1. T&Y-lehti
2. AMK-tutkinto – avain menestymiseen työmarkkinoilla?

AMK-tutkinto – avain menestymiseen työmarkkinoilla?

Artikkelissa tarkastellaan ammattikorkeakoulututkintojen vaikutuksia yksilöiden menestymiseen työmarkkinoilla. Tulokset perustuvat Tilastokeskuksen keräämiin kattaviin rekisteritietoihin työllisyydestä ja ansiotasosta. Tarkastelun perusteella AMK-tutkinnot parantavat merkittävästi ansiotasoa. Tämä koskee sekä alempia että ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja. AMK-tutkinnon suorittaneet ovat hyötyneet tutkinnoistaan tuntuvasti korkeamman ansiotason muodossa – myös silloin, kun tutkinto on suoritettu vanhemmalla iällä.

Artikkeli on osa Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa WIP-hanketta. AkavaWorks on tukenut suomenkielisen yhteenvedon laatimista.

1900-luku oli Suomessa koulutuksen vuosisata. Uudistuksia on toteutettu vaiheittain. Yliopistokoulutuksen alueellisen ja määrällisen laajentumisen jälkeen kolmannen asteen koulutuksen uudistamisessa siirryttiin ammatillisen koulutuksen kehittämiseen. Ammattikorkeakoulujärjestelmän luominen 1990-luvulla oli koulutuspolitiikan suurin muutos sitten 1970-luvun alussa toteutetun peruskoulu-uudistuksen. Uudistuksen myötä alle kymmenessä vuodessa luotiin järjestelmä, joka tuottaa vuosittain enemmän korkeakoulutettuja kuin perinteinen yliopistosektori.

Ammattikorkeakoulujen tärkein tavoite on tuottaa korkeatasoista koulutusta. Ammattikorkeakoulutuksen konkreettisena tarkoituksena on tarjota parempia käytännön työelämän tarvitsemia valmiuksia ja taitoja kuin teoreettisemmin ja akateemisemmin painottunut yliopistotutkinto.

Tämä artikkeli tarkastelee ammattikorkeakoulutuksen vaikutuksia työmarkkinamenestykseen yksilötasolla. Valmistuvien menestymistä työmarkkinoilla arvioidaan sekä valmistumisen jälkeisellä työllisyydellä että ansiotasolla. Artikkelin empiiriset tulokset perustuvat ammattikorkeakoulu-uudistuksen hyödyntämiseen ja Tilastokeskuksen kattaviin rekisteriaineistoihin.

Ammattikorkeakoulujen perustaminen

Salmisen (2001) arvion mukaan ammattikorkeakoulu-uudistuksen keskeiset perustelut voidaan kiteyttää kolmeen pääkohtaan:

Ammattikorkeakoulu-uudistuksen seurauksena korkeakoulusektori koostuu sekä yliopistoista että ammattikorkeakouluista (Böckerman ym. 2006). Ammattikorkeakoulut ovat Suomessa yliopistoille rinnakkaisia Saksan ja Hollannin asettamien esikuvien mukaisesti. Keskeinen ero yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välillä on se, että ammattikorkeakouluissa ei tehdä varsinaista akateemista tieteellistä tutkimusta, joka on perinteisen yliopistosektorin yksi tärkeä tehtävä.

Ammattikorkeakoulu-uudistus käynnistyi vuonna 1991, jolloin perustettiin 22 väliaikaista ammattikorkeakoulua. Niiden tarkoituksena oli kerätä kokemuksia ammattikorkeakouluista tulevaa kokonaisvaltaista uudistustyötä varten.

Ensimmäiset pysyvän aseman saaneet ammattikorkeakoulut aloittivat toimintansa elokuussa 1996. Elokuusta 2000 alkaen kaikki Suomessa toimivat ammattikorkeakoulut ovat olleet vakinaisia

Maantieteellisen kattavuuden osalta yliopistosektori ja ammattikorkeakouluverkosto eroavat merkittävästi toisistaan. Ammattikorkeakouluja on kaikissa maakunnissa, toisin kuin yliopistoja.

AMK-tutkinnoissa painotetaan työelämän tarvitsemien ammatillisten valmiuksien ja taitojen korkeaa tasoa.

Ammattikorkeakoulututkinnot (AMK-tutkinnot) ovat korkea-asteen tutkintoja. Niissä painotetaan työelämän tarvitsemien ammatillisten valmiuksien ja taitojen korkeaa tasoa. Yhteyksien rakentaminen ja vaaliminen käytännön työelämään toiminta-alueella painottuu voimakkaasti ammattikorkeakoulujen toiminnassa. Tavoite heijastuu kokonaisvaltaisesti ammattikorkeakoulujen kaikessa keskeisessä toiminnassa. Esimerkiksi opetushenkilökunnan rekrytoinnissa ammattikorkeakouluihin korostetaan vahvasti sitä, että hakijoilla täytyy olla monipuolinen ja kiinteä työelämän kontaktipinta, jota opettajat voivat aktiivisesti hyödyntää opetustoiminnassaan.

Ammattikorkeakoulututkinnon laajuus on koulutusohjelman mukaan 210–270 opintopistettä, ja sen suorittaminen kestää tavallisesti noin 3,5–4,5 vuotta. Ammattikorkeakouluissa suoritettaviin opintoihin sisältyy vastaavia yliopistotutkintoja enemmän käytännön työharjoittelua toiminta-alueen yrityksissä ja yhteisöissä. Ammattikorkeakouluissa tehtävät opintonäytteet palvelevat myös useissa tapauksissa läheisesti paikallisen elinkeinoelämän tarpeita.

Ensimmäiset AMK-tutkinnon suorittaneet opiskelijat valmistuivat oppilaitoksista vuonna 1994. AMK-tutkinnon suorittaneiden määrä on kasvanut tämän jälkeen nopeasti. Nykyisin suoritetaan vuosittain noin 23 000 alempaa AMK-tutkintoa. Ensimmäiset ylemmät AMK-tutkinnot suoritettiin puolestaan vuonna 2004. Tämän jälkeen tutkintojen määrä on kasvanut tasaisesti, ja nykyisin niiden määrä on vuosittain suurin piirtein 2 800 (Vipunen 2018).

Nykyjärjestelmässä ehdottomasti suurimmat tutkintoalat ovat tekniikan ja liikenteen alat, hallinnon ja kaupan ala sekä sosiaali- ja terveysala. Näiltä aloilta valmistuu lähes 85 prosenttia kaikista AMK-tutkinnon suorittaneista. Useimmiten ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet ovat AMK-insinöörejä, sairaanhoitajia tai tradenomeja.

Koulutus ja työmarkkinat

Työmarkkinoita käsittelevän taloustieteellisen tutkimuksen eräs keskeisimpiä kysymyksiä on se, miten koulutus vaikuttaa yksilöiden taloudelliseen ja ei-taloudelliseen menestymiseen työmarkkinoilla (Trostel et al. 2002). Lukuisista aiemmista empiirisistä tutkimuksista huolimatta kysymys on jatkuvasti esillä taloustieteellisessä keskustelussa muun muassa siksi, että koulutusjärjestelmien kehittämiseen ja ylläpitämiseen käytetään valtavia summia julkisia varoja. Veronmaksajat ovat syystä kiinnostuneita panostustensa rahallisista tuotoista.

AMK-uudistus tarjoaa hyvän tilaisuuden arvioida koulutuksen tuottoja.

Keskeinen ongelma tutkittaessa koulutuksen tuottoja yksilötasolla on, miten voidaan varmistaa, etteivät muut havaitsemattomat tekijät vääristä merkittävästi koulutuksen rahallisia tuottoarvioita. Luotettavien vaikutusten saamiseksi tarvitaan eksogeenista, tutkittavasta henkilöstä itsestään riippumatonta vaihtelua koulutustasossa. AMK-uudistus on erityisen mielenkiintoinen myös tästä näkökulmasta, koska se synnytti eksogeenista vaihtelua koulutustasoihin. Uudistuksen tekee hyödylliseksi myös sen ajallisesti ja alueellisesti asteittainen toteuttaminen.

Ammattikorkeakoululaisten menestyminen työmarkkinoilla

Tutkimuksissa on tarkasteltu AMK-uudistuksen vaikutuksia työllisyyteen ja ansiotasoon yksilötasolla (Hämäläinen ja Uusitalo 2008, Böckerman et al. 2009, Böckerman et al. 2018, 2019). Tutkimukset perustuvat Tilastokeskuksen laajoihin rekisteriaineistoihin, joissa on tietoja Suomessa AMK-tutkinnon suorittaneista henkilöistä. Niiden avulla voidaan arvioida luotettavasti työmarkkinamenestyksen keskeisiä mittareita. Niihin lukeutuvat työllisyyden ja ansiotason lisäksi muun muassa työttömyys tutkinnon suorittamisen jälkeisenä ajanjaksona.

Hämäläisen ja Uusitalon (2008) tutkimuksessa havaittiin, että ammattikorkeakoulu-uudistuksen myötä opistotason kauppatieteiden koulutuksen saaneiden suhteelliset palkat heikkenivät ammattikorkeakoulusta valmistuneiden tradenomien tullessa työmarkkinoille. Böckerman et al. (2009) raportoivat, että AMK-uudistus edisti myös kauppatieteestä valmistuneiden työllisyyttä (ja ansioita). Uudistuksella ei sitä vastoin ollut juurikaan vaikutusta muilla keskeisillä tutkintoaloilla (tekniikan ja terveyden aloilla).

Böckermanin et al. (2018) työmarkkinamenestyksen pidemmän aikavälin seurantaan perustuvat tulokset osoittavat, että alempaan AMK-koulutukseen osallistumisen vuosituotto oli kymmenen vuotta opintojen aloittamisen jälkeen nuoremmassa ikäryhmässä keskimäärin noin 3 300 euroa (taulukko 1).¹ AMK-koulutukseen osallistuneita verrataan sellaisiin mahdollisimman samankaltaisiin henkilöihin mm. työmarkkinahistorian perusteella, jotka eivät ole osallistuneet AMK-koulutukseen. Vanhemmassa ikäryhmässä vastaava tuotto oli hieman korkeampi. Nuoremmassa ikäryhmässä ammattikorkeakoulutus paransi työllisyysastetta enemmän kuin vanhemmassa ikäryhmässä, mutta koulutusta edeltänyt työllisyysaste oli vanhemmassa ikäryhmässä vastaavasti korkeampi.

Taulukossa 1 on raportoitu tuotto koulutukseen osallistuneilla henkilöillä. Kaikki vaikutukset ovat tilastollisesti merkitseviä (vähintään 5 prosentin riskitasolla), pl. kaupallisen alan työllisyysvaikutus 25–50 vuotiailla. Tulokset perustuvat tutkimukseen Böckerman et al. (2018).

Edellä mainitussa tutkimuksessa tarkasteltiin myös, miten ammattikorkeakoulutukseen osallistumisen tuotto riippuu sukupuolesta ja koulutusalasta. Tulosten mukaan ammattikorkeakoulutuksen tuotot – ansiotaso ja työllisyys – ovat suurempia nuorilla naisilla kuin nuorilla miehillä, ja koulutuksen tuotossa on myös koulutusalakohtaisia eroja. Työllisyysvaikutukset ovat sekä nuorilla että vanhemmilla tutkinnon suorittajilla suurimmat terveys- ja sosiaalialalla.

Alempien AMK-tutkintojen työllisyysvaikutukset ovat olleet suurimmat terveys- ja sosiaalialalla.

Tutkimuksessa koulutuksen tuotot laskettiin tilastollisen kaltaistamismenetelmän avulla. Menetelmässä kullekin AMK-opinnot aloittaneelle henkilölle etsittiin taustaominaisuuksiltaan mahdollisimman samankaltainen verrokkihenkilö, joka ei aloittanut AMK- tai yliopisto-opintoja. Käytettyjä taustaominaisuuksia olivat muun muassa aiempi työmarkkinahistoria ja opintomenestys sekä perhetausta, joilla kaikilla on merkittävä vaikutus henkilön myöhempään menestymiseen työmarkkinoilla.

Böckerman et al. (2019) tutkivat puolestaan ylempien AMK-tutkintojen työmarkkinavaikutuksia yksilötasolla. Tutkimuksen perusteella myös osallistuminen ylempiin AMK-tutkinto-ohjelmiin on keskimäärin johtanut korkeampaan ansiotasoon verrattuna sellaisiin mahdollisimman samankaltaisiin henkilöihin, jotka ovat suorittaneet ainoastaan alemman AMK-tutkinnon. Esimerkiksi viisi vuotta koulutuksen aloittamisen jälkeen osallistujien palkkatulot ovat noin 2 900 euroa korkeammat kuin vertailuryhmän tulot (taulukko 2). Myös ylempien AMK-ohjelmien tuotot ovat keskimäärin korkeammat naisilla kuin miehillä (lyhyellä aikavälillä). Koulutuksen tuotto on selvästi korkeampi terveys- ja sosiaalialalla kuin kaupallisilla tai tekniikan aloilla.

Taulukossa 2 on raportoitu tuotto koulutukseen osallistuneilla henkilöillä, jotka aloittivat opinnot 25–55 vuotiaina. Kaikki vaikutukset ovat tilastollisesti merkitseviä (vähintään yhden prosentin riskitasolla). Tulokset perustuvat tutkimukseen Böckerman et al. (2019).

Työllisyyden osalta tutkimuksessa ei havaita taloudellisesti merkitseviä vaikutuksia. Työllisyysvaikutusten puuttuminen johtuu olennaisilta osiltaan siitä, että ylemmän AMK-tutkinnon suorittaneiden henkilöiden työllisyys on erittäin korkealla tasolla myös ennen koulutukseen hakeutumista. Ylempiä AMK-tutkintoja suoritetaan (lähes aina) säännöllisen työssäkäynnin yh­tey­dessä.

Päätelmät

Ammattikorkeakoulu-uudistus oli perusteiltaan työelämälähtöinen muutos koulutusjärjestelmässä. Uudistuksen keskeisenä pyrkimyksenä oli luoda työelämän tarpeita paremmin vastaava korkeakoulutason tutkinto. Työelämän tarpeista lähtevän uudistuksen onnistumista on luontevaa arvioida työmarkkinoiden näkökulmasta.

Työmarkkinoilla koulutuksen arvoa voidaan mitata lähinnä tutkinnon suorittaneiden työllisyystilanteella, ansiotasolla sekä työelämään sijoittuneiden vastavalmistuneiden työtehtävien vaativuudella. Tämän vuoksi rekisteriaineistoihin perustuvissa tutkimuksissa on tavallisesti arvioitu ammattikorkeakoulu-uudistuksen vaikutuksia käyttäen kriteerinä vastavalmistuneiden työllisyystilannetta ja ansiotasoa ammattikorkeakoulusta valmistumisen jälkeen. Työtehtävien vaativuudelle ei ole rekisteriaineistoissa suoria mittareita.

Koulutusjärjestelmässä toteutettuja uudistuksia arvioitaessa luonteva vertailukohta on uudistusta edeltävä tilanne. Ammattikorkeakouluista valmistuneita on luontevinta verrata aiemmin samoista kouluista opistotasoisen tutkinnon suorittaneisiin. Uudistuksen vaikutusta voidaan arvioida sen perusteella, paraneeko vai heikkeneekö valmistuneitten asema työmarkkinoilla koulun muuttuessa ammattikorkeakouluksi. Vastaavasti ammattikorkeakoulusektorin vakiinnuttua osaksi koulutusjärjestelmää Tilastokeskuksen keräämiin rekisteritietoihin perustuvat pitkittäisaineistot ovat tarjonneet mahdollisuuden verrata opintoihin hakeutuneiden suoriutumista työmarkkinoilla ennen ja jälkeen AMK-koulutuksen.

Tutkimukset ovat päätyneet suhteellisen myönteiseen näkemykseen ammattikorkeakoulu-uudistuksen ja -tutkintojen vaikutuksista yksilötason menestymiseen työmarkkinoilla. AMK-tutkinnon suorittaneet ovat hyötyneet tutkinnoistaan selvästi korkeamman ansiotason ja myös paremman työllisyyden muodossa – myös silloin, kun tutkinto on suoritettu vanhemmalla iällä.

Tutkimukset ovat myös osoittaneet sen, että AMK-tutkinnon suorittaneiden muuttoalttius alueiden välillä on suurempi kuin opistotason tutkinnon suorittaneilla (Böckerman ja Haapanen 2013, Haapanen ja Böckerman 2017). Koulutustason nousu näyttääkin parantavan sekä työmarkkinatulemia (työllisyyttä ja ansiotasoa) että tehostavan osaltaan myös työmarkkinoiden alueellista toimintaa.