Obelixin hiidenkivibisnes meinasi romahduttaa Caesarin Rooman talouden
Asterixissa esitetään teoria täysin hyödyttömän tavaran kysynnästä ja sen kuplasta.
Obélix et compagnie, 1976. Suomentanut Jorma Kapari. Ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi 1977 (Sanoma).
MINULLA OLI NUOREMPANA tilaisuus toimia aika ajoin vastaväittäjänä väitöstilaisuuksissa. Erään kerran väitöskirjan teemana oli yritystalous. Käynnistin tilaisuuden lukemalla kuulijoille alan ehdotonta auktoriteettia, Asterix-lehteä. Sen tehtyäni luovutin lehden kustokselle. He yleensä pitkästyvät väitöstilaisuuksissa.
Tällä palstalla olen jo käsitellyt Aku Ankan pohjalta helikopterirahaa (T&Y 4/2023). Otetaan tällä erää työn alle Obelixin hiidenkivikaupat Asterix-albumissa Obelix ja kumpp. Eletään Rooman keisarin Caesarin aikaa Galliassa nykyisen Ranskan alueella. Roomalaisen legioonan johtaja, kenturio Fanaticus aikoo panna pienen gallialaisen kylän kuriin. Nämä ovat vastustaneet legioonalaisten valtausyrityksiä, kiitos tietäjä Akvavitixin valmistaman, yli-inhimilliset voimat antavan taikajuoman.
Obelix saa antaa syntymäpäivänsä kunniaksi roomalaisille legioonalaisille suoraa ja koukkua aivan yksinään. Roomassa Caesar on raivoissaan. Hänen käskyläisensä Caius Genius lupaa hoitaa ongelman, kunhan saa riittävästi kultaa. Sillä gallialaiset saadaan turmeltua toimettomiksi – kuten Rooman laiskanpulskeista senaattoreistakin näkee. Caesar suostuu: ”Sinulla on rajaton luotto.”
GENIUS LAATII KATALAN suunnitelman. Hän tekee Obelixille hintatarjouksen: 200 sestertiusta yhdestä hiidenkivestä. Tämä innostuu. Genius ilmoittaa korottavansa 400:aan. Hänellä on aivan oma teoriansa kysynnän ja tarjonnan laista.
Obelixilla on nyt rahaa, mutta ei aikaa pyytää villisikoja. Hän ilmoittaa ostavansa metsältä palaavalta Fonografixilta kaikki villisiat, mitä tämä pystyy toimittamaan. Genius korottaa yhä tarjoustaan. Hän yrittää houkutella Obelixia tuottamaan lisää, sillä jos ”et pysty tyydyttämään kysyntää, markkinat voivat romahtaa”. Nyt hiidenkivistä on kysyntää runsaasti.
Obelix palkkaa Fonografixin tekemään hiidenkiviä, minkä takia Barrikadix ja Litografix palkataan metsästämään villisikoja. Genius nostaa yhä tarjoustaan. ”Veni, vidi ja vici”, hän toteaa tyytyväisenä itseensä.
Ahneuksissaan Obelix palkkaa Barrikadixin ja Litografixinkin tekemään hiiidenkiviä, joten Migrenix, Velodromix, Tragix ja Teosofix täytyy palkata metsästäjiksi.
PALKKION MITTAYKSIKKÖNÄ käytetään ”kourallista rahaa”. Hiidenkivimarkkinat nousevat lentoon. Nousukausi vyöryy vaatemarkkinoille, kun Genius vaatii Obelixia pukeutumaan uuttaa sosiaalista asemaansa vastaavalla tyylillä. Kulkukauppias ottaa tuotteistaan mieluummin rahaa kuin kalaa ja näin Obelix ostaa kulkukauppiaan koko kangasvaraston kylän rouvien nenien edestä. Niinpä myös kalakauppias Amaryllix sekä Senilix ja Caravellix alkavat tuottaa hiidenkiviä. Tietäjä Akvavitix sanoo hulluinta olevan sen, että kukaan ei tiedä, mihin näitä kiviä voisi käyttää.
Geniuksen juoni gallialaisten tuhoamiseksi on katala. Hän ymmärtää psykologisesti, kuinka turmiollista on omanvoitonpyynti ja kunnianhimo. Talouden lait on valjastettu vihollisen henkiseksi nujertamiseksi. Puolet miehistä metsästää villisikoja ruokkiakseen sitä puoliskoa, joka tuottaa täysin hyödyttömiä jättimäisiä hiidenkiviä. Ne toimitetaan Roomaan Caesarille, joka on raivoissaan ja hyvästä syytä: niille ei ole mitään käyttöä.
”Asennestrategiaan perustuva kampanja tuottaa asiakaspiirin”, Genius selostaa Caesarille. Käynnistyy roomalaisille suunnattu mainoskampanja hyödyttömistä hiidenkivistä.
Geniuksen teorian mukaan ihmiset ostavat sitä, mikä tekee naapurit kateelliseksi. Tämä ajatus on sopusoinnussa taloustieteen onnellisuusteorian kanssa, jonka mukaan onni on suhteellista – suhteessa naapurin onneen. Onnellisuuden talousteoria tuli siis kehitettyä Asterixissä ennen kuin valtavirtatalousteoriassa.
KAMPANJA TOIMII, roomalaiset alkavat ostaa hiidenkiviä. Syntyneeseen kysyntään pyrkivät kuitenkin vastaamaan myös roomalaiset yritykset. Niiden mainoksissa kehotetaan suosimaan kotimaisuutta hiidenkivihankinnoissa.
Roomalainen valmistaja Erratus joutuu kuulusteluun. Hän sanoo edustavansa Rooman hiidenkiviteollisuutta eikä voi hyväksyä sitä, että ammattikunta joutuisi työttömäksi.
Caesar: ”Mutta hehän ovat orjia”.
Erratus: ”Siksi juuri. Työ on orjan ainoa oikeus”.
Caesar kieltää Erratukselta myynnin, mutta tämä käynnistää mielenosoituksen orjien työn puolesta ja tukkii Roomaan johtavan tien. Yleinen mielipide alkaa kääntyä Caesaria vastaan. Lopulta Genius ehdottaa hiidenkivien kelluttamista ja hintakilpailua: ”Kaksi roomalaista hiidenkiveä yhden hinnalla”. Pelkona on globalisoituminen: että egyptiläiset, kreikkalaiset ja foinikialaiset valtaavat hiidenkivimarkkinat.
Pian hiidenkivien kysyntä ja hinta romahtavat. Vaikutukset heijastuvat pian orjamarkkinoille: ”Ostakaa orja, saatte kaksi hiidenkiveä ilmaiseksi.” Genius on kuitenkin samaan aikaan antanut Galliassa määräyksen jatkaa hiidenkivien valmistusta ja nostaa niiden hintoja – rauhan säilyttämiseksi.
Caesar on raivoisaan, koska on hiidenkivikauppojen takia liki rahaton ja Rooma lähellä sisällissotaa. Hän pakottaa vastentahtoisen Geniuksen Galliaan lopettamaan hiidenkivien hankinnan.
GALLIASSA OBELIX jo aavistaa hiidenkivibisneksen mielettömyyden ja palaa aikaisempaan elämäänsä, villisian metsästykseen. Genius julistaa, että hiidenkivien ostaminen on päättynyt. Markkinat rauhoittuvat. Mieletön toimialakupla puhkeaa. Kukaan ei todellakaan kaipaa hyödyttömiä hiidenkiviä. Hiidenkivimarkkinan nousuhuumasta on jäljellä vain sestertiuksen devalvoituminen Roomassa. Gallialaisillekaan ei siis jää hiidenkivikaupasta mitään käteen – pääsevät he sentään lopuksi löylyttämään legioonalaisia.
Ihmiskunta ei koskaan opi. Hollannin 1600-luvun tulppaanikuplaan rinnastettava nousuhuuma koettiin siis Rooman valtakunnassa ennen ajanlaskumme alkua hiidenkivimarkkinoilla, mikäli Asterixiin luotamme. Ja mehän luotamme.
VESA KANNIAINEN
Kirjoittaja on kansantaloustieteen emeritusprofessori, sotatieteiden tohtori ja kauppatieteiden tohtori.
