VOL 2 – Opetussuunnitelmien perusteet: Politiikkaa ja/vai tutkittua tietoa? 

Labore-blogit Hannu Karhunen

Kirjoitin nelisen vuotta sitten blogitekstin, jossa yritin avata opetussuunnitelmien (opsit) perusteiden taustaa ja sitä, millaisen prosessin tuloksena nämä tärkeät kunnille menevät ohjeistukset syntyvät. Sain sysäyksen kirjoitukseeni opettajakaverilta, joka voivotteli illanistujaisissa, etteivät edes opettajat tiedä, mihin opsien tekstit pohjautuvat ja ettei niistä muutenkaan juuri selkoa saa.   

Ehdotin blogissani, että opseissa tulisi viitata tutkimusnäyttöön, kun ohjeistus perustuu tutkittuun tietoon politiikan teon sijaan. Varsinainen tutkimustieto ja muu tieto pitäisi siis pitää opseissa erillään, jotta tiedon käyttäjät osaavat tehdä valintoja. Tuolloin en kuitenkaan ennättänyt lähteä kaivelemaan tarkemmin tietoa siitä, mitä mahdollisia tutkimuslähteitä eri opseille on yli ajan voinut olla.  

Myrsky nimeltään Pisa 

Edellisen blogikirjoitukseni jälkeen on ehtinyt tapahtua paljon. Viimeisimmät Pisa-tulokset herättivät paljon keskustelua opseihin liittyen. OKM:n Lehikoinen, Kalenius ja Bernelius tekivät mielestäni jopa vuosikymmenien parhaimman kontribuution aiheeseen liittyen vuoden lopun kolumnillaan. Teksti kannattaa lukea pari kertaa ajatuksella läpi.  

Itse kiinnitin loppuvuodesta 2023 huomion Hesarin uutiseen, missä OPH:n kouluneuvos Jorma Kauppinen puolusti voimakkaasti kritisoituja opetussuunnitelmia. Tartuin uutisen Kauppista referoivaan kohtaan, missä hän puhui vuoden 2014 opetussuunnitelmien uudistuksesta: ”Kokosimme tutkimuksista synteesiä, että mitä maailmassa on menossa. Sitä kautta tutkittu tieto oli hyvin vahvasti jo taustavalmisteluissa mukana.”  

Innostuin. Jos OPH:sta siis löytyy synteesi tutkimuksista, niin pääsen kertomaan opettajakaverilleni, että opetussuunnitelmien perusteet, siis tämä virkavastuussa valmisteltu paperinivaska, jonka vaikutus ulottuu jokaiseen Suomen kuntaan (ja alaikäisiin lapsiin ja heidän opettajiinsa), perustuu kuin perustuukin tutkittuun tietoon. Laitoin viestiä virastoon ja sain ystävällisen vastauksen ja materiaalin sähköpostilla. 

Opetussuunnitelman perusteet 2014 

Sähköpostilla saamani materiaali sisälsi luettelon uudistamisprosessissa huomioidusta materiaalista. Osassa materiaaleista oli linkki varsinaiseen julkaisuun tai luetteloon.  Osassa ei. Olen koonnut nämä Taulukkoon 1. 

Pohjamateriaaleista osa on selvästi poliittisia linjauksia (Taulukko 1, kohta a). Tulevaisuutta koskevista ennakointimateriaaleista (kohta b) löytyy linkki Oppi-tutkimusryhmän julkaisuluetteloon. Tämä on saamistani viitteistä, ehkä paras luettelo laadukkaista julkaisuista, joskin suurin osa julkaisuista on ilmestynyt vuosia 2014 uudistuksen jälkeen. Ehkä hieman masentavasti taustamateriaaleista löytyy myös Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tuotoksia, joiden tieteelliset ansiot jättävät toisinaan toivomisen varaa. 

Nykytilan analyysit (kohta c) taas sisältää linkkejä mm. Jyväskylän Koulutuksen tutkimuslaitoksen julkaisuihin. Näiden listattujen julkaisujen osalta vuoden 2014 opetussuunnitelman perusteiden toimivuutta käsittelevä raportti on yksi hyvä esimerkki. Raportissa tiivistetään monia tutkimustuloksia, mutta missään vaiheessa tulosten oikeellisuutta ja yleistettävyyttä ei pyritä millään tavalla arvioimaan. Muilta osin huomio kiinnittyy kiinnittyy saman raporttisarjan puheenvuoroon ”Koulu on keksittävä uudelleen”, jossa eräs tulevaisuuden tutkija ideoi uutta suuntaa koululle. 

Välittyykö oikea tutkimustieto eteenpäin?  

Listoja tutkimuksista on helppo laatia, mutta tärkeintä olisi tietää, miten tutkimustulokset muuttuvat politiikkamuutokseksi eli opsien teksteiksi. Se että työtä tekevät eri kymmenet työryhmät, ja että kaikkia tahoja kuullaan useaan kertaan, ei oikein tarkoita mitään, jos emme tiedä mihin opsin lopullinen uusi tekstikohta perustuu. Käsittääkseni tällä hetkellä on mahdotonta selvittää, kuinka tutkimustieto (hyvä- ja huonolaatuinen) välittyy opseihin, saatikka mitkä tekstikohdat ovat yksittäisen opetusneuvoksen itsepäisesti eteenpäin viemiä ehdotuksia. Oma osaamiseni ei ainakaan tähän urakkaan riitä. 

Suomessa on mielestäni perustavanlaatuinen ongelma siinä, kuinka hyvin virkamieskoneisto osaa arvioida tutkimustulosten oikeellisuutta ja yleistettävyyttä. Tämä on iso haaste. Maailmassa on paljon vertaisarvioitua tutkimusta, joka voi johtaa väärin tulkittuna ja käytettynä huonoihin johtopäätöksiin. Mikäli opsit sisältäisivät viitteet edes niiltä osin, kun opseihin tehtävät muutokset pohjautuvat tutkittuun tietoon, niin tutkijayhteisöllä (ja koulutuksen järjestäjillä) olisi mahdollisuus tarkastella tutkimustiedon vahvuutta edes jälkikäteen. Tämä toisi tarpeellista läpinäkyvyyttä koko prosessiin ja parantaisi asiasta käytävää keskustelua.   

En ole vieläkään valmis soittamaan opettajakaverilleni kertoakseni, että minä tiedän mihin opsien eri kohdat perustuvat. Toisaalta olen alkanut epäillä, onko opseilla lopulta juuri mitään väliä. Kunnilla ja rehtoreilla on lainsäädännön rajoissa paljon valtaa päättää asioista paikallisesti, eikä ministeriö juuri seuraa systemaattisesti, mitä kouluissa käytännössä tapahtuu. 

Taulukko 1. Esimerkki uudistamisprosessissa (Ops 2014) huomioidusta materiaalista 

OPH:n ryhmittely Sähköpostilla saadut tiedot
a) Perustetyön lähtökohtia ja linjauksia
b) Tulevaisuutta ennakoivaa tietoa
c) Nykytilan analyysia eri tutkimuksista