1. T&Y-lehti
2. Hieno kirja globalisaation pitkästä historiasta

Hieno kirja globalisaation pitkästä historiasta

Uudessa kirjassaan New Yorkin Columbia-yliopiston professori Jeffrey D. Sachs kuvaa globalisaation pitkää historiaa laajalla kaarella alkaen tilanteesta noin 70 000 vuotta sitten. Hän jakaa globalisaation kehityksen seitsemään jaksoon.

Kirjoittajan tulkinnan mukaan eri jaksojen aikana on vallinnut voimakas yhteisvaikutus kolmen tekijän kesken: maantiede, teknologia ja instituutiot. Maantieteellä hän tarkoittaa muun muassa ilmastoa, kasvi- ja eläinkuntaa, tauteja ja energialähteitä. Teknologialla hän tarkoittaa tuotantoon liittyvää osaamista ja koneita. Instituutiot kattavat politiikan, lait ja kulttuurin. Muutokset näissä tekijöissä ja niiden yhteisvaikutus ovat siirtäneet globalisaation vaiheesta toiseen.

Sachsin mukaan globalisaation ensimmäinen vaihe ajoittui ajanjaksolle noin 70 000–10 000 vuotta eaa., jolloin nykyihminen lähti liikkeelle Afrikasta. Seuraavan jakson hän tulkitsee vallinneen noin 10 000–3 000 vuotta eaa. Maatalous lähti kehittymään ja ihminen oppi hyödyntämään paremmin eläimiä. Vaeltamisen sijaan syntyi aikaisempaa enemmän kyläyhteisöjä, jotka kävivät kauppaa keskenään.

Kolmanneksi aikakaudeksi Sachs identifioi vuodet 3 000–1 000 eaa., joita yleensä kutsutaan kupari- ja pronssikaudeksi. Hän nostaa aikakauden ykkösveturiksi hevosen, jonka kesyttämisen myötä pitkien matkojen kulkeminen ja kommunikaatio tulivat mahdollisiksi. Tätä kautta seurasi ”klassinen kausi” (1 000 eaa. – 1 500 jaa.), jolle oli ominaista monien imperiumien nousu ja niiden välinen intensiivinen kilpailu. Kehitysaskeleet merenkulussa ja sotilasteknologiassa alkaen noin vuodesta 1 500 tekivät monista imperiumeista globaaleja toimijoita.

Talouden kehitys oli kasvulla mitattuna kohtuullisen vaatimatonta aina noin vuoteen 1 800 asti, jolloin alkoi teollistumisen aika. Höyrykone ja fossiiliset polttoaineet panivat liikkeelle kehityksen, jonka aikana talouden kasvu, tuottavuus ja väestönkasvu kiihtyivät. Edistysaskeleet maataloudessa mahdollistivat väestönkasvun kiihtymisen ja kaupungistumisen.

Globalisaation uusimpana vaiheena Sachs pitää tätä vuosituhatta, joka perustuu digitaalisen kehityksen innovaatioihin. Nykyajan suurimpina haasteina Sachs pitää tulo- ja varallisuuserojen kasvua, ympäristön tuhoutumista ja mahdollista lisääntyvää konfliktia Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä.

Sachs nostaa kirjan lopussa esille muutamia politiikkasuosituksia. Näissä heijastuu hänen pitkä toimintansa YK:n järjestöissä. Sachs painottaa YK:n kestävän kehityksen periaatteiden noudattamista siten, että niitä seurataan ja mitataan jatkuvasti ja reagoidaan epäsuotuisiin muutoksiin. YK:n hallintorakenteita pitäisi muuttaa siten, että YK:n turvallisuusneuvosto olisi nykyistä laajempi ottamalla mukaan lisää kehittyviä maita.

Sachs arvostaa Euroopan pohjoisten maiden (kuten Pohjoismaat, Itävalta, Ranska) saavutuksia YK:n kestävän kehityksen periaatteiden noudattamisessa. Hän käyttää Euroopan pohjoisten maiden mallista termiä sosiaalidemokraattinen eetos. Tämä tarkoittaa muun muassa sitoutumista markkinatalouteen ja yksityiseen omistukseen yhdistettynä korkeaan jäsenyyteen ammattiyhdistyksissä, työntekijöiden vahvoja oikeuksia, hyvää työn ja vapaa-ajan tasapainoa sekä julkisin varoin kustannettua koulutusta ja terveydenhoitoa.

Globalisaation jatkuminen suotuisana edellyttää YK:n kestävän kehityksen periaatteiden noudattamista.

Julkisen sektorin toiminnassa Sachs korostaa läheisyysperiaatetta. Julkis­hyödykkeiden tarjonta ja julkisten palvelujen tuotanto sekä poliittinen päätöksenteko tulee tapahtua mahdollisimman lähellä kansalaisia. Sachs arvelee, että kestävän kehityksen turvaaminen edellyttää jatkossa lisääntyvää kansainvälistä yhteistyötä erityisesti alueellisella tasolla.

Vaikka Sachs on globalisaation vahva kannattaja, hän ei suinkaan ole sokea sen ongelmille. Kirja meni painoon keväällä koronakriisin alkuvaiheessa. Koronavirusta hän kommentoi kirjan esipuheessa ja mainitsee useita vastaavia tauteja, jotka ovat levinneet globalisaation myötä. Hänen mukaansa niitä pitää torjua ponnekkaasti, hyödyntäen sekä kansainvälistä yhteistyötä että kansallisia toimia.

Sachsin kirja on hyvin kirjoitettu, ja se antaa mainion perspektiivin globalisaation pitkään kaareen. Se on yhdistelmä historiaa ja taloutta. Se auttaa hahmottamaan yhteiskunnan ja talouden kehityskulkuja ja antaa aineksia nykyisten haasteiden taklaamiseen. Globalisaatio ei tule häipymään mihinkään, mutta sen muodot tulevat todennäköisesti muuttumaan jatkossa ehkä yllättävilläkin tavoilla.