1. T&Y-lehti
2. Ketkä pääsevät johtamaan, ja mihin se johtaa?

Ketkä pääsevät johtamaan, ja mihin se johtaa?

Taloustieteessä on tutkittu johtajien ja varsinkin heidän kannustimiensa vaikutusta yritykseen ja kansantalouteen. Talousnobelistimme Bengt Holmström (1999) tarkasteli johtajan kannustimia toimia yrityksensä hyväksi tilanteessa, jossa hän samalla pohtii omia uranäkymiään. Bertrand ja Mullainathan (2003) havaitsevat ekonometrisessa analyysissaan, että kilpailun puute tarjoaa johtajille mahdollisuuden tavoitella asioita, jotka eivät ole omistajien etujen mukaisia. Jotkut seurauksista eivät äkkiseltään vaikuta yhteiskunnallisesti kovinkaan harmilliselta. Jos johtajat saavat johtaa rauhassa, toimihenkilöiden palkat nousevat eikä vanhoja toimipaikkoja suljeta kovin herkästi. Mutta toisaalta uusien toimipaikkojen perustaminen vähenee ja tuottavuuden kasvu hidastuu.

Johtajat näyttävät nauttivan ”rauhallisesta elämästä”. Se tulee kuitenkin kalliiksi yritykselle ja pitkällä aikavälillä koko kansantaloudelle. On kasvava määrä tutkimusnäyttöä siitä, että johtajien toimintaan voidaan vaikuttaa kilpailupolitiikalla siten, että yhteiskunnallinen hyvinvointi kohoaa pitkällä aikavälillä.

Amerikkalainen politiikantutkija Brian Klaas menee syvemmälle johtajien sielunmaisemiin. Hän selvittelee, millaiset ihmiset pyrkivät ja pääsevät valtaan, ja miten valta vaikuttaa heihin. Näissä tarkasteluissa hän käyttää hallitusti monia työkaluja: politiikkojen haastatteluja, historiaa, peliteoriaa, evoluutioteoriaa, taloustiedettä sekä kontrolloituja ja luonnollisia koeasetelmia. Taloustieteessä on viime vuosikymmeninä tapahtunut merkittävä ns. uskottavuusvallankumous (ks. https://labore.fi/podcast/pieni-palkka-iso-haloo/). Kirjaa lukiessa huomaa, että tämä vallankumous on edennyt myös politiikan tutkimuksen eturintamaan.

Kirjassa todistetaan, että usein pahat ihmiset hakevat ja pääsevät johtamaan. Ja silloinkin kun hyvät ihmiset pääsevät johtoon, valta alkaa turmella heitä. Tämä ei ole hyvä yhteiskunnan kehitykselle eikä kansantalouden kasvulle.

Kirjan tärkein sanoma on, että tarvitaan oikeanlaisia muodollisia ja epämuodollisia instituutioita, jotta hyvät ihmiset valikoituisivat johtajaksi, ja että olisi pidäkkeitä, jotka estävät vallan turmelemasta johtajia ja heitä toimimasta yrityksensä sekä kansantalouden edun vastaisesti. Instituutioilla on siis tärkeä merkitys talouden kasvulle (ks. myös Acemoglu & Robinson, 2019).