Julkinen TKI-rahoitus tulee suunnata harkiten – mieluiten koulutukseen ja perustutkimukseen

T&Y 2/2024 Näkökulma Ari Hyytinen, Tuomas Takalo, Otto Toivanen

Kun hallitus käyttää verorahoja TKI-toimintaan, tavoitteet täytyy asettaa riittävän kauas tulevaisuuteen. Parhaiten se onnistuu tukemalla esimerkiksi koulutusta ja perustutkimusta.

Petteri Orpon hallitus on ilahduttavasti sitoutunut edistämään tutkimus- ja kehittämismenojen (TKI) nostamista 4 prosenttiin BKT:sta vuoteen 2030 mennessä, jotta Suomen talouden tuottavuutta saataisiin parannettua. Asetettuun numeeriseen tavoitteeseen pääseminen on kuitenkin helpompaa kuin tuottavuuden ja hyvinvoinnin kasvattaminen.

VAIN IHMISET SAAVAT ideoita. TKI-menoja ei kannata pidemmällä aikavälillä kasvattaa, jollei tuottavuutta parantaviin ideoihin kykenevien ihmisten määrää kasvateta. Pienenevien ikäluok­kien Suomessa tähän on kaksi tietä: suomalaisten koulutustason nosto panostamalla koko koulutusputkeen varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin sekä korkeakoulutettujen ihmisten maahanmuuton ja maassa pysymisen edistäminen. Ilman näitä toimenpiteitä on turha lisätä yrityksille suunnattua TKI-rahoitusta pitkällä aikavälillä.

Käytettäessä verorahoja TKI-toimintaan ne tulee suunnata niin, että yhteiskunnallinen tuotto suhteessa yksityiseen tuottoon on mahdollisimman suuri. Tyypillisesti tämä suhdeluku on sitä korkeampi, mitä kauempana kaupallistamisesta ollaan. Lisärahoitusta tulisikin kohdistaa yritysten ja korkeakoulujen perustutkimukseen.

Mitkä hyödyt jäävät Suomeen? Kotimaisen veronmaksajan etuja ajava päättäjä antaa ulkomaille valuville hyödyille vain vähäisen painon. Panostamalla koulutukseen ja korkeakoulutettujen ihmisten maahanmuuttoon hallitus vahvistaa kykyämme hyödyntää myös niitä ideoita, joita tuotetaan muissa maissa.

INNOVAATIOPOLITIIKKAA suunniteltaessa on syytä pitää katse riittävän kaukana tulevaisuudessa. Innovaatiokykyä ei voi nostaa vippaskonstein nopeasti, eikä innovaatioprosessien tulemia voi ennustaa tarkasti. Suunnataanko julkisia TKI-menoja vahvistamaan nykyisiä todellisia tai kuviteltuja vahvuusalueita vai rakennetaanko niillä pitkäjänteisesti pohjaa uusille ideoille, yrityksille ja toiminnoille?

Innovaatiotoiminta on Suomessa varsin keskittynyttä. Hieman kärjistäen: Lyhyellä tähtäimellä nopea tapa nostaa yksityisen sektorin TKI-menoja olisi varmaankin se, että TKI-politiikkatoimet suunnataan siihen kymmenesosaan yrityksiä, jotka vastaavat yli 80 prosenttia yksityisistä TKI-panostuksista. Pitkällä tähtäimellä toisenlainen politiikka lienee kuitenkin mielekkäämpää.

VALTIOVALTA EDISTÄÄ innovaatioita parhaiten tekemällä niitä asioita, joissa sillä on suhteellinen etu: luomalla edellytyksiä luoville ihmisille ja yrityksille toimia tässä maassa. Näitä edellytyksiä ovat korkea koulutustaso, laadukas perustutkimus, järkevät aineettomat oikeudet, toimiva työmarkkina- ja kilpailupolitiikka, kannustava työn ja yritysten verotus sekä innovaatiotoiminnan edellytyksiin vaikuttavat julkisen sektorin sääntelytoimet.

Toteutumassa oleva tohtorikoulutettavien määrän lisääminenkään ei ole kestävä ratkaisu osaajapulaan, jollei kyvykkäitä tohtorikoulutettavia ja heidän kouluttajiansa pystytä lisäämään, ja jollei koulutus kohdistu oikein.

Hallitus suuntaa uudet julkiset TKI-panostukset pääasiassa erilaisiin Business Finlandin kautta jaettaviin yritysten tukiin. Yrityksissä tehtävän perustutkimuksen tukemisella on vankat teoreettiset ja empiiriset perusteet, mutta on epäselvää, missä määrin lisärahoitus tulee kohdistumaan perustutkimukseen. Lisäksi osaajapulan takia hallituksen panostukset yritysten TKI-toiminnan tukemiseen ovat vaarassa valua hukkaan. Toteutumassa oleva tohtorikoulutettavien määrän lisääminenkään ei ole kestävä ratkaisu osaajapulaan, jollei kyvykkäitä tohtorikoulutettavia ja heidän kouluttajiansa pystytä lisäämään, ja jollei koulutus kohdistu oikein.

TKI-rahoituksen kasvu tulisikin hallituksen suunnitelmista poiketen suunnata pitkäjänteisesti, innovaatiotoiminnan perusedellytysten vahvistamiseen.

Ari Hyytinen

professori
Hanken,
Helsinki GSE

Tuomas Takalo

tutkimusohjaaja
Suomen Pankki,
Helsinki GSE

Otto Toivanen

professori
Aalto-yliopisto,
Helsinki GSE