1. T&Y-lehti
2. Koronaveloista selvitään EKP:n avulla

Koronaveloista selvitään EKP:n avulla

Koronapandemian aiheuttamassa terveydenhuollon ja talouden kriisissä tapahtuu koko ajan. Tätä kirjoitettaessa (18.5.) Suomessa tervehtyy useampia ihmisiä kuin todetaan uusia tartuntoja. Sairaala- ja tehohoidossa olevien määrä vähenee ja rajoituksia puretaan. Tilanne ei kuitenkaan ole ohi vielä pitkään aikaan.

Tulevaisuus on hyvin epävarma. Pandemian mahdollisessa toisessa aallossa kokoontumisten, tapaamisten ja liikkumisen rajoituksia joudutaan kiristämään uudelleen. Saatamme joutua odottamaan toimivaa ja turvallista rokotetta tai edes lääkettä sietämättömän pitkään. Jotain muuta pitäisi tehdä jo nyt.

Luottamus tulevaisuuteen on elintärkeää. Tulevaisuudesta vallitsee kuitenkin kahdenlaista epävarmuutta. Yhtäältä epidemian tulevaisuus on hämärän peitossa, joten tartunnan pelko tekee ihmiset varovaisiksi ja säästäväisiksi, mikä hidastaa taloutta. Rajoitustoimia on jo lähdetty purkamaan ennen kuin epidemia on tukahdutettu, mutta pelko jää kytemään.

Hallitus pyrkii estämään viruksen leviämistä strategialla ”testaa, jäljitä, eristä ja hoida”. Testauskapasiteetti nousee toukokuun jälkipuoliskolla yli 10 000:en päivässä. Sillä pystyttäneen testaamaan paljon lieväoireisiakin. Mutta koska oireettomatkin voivat tartuttaa muita, pitäisi testausta lisätä. Maailmalla onkin vahvistumassa suuntaus laajamittaiseen testaamiseen.

Koronaepidemian tulevaisuus ja talouden kiristystoimet aiheuttavat epävarmuutta.

Joukko suomalaistutkijoita (eroonkoronasta.fi) uskoo kuitenkin, että olisi mahdollista noin viidessä viikossa painaa päivittäisten uusien tartuntojen määrä pysyvästi vain muutamaan tapaukseen. Tämä edellyttää hallituksen strategian huomattavaa laajentamista, kohdennettuja rajoituksia, rajojen avaamista valikoiden ja ulkomailta saapuvien testaamista. Kun tartuntariski on mitättömän pieni, pelko ei enää lamaannuta taloutta. Testaus- ja jäljitysmenetelmien kehitys voi lisätä tämän strategian kannatusta.

Toisaalta talouskehitystä pyritään tasoittamaan tukitoimilla ja elvytyksellä. Byrokratia ja poliittiset väännöt hidastavat päätöksiä. Lainamuotoiset tuet pitää maksaa takaisin, ja samalla jo kaavaillaan valtion velkaantumisen hillitsemistä tai jopa takaisinmaksua monivuotisilla kiristystoimilla, ”kipupaketeilla”. Nämä vaikuttavat yritysten ja kotitalouksien odotuksiin niin, että investoinnit ja kulutus jäävät heikommiksi. Tasoitetaan kuoppaa mutta samalla kaivetaan uutta vähän kauemmaksi ajassa – ehkei yhtä syvää, mutta pitempää.

Valtiovarainministeriön virkamiehet voisivat – virkavastuulla – selittää poliitikoille, miksi valtionvelkaa ei välttämättä tarvitse maksaa takaisin. Suomen valtionvelka ja koko julkinen velka ovat paljon suurempia kuin 20–30 vuotta sitten. Erääntyneiden lainojen tilalle on otettu uusia, ja enemmänkin. Velan hoitokulut riippuvat koroista, jotka ovat alhaiset, osin jopa negatiiviset. Pelottelut, että ne vielä nousevat roimasti, eivät ole sopusoinnussa rahoitusmarkkinoiden odotusten kanssa, ja nehän perustuvat parhaaseen käytettävissä olevaan informaatioon.

On lukuisia vaihtoehtoja, miten euromaiden paisuneille julkisille veloille voi käydä – kiristystoimet, talouskasvu, yksityistämistulot, yhteisvastuu ja mitätöinti, vain muutamia mainitakseni. Todennäköisesti tapahtuu monia asioita, mutta todennäköisimmältä näyttää se, että EKP ostaa yhä enemmän velkakirjoja ja siten estää korkojen nousun sietämättömälle tasolle.

Samalla valtionvelkaa siirtyy yhä enemmän EKP:n haltuun. Suomen velkataakka pysynee euromaiden kevyimpien joukossa, ja Italian kaltaisten jäsenmaiden suurempien velkojen se osuus, joka on riski yksityisille sijoittajille, kasvaa vain vähän, jos ollenkaan. Markkinat odottavat ja poliitikot hyväksyvät tämän, jotta euro pelastuu.