen rehellisyystutkijoiden jääneen kiinni huijauksesta. Kerromme tapauksesta tämän lehden kansijutussa.
Vilpilliset yksittäiset mätäpaiseet pitää heti leikata pois, ettei tieteen maine ala murentua.
On kuitenkin tärkeätä muistaa, että tiedehuijaukset ovat äärimmäisen harvinaisia. Tieteenfilosofi Sofia Blanco Sequieros toteaa samassa jutussa, että kaikilla hänen tuntemillaan tutkijoilla integriteetti on sydämen asia. Minulla on täsmälleen sama kokemus. Vilpilliset yksittäiset mätäpaiseet pitää heti leikata pois, ettei tieteen maine ala murentua.
TALOUSTIETEESSÄ tiedevilppiä merkittävämpi haaste on ollut toistettavuusongelma. Toisinaan käy niin, että tietyssä empiirisessä tutkimuksessa saatu vastaus johonkin kysymykseen poikkeaa aikaisempien tutkimusten johtopäätöksistä. Selityksenä voi olla, että on käytetty eri aineistoa ja ehkä jonkin verran erilaista menetelmää. Tällainen tulosten vaihtelevuus on kuitenkin tervetullutta. Se kertoo johtopäätösten epävarmuudesta, mikä on syytä ottaa huomioon esimerkiksi talouspoliittisessa päätöksenteossa.
Vakavammasta ongelmasta on kyse silloin, kun aikaisempia tuloksia ei pystytä toistamaan edes samalla lähtöaineistolla ja samalla menetelmällä. Tämä ongelma tunnistettiin taloustieteessä jo 1980-luvulla. Havaittiin, että monia tuloksien kannalta tärkeitä ratkaisuja saatetaan tehdä huomaamatta jo ennen varsinaista tilastollista analyysiä: siinä vaiheessa, kun analysoitavaa aineistoa vasta kootaan, rajataan ja editoidaan.
Aineiston käsittely on usein välttämätöntä tutkimuksen alkuvaiheessa. Tutkijakoulutuksessa sen merkitykseen ei ehkä kuitenkaan ole aina kiinnitetty riittävästi huomiota. Aineistojen käsittely ei myöskään ole akateemisesti yhtä palkitsevaa kuin esimerkiksi tutkimuksen loppupuolella tehtävät erilaiset teknisesti mutkikkaat tilastolliset herkkyystestit.
Kuten professori Ari Hyytinen kansijutussamme huomauttaa, taloustiede on ainakin tietyillä osa-alueilla ollut yhteiskuntatieteiden piirissä käytävän toistettavuuskeskustelun etulinjassa. Taloustieteen johtavat aikakauskirjat ovat panostaneet voimakkaasti tutkimusmenetelmien laatuun ja tutkimustulosten luotettavuuden arviointiin jo kauan. Tästä on koitunut monenlaista lisävaivaa tutkijoille ja kustannuksia lehdille. Tämä kaikki on kuitenkin ollut hintansa arvoista ja näyttää tuottaneen tulosta.
Talouspoliittisilla päätöksillä on suuria yhteiskunnallisia vaikutuksia. Väistämättä päätökset perustuvat yleensä vain joiltakin osin taloustieteen huippututkimukseen. On kuitenkin huojentavaa huomata, että ainakin tuolta osin päätökset näyttävät olevan varsin vankalla pohjalla.
