Tulevaisuuden tutkimus ja taloustiede
Alkupuhe
Modernin luonnontieteen irtisanoutumisella mekaanisesta maailmankuvasta ja evoluution epäjatkuvuutta korostavilla teorioilla on ollut erityinen vaikutuksensa tulevaisuuden tutkimukseen. Kun vielä 197O-luvulla tulevaisuuden tutkimus korosti puhtaan ennustamisen mielekkyyttä, kehityksen lainomaisuutta ja sen hallittavuutta, 1980-luvun tulevaisuuden tutkimus tuo esiin dynaamisten avointen systeemien järjestyksen ja epäjärjestyksen vuorottelun: Huomio kiinnittyy laadullisiin muutoksiin, systeemien epätasapaino-ominaisuuksiin sekä mikro- ja makrotason välisiin kytkentöihin, joille on ominaista lähes täysin ennakoimaton itseorganisoituminen. Nämä teoreettiset ideat lähtökohtanaan moderni tulevaisuuden tutkimus painottaa mm. ajan ja kehityksen yksisuuntaista palautumattomuutta ja muutokseen liittyvää aitoa epävarmuutta.
“Tulevaisuuden tutkimus ja taloustiede” kuvaa modernin tulevaisuuden tutkimuksen suhdetta taloustieteeseen. Nimenomaan taloustieteen rinnastaminen luonnontieteestä kumpuaviin uusiin evoluutiokuvauksiin on mielekästä, kun muistetaan, että yksi keskeisimpiä ongelmia luonnontieteellisten analogioiden ulottamisessa yhteiskuntien kuvaamiseen on ihmisen erityisyys verrattuna luontoon. Oleellinen ihmisyyttä luonnehtiva ominaisuus on ihmisen kyky tehdä valintoja. Tämä on myös taloustieteen keskeinen mielenkiinnon kohde, joskin toistaiseksi se on hämärtynyt seurauksena taloustieteen mekaanisesta tavasta kuvata talouden toimijoita. Mekaaninen käsitys taloudesta näkyy mm. taloustieteen suhtautumisessa talouden säädeltävyyteen ja ennustettavuuteen. Usein yksinkertaistaen oletetaan, että talouden perusriippuvuudet palautuvat ennalleen erilaisten talouspoliittisten toimenpiteiden vaikutusten jälkeen. Lyhyellä aikavälillä näin voidaan olettaa myös käyvän.
Tässä yhteydessä taloustieteen mekaanisella tulkinnalla viitataan lähinnä taloussubjektien – yritysten ja kuluttajien – sisäisten sekä välisten psyykkisten, sosiaalisten ja kulttuuristen jännitteiden laiminlyömiseen sekä talousteorian välinpitämättömyyteen yhteiskunnallis-ekologista toimintaa määrittävistä tekijöistä.
Tutkimuseloste on kooste useasta kirjoituksesta ja esitelmästä. Tästä syystä se on luettavissa myös valikoiden: Kappale 1 kuvaa tulevaisuuden tutkimuksen historiaa ja nykytilaa. Kappaleessa 2 tarkastellaan taloussubjektia ns. kompleksisuusparadigman näkökulmasta: Taloussubjekti nähdään saman aikaisesti sekä rakenteisiin sopeutuvana että rakenteita muuttavana subjektina. Kappaleessa 3 kompleksisuusparadigman esitetään osana positivismia kritisoivaa filosofista keskustelua. Erityisesti taloustiedettä kritiikki koskettaa kahdessa eri mielessä. Yhtäältä moderni tulevaisuuden tutkimus hyökkää taloustieteelle ominaista kartesiolaista käsitystä vastaan, jonka mukaan taloussubjektit voisivat “hypätä itsensä ulkopuolelle” ja puhua “todellisuuden omaa kieltä”. Toisaalta moderni tulevaisuuden tutkimus kyseenalaistaa käytäntöä yksinkertaistavan viisauden, esimerkiksi talouspolitiikassa. Talouden moninaisuutta ja näin talouspoliittista päätöksentekoa vääristellään, mikäli pyritään arkiviisauden tapaan myytinomaisiin yksiselitteisiin “luonnollisiin” totuuksiin. Avoin tietämättömyys moninaisten todellisuuksien ja tulevaisuuksien maailmassa saattaa olla joskus oikeampi suhtautuminen talouteen kuin päätöksenteolle luonteenomainen itsestäänslevyyksien korostaminen.
“Tulevaisuuden tutkimus ja taloustiede” rinnastaa hyvinkin erilaisia elementtejä. Esityksen monimuotoisuudella pyrin tulevaisuuden tutkimukselle luonteenomaisiin hedelmällisiin vastakkainasetteluihin, jotka voidaan nähdä työhypoteeseina. Viittaukset esimerkiksi taiteen kehitykseen 0n tehty tarkoituksellisesti tulevaisuuden tutkimuksen olemuksen valaisemiseksi: Tulevaisuudentutkimus on monien eri tasojen yhteenkietoutuneiden toistaiseksi avoimien tulevaisuuksien kriittisistä erittelyä.
- ISSN: 0357-9603
- ISBN: 951-9281-57-6
- Julkaisu PDF-muodossa
