1. T&Y-lehti
2. Mitä voimme odottaa opiskelijavalinnan uudistukselta?

Mitä voimme odottaa opiskelijavalinnan uudistukselta?

Korkeakoulujen opiskelijavalinnan viimekeväinen uudistus siirsi painoa valintakokeista todistusvalintaan. Uudistus on herättänyt laajaa yhteiskunnallista keskustelua ja huolta sen vaikutuksista korkeakouluhakijoiden yhdenvertaisuuteen. Tutkimusten mukaan pääsykokeiden työläys ja niiden aiheuttama epävarmuus läpipääsymahdollisuuksista voivat olla ongelmallisia valintojen onnistumisen kannalta. Varmempien johtopäätösten saamiseksi uudistuksen vaikutuksista tullaan kuitenkin tekemään huolellinen rekisteriaineistoihin perustuva jälkikäteisarvio.

Korkeakoulujen opiskelijavalintauudistus muutti yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen valintaperusteita viime keväänä. Tästä lähtien yhä suurempi osa opiskelijoista valitaan ilman alakohtaista pääsykoetta pääasiassa ylioppilastutkintotodistuksen perusteella. Uudistuksen toivotaan erityisesti sujuvoittavan opintojen aloittamista, joka on Suomessa kansainvälisesti verrattuna myöhäinen.

Uudistuksen mahdolliset vaikutukset valintojen järkevyyteen ja oikeudenmukaisuuteen ovat herättäneet vilkasta keskustelua ja jopa huolta. Tämä on ymmärrettävää, sillä kattavaa ja Suomen olosuhteisiin soveltuvaa empiiristä tutkimusnäyttöä eri valintatapojen eduista ja haitoista ei vielä ole olemassa. Uudistukset synnyttävät lähestulkoon aina häviäjiä ja voittajia, ja epätietoisuuden vallitessa tietyn osapuolen näkökulma voi saada keskustelussa suuren painoarvon.

Opiskelijavalintauudistuksen vaikutuksiin ollaan kuitenkin pian saamassa valaistusta opetus- ja kulttuuriministeriön Valtion taloudelliselta tutkimuskeskukselta ja Palkansaajien tutkimuslaitokselta tilaaman selvityksen kautta. Selvityksessä, jonka toteutuksesta me allekirjoittaneet tutkijat vastaamme, tarkastellaan uudistuksen jälkeisiä muutoksia opiskelijoiden valinnoissa ja korkeakouluopintojen etenemisessä.

VATTin ja PT:n tutkijoiden tekeillä oleva selvitys tuo kauan kaivattua valaistusta opiskelijavalintauudistuksen vaikutuksiin.

Pyrimme tämän kirjoituksen avulla osaltamme hälventämään aiheeseen liittyvää epätietoisuutta pureutumalla aikaisempaan tutkimuskirjallisuuteen ja tarkastelemalla julkisia tietoja viime vuosien opiskelijavalinnoista. Tarkoituksena on luoda uudistuksen vaikutuksista alustava ennakkokäsitys, jota vasten hankkeemme lopullisia tuloksia voidaan myöhemmin toivottavasti peilata.

Mitä tutkimuskirjallisuus sanoo valintajärjestelmän vaikutuksista?

Korkeakoulujen opiskelijamääriä säännellään yleensä opiskelijoiden opiskeluvalmiuksien ja resurssien riittävyyden varmistamiseksi. Opiskelijoiden valinta on toteutettu eri tavoin eri maissa ja eri aikoina.¹ Karsintaa tehdään usein jo alemmilla koulutusasteilla ottamalla vain osa nuorista sisään korkeakouluopintoihin valmistaviin oppilaitoksiin. Lopullinen opiskelijavalinta voidaan tehdä joko opiskelijoiden hakiessa koulutusohjelmiin tai opintojen edetessä, ja haut ja valinnat voidaan järjestää hajautetusti koulutusohjelmatasolla tai keskitetyllä valintajärjestelmällä. Valinnoissa voidaan myös soveltaa erilaisia valintaperusteita ja -tapoja. Kaikki nämä valintajärjestelmän yksityiskohdat vaikuttavat siihen, kuinka hyvin järjestelmällä päästään sille asetettuihin tavoitteisiin.

Taloustieteilijät ovat tehneet runsaasti teoreettispainotteista tutkimusta eri valintajärjestelmien eduista ja haitoista. Eräs keskeinen kysymys on ollut valintojen reiluus sekä se, antaako tietty valintatapa hakijoille kannustimet taktikointiin (mm. Abdulkadiroglu ja Sönmez 2003). Kun hakijat asettavat hakukohteita paremmuusjärjestykseen, he punnitsevat mielessään paitsi tietyn opiskelupaikan mielekkyyttä myös läpipääsymahdollisuuksiaan.

Jotkut valintajärjestelmät tarjoavat mahdollisuuden hakea vain pieneen määrään hakukohteita kerralla joko eksplisiittisten rajoitusten tai kalliiden ja työläiden hakuprosessien takia. Lisäksi joidenkin järjestelmien valintaperusteet ja -tavat helpottavat sisäänpääsyä hakijoiden ensisijaisiksi asettamiin hakukohteisiin.² Tällaiset valintajärjestelmän ominaisuudet luovat hakijoille kannustimia lähtökohtaisten mieltymystensä vastaisiin valintoihin. Tämä taktikointi voi johtaa ns. oikeutetun kateuden tilanteeseen, jossa hakijalla olisi ollut mahdollisuudet päästä mieluisampaan hakukohteeseen kuin mihin tuli valituksi.

Korkeakouluvalinnoille leimallista ovat korkeakoulujen käyttämät raskaat hakuprosessit mm. pääsykokeineen, haastatteluineen ja motivaatiokirjeineen, joilla pyritään valitsemaan hakijoiden joukosta lahjakkaimmat ja motivoituneimmat opiskelijat. Perusongelmana näissä prosesseissa on se, että ne yhtä aikaa kasvattavat hakemiseen liittyviä ajankäytöllisiä, rahallisia ja muita kustannuksia sekä lisäävät läpipääsyyn liittyvää epävarmuutta.

Kitkatekijöiden ja epävarmuuden takia hakijoiden valinnat eivät ole yksinkertaisia, vaan heidän on mietittävä tarkkaan enemmän ja vähemmän riskipitoisten kohteiden sisällyttämistä hakuportfolioon. Tämä avaa oven markkinavääristymille esimerkiksi siten, että heikommat opiskelijat voivat pelata parempia opiskelijoita aggressiivisemmin ja hakea riskillä parempiin opiskelupaikkoihin (Chade et al. 2014).

Carvalho et al. (2019) ovat tarkastelleet Brasilian valtiollisessa yliopistossa käytössä ollutta verraten monimutkaista valintajärjestelmää, joka muistuttaa keskeisiltä piirteiltään Suomessa tehtyjä opiskelijavalintoja. Hakijat lähettävät hakemuksen korkeintaan yhteen hakukohteeseen yliopiston sisällä, minkä jälkeen he osallistuvat kahteen peräkkäiseen valintakokeeseen. Ensimmäinen on kevyempi yleistä korkeakoulukelpoisuutta mittaava koe ja jälkimmäinen vaativampi alakohtainen pääsykoe.

Tarkastellessaan erilaisten hakuprosessiin tehtävien helpotusten vaikutuksia Carvalho et al. (2019) päätyivät muun muassa siihen, että useamman hakukohteen salliminen hakijoille sekä hakukohteen valinnan siirtäminen ensimmäisen kokeen jälkeen keskimäärin parantavat valintojen tarkoituksenmukaisuutta ja helpottavat erityisesti hyvin testeistä suoriutuvien hakijoiden valituksi tulemista. Prosessiin liittyvillä rajoituksilla ja epävarmuudella näyttäisi siis olevan valintojen laatua heikentävä vaikutus.

Pääsykokeiden ja muiden valintajärjestelmän piirteiden vaikutus ei kuitenkaan ole täysin yksiselitteinen. Wu ja Zhong (2014) ovat kiinalaisen huippuyliopiston opiskelijavalintoja tarkastelleessaan päätyneet siihen, että valintapisteisiin liittyvää epävarmuutta sisältävä ja taktikointiin kannustava järjestelmä voi olla reilumpi ja tehokkaampi kuin järjestelmä, josta taktiset elementit ja epävarmuus puuttuvat. Vaikka monimutkaisempi järjestelmä näyttää johtavan valintapisteiden perusteella heikompien opiskelijoiden valitsemiseen korkeakouluun, opiskelija-aines voi olla tulevalta opintomenestykseltään parempaa. Johtopäätökset riippuvat osin siitä, miten hyvin valintapisteet kuvastavat hakijoiden kyvykkyyttä ja preferenssien voimakkuutta: mikäli yhteys on heikko, voi olla perusteltua kannustaa hakijoita tekemään valintoja sen perusteella, mikä heidän oma etukäteisarvionsa soveltuvuudestaan tiettyyn opinto-ohjelmaan on.

Ei ole selvää, että epävarmuutta ja taktikointia vähentävät uudistukset parantaisivat opiskelijavalintaa.

Toistaiseksi on olemassa vähän empiiristä näyttöä siitä, miten pääsykokeet ja muut valintajärjestelmän ominaisuudet vaikuttavat mahdollisuuksien tasa-arvoon. Yleisesti ottaen tutkimukset kuitenkin viittaavat siihen, että pääsykokeiden kaltaiset korkeakouluvalinnan kustannuksia kasvattavat tekijät heikentävät eniten heikoimmassa asemassa olevien hakijoiden pärjäämistä valinnoissa. Esimerkiksi Pallais (2015) havaitsi tutkimuksessaan, että Yhdysvaltain korkeakouluhaussa yhden lisähakemuksen lähettämiseen liittyvän kustannuksen pieneneminen vain kuudella dollarilla kasvatti matalatuloisten hakijoiden mahdollisuuksia päästä selektiivisempiin korkeakouluihin. Vastaavasti voidaan ajatella, että alakohtaiset pääsykokeet kasvattavat varsin merkittävästi usealle alalle hakemisen ajallisia, rahallisia ym. kustannuksia, ja siten niillä voi olla mahdollisuuksien tasa-arvoa heikentävä vaikutus.

Opiskelijavalintauudistus: valintakokeista todistusvalintaan

Tänä vuonna toteutettua uudistusta edeltävä opiskelijavalintajärjestelmä juonsi juurensa yliopistojen vahvaan autonomiaan, jonka turvaamiseksi yliopistoille ja korkeakouluille annettiin Suomessa poikkeuksellisen suuri vapaus valita itse opiskelijansa. Vuosien saatossa tämä periaate johti siihen, että oppilaitokset turvautuivat yhä enenevissä määrin omiin valintakokeisiinsa tai oppialan yhteisiin valintakokeisiin. Näin yliopistot ja korkeakoulut järjestivät vuosittain kymmeniä valintakokeita, joiden sisältöä tai ajoitusta ei usein edes pyritty koordinoimaan.

Valintakokeisiin nojautuvan järjestelmän ongelmat tunnettiin laajasti ja nostettiin esiin lukuisissa työryhmissä. Valintakokeisiin valmistautuminen johti siihen, että useampaan paikkaan hakeminen oli samana vuonna hyvin työlästä. Vuonna 2018 vain 32 prosenttia hakijoista osallistui useampaan kuin yhteen valintakokeeseen. Koska valintakokeet usein perustuivat materiaaliin, joka ei kuulunut toisen asteen oppilaitosten opetusohjelmiin, oli valintakokeiden yhteyteen syntynyt maksullisia valmennuskursseja tarjoava teollisuus, mikä vähensi tasa-arvoisia mahdollisuuksia valmentautua valintakokeisiin.

Valintakokeiden yleistyminen vähensi mahdollisuuksia hakea useampaan paikkaan ja johti eriarvoistavien valmennuskurssien syntyyn.

Koerselmanin (2020) tutkimus tuo esiin valintakokeisiin nojaavan valintamekanismin ongelmat ammattikorkeakoulujen tapauksessa. Tutkimuksen tuloksen mukaan järjestelmä jätti verraten hyvätasoisia hakijoita ilman opiskelupaikkaa. Lisäksi järjestelmässä monet hyväksytyt ja hylätyt hakijat hakivat seuraavina vuosina hakukohteisiin, joihin heillä olisi ollut mahdollisuudet tulla valituiksi jo ensimmäisenä hakuvuonna. Ilmeinen syy näihin hakua ruuhkauttaviin tarpeettomiin hylkäyksiin ja haun uusimisiin oli se, että pääsykoejärjestelmä mahdollisti vain pienen määrän todellisia hakuja vuodessa ja samalla kannusti yrittämään uudelleen seuraavina vuosina.

”Opiskelijavalinnan uudistamisen tavoitteena oli nopeuttaa korkeakouluopintoihin pääsemistä ja sitä kautta työelämään siirtymistä.”

Valintajärjestelmän ongelmat heijastuivat myös kansainvälisissä vertailuissa. OECD:n tekemän vertailun mukaan Suomessa hylättiin vertailuun osallistuneista maista suurin osuus, 67 prosenttia, korkeakouluihin pyrkineistä hakijoista vuonna 2016, ja vain 20 prosenttia toiselta asteelta valmistuneista siirtyi samana vuonna kolmannen asteen opintoihin. Osittain tämän seurauksena kolmannella asteella aloittavien opiskelijoiden keski-ikä on ollut Suomessa OECD-maiden korkeimpia. Esimerkiksi vuonna 2017 se oli 24 vuotta.

Edellä mainittujen ongelmien takia opetus- ja kulttuuriministeriö sopi vuonna 2017 yhdessä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kanssa toimenpiteistä opiskelijavalintojen kehittämiseksi. Toimenpiteiden pääasiallinen tavoite oli, että vuonna 2020 todistusvalinnasta tulisi pääväylä korkeakouluopintoihin. Yli 50 prosenttia opiskelijoista tulisi valita joko ylioppilaskokeen tai ammatillisen perustutkinnon arvosanojen perusteella. Yliopistoille ja ammattikorkeakouluille annettiin vapaat kädet päättää itse arvosanojen painotuksista. Samalla pyrittiin lisäämään yhteisten valintakokeiden määrää ja uudistamaan valintakokeiden sisältöä siten, että ennalta valmentautumisen tarve vähentyisi.

Opiskelijavalinnan uudistamisen tavoitteena oli nopeuttaa korkeakouluopintoihin pääsemistä ja sitä kautta työelämään siirtymistä. Uudistuksella pyrittiin myös selkeyttämään opiskelijavalinnan prosessia sekä parantamaan mahdollisuuksien tasa-arvon toteutumista ja opiskelupaikkojen kohdentumisen tarkoituksenmukaisuutta.

Seurantatutkimuksen lähtökohdat

Opiskelijavalintojen uudistamisen seurantatutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka hyvin uudistus onnistui tavoitteissaan. Tutkimuksessa tarkastellaan, nopeuttiko uudistus siirtymiä toiselta kolmannelle asteelle, ja analysoidaan sen vaikutuksia opiskelupaikkojen kohdentumiseen. Jälkimmäistä kysymystä lähestytään sekä tehokkuus- että tasa-arvonäkökulmasta. Tutkimuksessa analysoidaan uudistuksen vaikutuksia korkeakouluopintojen sujumiseen ensimmäisenä lukuvuonna, mikä osaltaan kertoo opiskelijavalinnan onnistumisesta. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on tarkastella muutoksia valituksi tulleiden opiskelijoiden taustaominaisuuksien jakaumassa. Kiinnostavia taustaominaisuuksia ovat tässä yhteydessä opiskelijoiden perhetausta, sukupuoli ja aikaisempi opintomenestys.

Uudistuksen vaikutusten tutkimisen haasteena on se, ettei uudistuksen toteutus tarjoa sellaista tutkimusasetelmaa, joka mahdollistaisi vaikutusten identifioimisen ilman monella tapaa ongelmallisia oletuksia. Ministeriön ja korkeakoulujen yhteisen sopimuksen mukaisesti uudistus toteutettiin yhtäaikaisesti koko maassa, eikä tutkijoiden ole täten mahdollista käyttää hyväksi eroja toteutuksen ajoituksessa vaikutusten identifioimiseksi.

Uudistus kuitenkin kosketti eri aloja eri tavoin riippuen siitä, kuinka paljon ne olivat nojautuneet valintakokeisiin ennen uudistusta. Joillakin aloilla, kuten monissa luonnontieteissä ja matemaattisilla aloilla, uudistuksen tavoitteet täyttyivät jo ennen vuotta 2020 ja valtaosa opiskelijoista valittiin jo todistusten perusteella. Monilla aloilla, kuten lääke- ja oikeustieteissä, opiskelijoiden valinta nojautui vahvasti valintakokeisiin ennen uudistusta.

Opiskelijavalintauudistuksen vaikutusten tutkimista auttaa se, että aiemmin oli sekä valintakokeisiin että todistusvalintaan painottuneita oppiaineita.

Seurantatutkimuksen tavoitteena on käyttää hyväksi näitä eroja oppiaineiden lähtötilanteissa uudistuksen vaikutusten arvioinnissa. Tällöin oppiaineet, joiden opiskelijavalintaan uudistus ei suoraan vaikuttanut, muodostavat kontrolliryhmän, johon muiden oppiaineiden tulemien muutoksia voidaan verrata. Tällaisen vertailuasetelman käytössä on kuitenkin oletettava, ettei uudistus vaikuta opiskelijoiden valikoitumiseen oppiaineiden välillä. Tämä on luonnollisesti ongelmallinen oletus, koska valikoitumisen tehostaminen on yksi uudistuksen tavoitteista ja onnistuessaan uudistus todennäköisesti muuttaa opiskelijoiden valikoitumista.³ Uskottavan arvion muodostaminen uudistuksen vaikutuksista voikin käytännössä edellyttää monimutkaisempaa lähestymistapaa, joka huomioi uudistuksen läikkymisvaikutukset koe- ja kontrolliryhmien välillä.

Mikä näyttää muuttuneen uudistuksen myötä?

Opiskelijavalintauudistuksen aiheuttamia mahdollisia muutoksia voidaan arvioida alustavasti summatason tietojen perusteella, sillä opetushallinnon Vipunen-tietokanta sisältää tietoja kevään 2020 valinnasta ja valittujen taustaominaisuuksia. Nämä tiedot käyvät alustavan kuvailevan tarkastelun pohjaksi, mutta ne eivät sovellu yksistään uudistuksen mahdollisten vaikutusten arvioimiseksi, koska uudistuksen aikaan muuttui mahdollisesti moni muukin asia.

Esimerkiksi korkeakoulujen aloituspaikkojen määrä kasvoi voimakkaasti tänä vuonna, ja lisäksi nuoret saattoivat muuttaa hakukäyttäytymistään koronakriisin seurauksena. Sekoittavien tekijöiden arvioiminen ja mahdollinen erottaminen valintauudistuksen vaikutuksista on mahdollista vain hakukohteet sisältävällä yksilötason tutkimusaineistolla, jonka parissa tulemme työskentelemään tulevien kuukausien aikana.

Uudistuksen jälkeen viime keväänä todistusten perusteella korkeakouluihin valittujen osuus nousi yli kaksinkertaiseksi.

Kuvio 1 esittää valittujen opiskelijoiden osuudet valintatavan ja korkeakoulusektorin mukaan kuluvan ja kahden edellisen vuoden keväältä. Yleisimmät valintatavat, yhteis- ja koepistevalinta sekä todistusvalinta, kattavat yli 80 prosenttia kaikista valintatavoista vuodesta riippumatta. Todistusvalinnan yleistyminen näkyy selvästi valittujen osuudessa vuonna 2020. Yliopistoon valituista noin 54 prosenttia valittiin todistusten perusteella, kun kahtena aikaisempana vuotena todistusvalinnan kautta valittujen osuus jäi alle 25 prosenttiin. Myös ammattikorkeakouluissa todistusvalinnalla valittujen osuus yli kaksinkertaistui. Korkeakoulujen valintatavat näyttävät siis muuttuneet uudistuksen edellyttämällä tavalla.

Uudistuksen mahdolliset hyödyt voivat realisoitua kokonaisuudessaan vasta vuosien kuluessa, kun opiskelijat siirtyvät aikaisempaa nopeammin opintoihin ja lopulta työmarkkinoille. Siirtymien nopeutumisesta on kuitenkin orastavia viitteitä jo tänä syksynä alkaneiden opintojen osalta. Kuvio 2 jakaa alle 50-vuotiaat paikan vastaanottaneet kolmeen eri ikäryhmään. Edelliseen syksyyn verrattuna syksyllä 2020 aloittaneiden ikäryhmäosuudet ovat säilyneet lähes ennallaan ammattikorkeakouluissa, mutta yliopistoissa alle 21-vuotiaiden aloittaneiden osuus kasvoi silmin nähden aikaisemmasta. Tulevan seurantatutkimuksen näkökulmasta muutokset ovat kiinnostavia. Ne eivät kuitenkaan vielä itsessään kerro uudistuksen tavoitteiden saavuttamisesta.

Lopuksi

Tässä kirjoituksessa tarkastellun kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden tulokset viittaavat siihen, että korkeakoulujen pääsykokeet ovat monessa mielessä ongelmallisia valintojen tehokkuuden ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Suomen pääsykokeisiin nojanneen järjestelmän on havaittu kannustaneen hakijoita hajauttamaan valintoihin osallistumisensa usealle vuodelle, mikä on johtanut viivästyneeseen opintojen aloittamiseen. Nämä havainnot luovat sen ennakkokäsityksen, että Suomen opiskelijavalintauudistuksen vaikutukset voivat olla yhteiskunnan kokonaisedun kannalta myönteisiä. Tätä käsitystä aavistuksen verran vahvistavat tuoreet havainnot uusien yliopisto-opiskelijoiden ikäjakauman nuorentumisesta.

Aiemman, pitkälti teoreettisen tutkimuskirjallisuuden tulokset eri valintajärjestelmien eduista ja haitoista eivät kuitenkaan ole täysin yksiselitteisiä, ja lopullisten johtopäätösten onkin nojattava huolelliseen jälkikäteisarvioon opiskelijavalintauudistuksen vaikutuksista. Meneillään oleva seurantatutkimuksemme voi valaista uudistuksen lyhyen tähtäimen vaikutuksia, mutta sen lopulliset vaikutukset tulevat näkymään vasta vuosien päästä uuden järjestelmän kautta korkeakouluihin valittujen päättäessä opintonsa ja siirtyessä työelämään.

Tuomas Pekkarinen
tutkimusprofessori
VATT
tuomas.pekkarinen at vatt.fi

Tuomo Virkola
erikoistutkija
VATT
tuomo.virkola at vatt.fi