QualityLandin dystopiassa kaikkia ihmisiä mitataan pisteluvulla – samankaltainen järjestelmä löytyy myös tosielämästä
Marc-Uwe Klingin QualityLandissa 2030-luvun yhteiskunta perustuu jatkuvalle mittaamiselle. Teos resonoi pelottavasti todellisuuden kanssa.
QualityLand. Suomentanut Sanna van Leeuwen. Alkuperäisteos 2017, Helsinki: Like 2021.
SOSIAALI- JA TALOUSTIETEISSÄ on tapana seurata tieteellisiä muoteja. Niiden ytimessä on jonkun tutkijan merkittävä tutkimus tai kiinnostava väite, joiden ympärille keskustelu kietoutuu vuosikymmeneksi. Sosiaalitieteissä nykyhetken kiinnostusmagneetti on yhteiskunnan muuttuminen yhä paremmin mitattavaksi ja tämän mittaamisen vaikutukset yhteiskunnalle.
Aiheesta on julkaistu useita teoksia. Tärkeä avaus oli Steffen Maun Metric Society – On the Quantification of the Social (Polity Press 2019), joka analysoi mittaamisen kulttuurin vaikutuksia varsin perinpohjaisesti ja näki erilaisia siihen liittyviä uhkakuvia. Tärkein on kuitenkin Marion Fourcaden and Kieran Healyn teos Ordinal Society (Harvard University Press 2024).
HEIDÄN VIESTINSÄ on, että kapitalistinen yhteiskunta on muuttumassa järjestyslukuasteikolliseksi eli ordinaaliseksi, jolloin lähes mitä tahansa mitataan asteikoilla 1–5 tai 1–10. Muutosta edistävä ”ydinvoima” on ordinaalisen mittaamisen yhteensopivuus algoritmien ja tekoälyn kanssa. Mitattavaa dataa kertyy erilaisten prosessien sivutuotteena ja systemaattisen ordinaalisen mittaamisen leviämisen seurauksena. Kyky puhdistaa datasta ”pimeä aines” ja yhdistää dataa eri lähteistä muuttuu ratkaisevaksi ominaisuudeksi.
Datan yksilöllistymisen myötä yksilön ympäriltä poistuu ryhmän tai organisaation aikaisemmin luoma suoja. Tämän takia sekä yksityisen että julkisen sektorin kyky mitata yksilöiden eri piirteitä heidän taustaominaisuuksiensa sijasta parantuu. Tämänkaltainen mittaaminen on jo muuttanut vakuuttamiseen liittyvää riskienarviointia. Se on muuttamassa myös hyvinvointivaltioiden toimintaa, kun jokaiseen henkilöön voidaan liittää useita datapisteitä. Ja ennen kaikkea se muuttaa organisaation ja ihmisten välistä suhdetta. Tulevaisuudessa yritykset ja valtio tietävät ihmisistä enemmän kuin he itse.
PISTEYTTÄMISTEEMAA on käsitelty myös tieteiskirjallisuudessa. Esimerkki tästä kirjallisuuden lajista on saksalaisen kirjailijan ja futuristin Mark-Uwe Klingin teos QualityLand. Siinä hän visioi algoritmien ja luokittelujen määrittämää 2030-luvun yhteiskuntaa.
QualityLand on rinnakkaisteos yhdysvaltalaisen kirjailijan Kurt Vonnegutin (1922–2007) toisen maailmansodan jälkimainingeissa julkaisemalle Sähköpianolle (Player Piano). Siinä yksilöt ja ryhmät ovat jakautuneet automatisoidusta massatuotannosta vastaavan suurteollisuuden työllistämään pieneen tuotantoeliittiin ja erilaisista kunnossapitotehtävistä huolehtiviin ”hajuihin” ja ”hylkyihin”. Hallitus ylläpitää heidän työllisyyttään enemmän yhteiskunnallisen järjestyksen kuin tuotannon lisäämisen ja innovatiivisuuden edistämisen vuoksi. Sinänsä kohtuullisen materiaalisen elintason omaavat hajut ja hylyt tiedostavat tämän, mikä näkyy muun muassa alhaisena työmotivaationa ja itsekunnioituksen haurastumisena.
Sähköpianon tavoin QualityLandissa yhteiskuntapolitiikan haaste on säilyttää täystyöllisyys ja turvata siten yhteiskuntarauha. Yhteiskunta on konsulttien ohjauksessa modernisoitu sukunimiä myöten. Keskiajalta periytyneet perinteiset ”Myllärit” ja ”Leipurit” on korvattu vanhempien nykyammateilla, kuten ”Asiakaspalvelijalla”, ”Koodarilla” tai ”Prostituoidulla”. Kuitenkin todellinen vallankäyttäjä on tekoäly, joka ohjailee ihmisten toimintaa markkinoilla näkymättömän käden lailla.
Täystyöllisyystavoitteen vuoksi jokainen henkilö on valjastettu edistämään kulutusta. Kierrätys ja muut kulutusta vähentämään luodut järjestelmät on erikseen kielletty. Hyödykkeet räätälöidään kuluttajan toiveiden mukaisesti: mikä tahansa klassikkokirja tai -elokuva on saatavissa lukuisina muokattuina versioina. Tuotteet saapuvat kuluttajalle tilaamatta, koska tekoäly tietää ihmisten kulutustoiveet ennen ihmistä.
Sama ennalta-arvaaminen koskee myös heidän poliittisia kantojaan. Tämä on muuttanut politiikan mediavälitteiseksi viihteeksi, jossa puolueet määrittävät ohjelmiaan tavoitteena kannatuksensa maksimointi. Myös etäällä käytävät sodat alkavat ja loppuvat politiikan tarpeiden mukaan.
Ordinaalisen yhteiskunnan kannalta mielenkiintoista on kuitenkin ihmisten pisteyttäminen. Samanaikaisesti tämä täystyöllisyyden ja yksilöllistetyn kulutuksen yhteiskunta on voimakkaasti jakautunut sosiaalisen statuksen suhteen. Jokaisella henkilöllä on välillä 1–100 vaihteleva oma pistelukunsa, joka perustuu kymmenistä eri ulottuvuuksista laskettuun algoritmiin. Pisteluku perustuu kansalaisten toimintaan yhteiskunnassa. Erilaiset onnistumiset esimerkiksi työelämässä nostavat ja vastaavasti epäonnistumiset laskevat sitä. Kukaan ei tiedä tekoälyn aivoituksia, mutta ne ohjaavat kaikkea.
Jatkuvasti muuttuva tekoälyn oikkuihin perustuva pisteluku määrittää jokaisen ihmisen sosiaalisen statuksen alkaen sosiaalisista suhteista ja asuinpaikasta ja päättyen kulutus- ja liikkumismahdollisuuksiin. Kaikki on kiinni pisteluvusta. Niinpä pistelukuaan merkittävästi nostanut puoliso voi saman tien erota alemmalle tasolle jääneestä puolisostaan ja hakeutua parisuhdemarkkinoilla uuden pistelukunsa mukaiselle tasolle.
Pisteluvun lasku kymmenen pisteen alapuolelle ohjaa ihmisen massakuluttajaksi vailla mielekästä asemaa yhteiskunnassa. He asuvat yhteiskunnan varjoissa ja pyrkivät rakentamaan omaa identiteettiään paikallisissa rakenteissa. Suurin osa väestöstä on seuraavilla kymmenluvuilla ja kilpailee paikoista ylemmillä portailla. Heidän osakseen jää viihteen massakulutus. Asteikon toisessa ääripäässä yli 90 pisteen sosiaalisen statuksen omaavat ihmiset pitivät hallussaan myös taloudellista ja poliittista valtaa. He myös sääntelevät sääntelijää.
KAIKEN KAIKKIAAN QualityLand resonoi kaikessa satiirisuudessaan Ordinal Societyssä kuvatun yhteiskunnan kanssa. Samankaltaista ordinalisoitumista näyttäisi tapahtuvan myös reaalimaailmassa. Kirjallisuudessa usein mainittu esimerkki on Kiinassa toimeenpanovaiheessa oleva sosiaalinen luottoluokitus -ohjelma, jossa jokainen kansalainen pyritään luokittelemaan taloudellisen, poliittisen ja sosiaalisen käyttäytymisensä perusteella. Se on toistaiseksi alkutekijöissään, mutta jo nyt erittäin suosittu siinä menestyvien kiinalaisten keskuudessa. Nähtäväksi jää, missä määrin fiktio ja faktat tulevat limittymään toisiinsa.
