1. Julkaisuhaku
2. Sote- ja maakuntauudistuksen kustannuksista kaivattaisiin riippumatonta analyysiä

Sote- ja maakuntauudistuksen kustannuksista kaivattaisiin riippumatonta analyysiä

Lausunto eduskunnan talousvaliokunnalle valtioneuvoston julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2019 – 2022 (VNS 1/2018 vp)

Talouden näkymät ja nykyisen suhdannetilanteen analyysi

Valtioneuvoston julkisen talouden suunnitelma vuosille 2019-2022 (VNS 1/2018 vp, seuraavassa: suunnitelma) perustuu valtiovarainministeriön 13.4.2018 julkistamaan talousennusteeseen. Muiden ennustelaitosten tavoin valtiovarainministeriö on viimeksi kuluneen vuoden aikana päivittänyt talousennusteitaan optimistisemmiksi. Suunnitelman perustana toimivassa ennusteessa bruttokansantuotteen volyymin kasvu on kuluvana vuonna 2,6 % ja ensi vuonna 2,2 %. Suunnitelmassa esitetään, että ”suhdannesyklin tasaannuttua talouskasvu uhkaa hidastua prosentin puolentoista haarukkaan” (s. 5), ja sen perustana toimivassa VM:n ennusteessa talouskasvu hidastuu vähitellen niin, että vuonna 2022 bruttokansantuotteen volyymin kasvu on enää 1,1 %.

Vuonna 2016 alkanut ja viime vuonna voimistunut noususuhdanne on johtanut työllisyysasteen voimakkaampaan kasvuun huomattavan suurella viiveellä. Vuoden 2017 viimeisen neljänneksen sekä kuluvan vuoden tammi- ja helmikuun aikana työllisyysaste kasvoi erittäin voimakkaasti (keskimäärin yli kaksi prosenttiyksikköä edellisvuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna). Työllisyyskehityksessä tapahtuneen muutoksen suuruus ja äskettäinen ajankohta tekevät tulevan työllisyyskehityksen arvioinnista poikkeuksellisen vaikeaa.Suunnitelmassa käytettyjä valtiovarainministeriön arvioita, joiden mukaan kuluvana vuonna työllisyysaste olisi 71,1 % ja hallituksen tavoittelema 72 % työllisyysaste saavutettaisiin vuonna vasta 2020, voidaan uusimpien tietojen valossa pitää melko pessimistisinä.

Kuten suunnitelmassa aiheellisesti huomautetaan (ss. 5-6), pidemmällä tähtäimellä talouskasvu on Suomessa tuottavuuden kasvun (eikä niinkään työpanoksen kasvun) varassa. Suunnitelmassa kokonaistuottavuuden ”kasvun arvioidaan myös olevan myös keskipitkällä aikavälillä huomattavasti hitaampaa kuin mihin 2000-luvun alkupuolella totuttiin” (s.10).

Em. näkemykselle suunnitelmassa esitetyt perustelut ovat hämmentäviä siksi, että ne ovat miltei täsmälleen samanlaisia kuin vastaavat perustelut vuotta aiemmassa, vastaavassa suunnitelmassa.1Kuten vuosi sitten, suunnitelmassa todetaan, että ”korkean tuottavuuden toimialojen tuotanto on supistunut merkittävästi, ja koko talouden rakenne on palveluvaltaistunut”. Suunnitelma huomauttaa myös – miltei samoin sanoin kuin vuosi sitten – että ”useita vuosia jatkunut matala investointiaste” on heikentänyt talouden kasvupotentiaalia, vaikka investointien ”viime vuosina alkanut kasvu” korjaakin tilannetta ”jonkin verran”. (s. 10)

Viime vuonna tavaraviennin volyymi kasvoi 8,3 %, ja esimerkiksi auto- ja telakkateollisuuden menestys sekä havupuusellun viimeksi kuluneen vuoden aikana tapahtunut voimakas hinnannousu viittaavat Suomen tavaraviennin korkean tuottavuuden toimialojen menestyksen jatkumiseen. Tästä huolimatta vuosi sitten esitettyjä arvioita palveluvaltaistumisesta ja korkean tuottavuuden tuotannon supistumisesta ei ole päivitetty suunnitelmassa lainkaan. Myös investointien vähäisyyttä koskeva

Vrt. Valtioneuvoston selonteko julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2018-2021, VNS 4/2017 vp, ss. 9-10.

väittämä olisi kaivannut uuteen tietoon perustuvaa täsmennystä – jatkuihan investointien vuonna 2016 alkanut voimakas kasvu myös viime vuonna, ja viime vuonna kasvu perustui entistä suuremmalta osin muihin kuin (tulevan talouskasvun kannalta vähemmän relevantteihin) asuinrakennusinvestointeihin.

Viime vuonna tapahtuneen kehityksen analyysi olisi ollut tärkeää siksikin, että suunnitelmassa mainitulle kokonaistuottavuuden heikolle kehitykselle on esitetty myös muita selityksiä kuin rakenteelliset tekijät. Myös korkean tuottavuuden toimialojen toimialakohtaisista syistä aiheutunut supistuminen – kuten Nokian matkapuhelinliiketoiminnan päättyminen ja metsäteollisuuden muuttunutta kysyntää vastaamattoman tuotantokapasiteetin supistuminen – on heikentänyt Suomen kansantalouden kokonaistuottavuutta. On vaikea nähdä, miten viime vuoden voimakas talouskasvu olisi ollut mahdollista, jos rakenteellisia seikkoja painottava aiemman heikon tuottavuuskehityksen selitysmalli olisi oikea. Siksi suunnitelman perustana toimivaa ennustetta, jossa talouskasvu hiipuu vuoteen 2022 mennessä noin yhden prosentin suuruiseksi, on syytä pitää todennäköisintä tulevaisuudenkuvaa paljon pessimistisempänä kehityskulkuna.

Suunnitelman mukainen julkistalouden kehitys jatkaa viime vuosien myötäsyklistä politiikkaa

Tärkeimpiä EU-yhteyksissä käytettyjä finanssipolitiikan ”virityksen” (elvyttävyyden tai kiristävyyden) mittareita ovat (matemaattiseen malliin perustuvaa) rakenteellisen jäämän muutos, (yksittäisten päätösperäisten tulo- ja menomuutosten analyysiin perustuvaa) ”alhaalta ylös” – mittari sekä (kummankin lähestymistavan piirteitä yhdistävää) DFE-mittari. Suomen finanssipolitiikka on ollut alhaalta ylös -mittarin mielessä kiristävää heikon tai negatiivisen kasvun vuosina 2012-5, ja vuosina 2013-2015 kiristävää myös DFE-mittarin mielessä. Rakenteellisella jäämällä arvioituna finanssipolitiikka on ollut taantumavuosina melko neutraalia.2

Suunnitelman mukaiset hallituksen politiikkatoimet jatkavat em. suhdannevaihteluja vahvistavaa politiikkaa. Suunnitelmassa esitetyn julkisen talouden tasapainoon vaikuttavia toimenpiteitäkoskevan arvion mukaan kuluvana ja ensi vuonna menot kasvaisivat päätösperäisistä syistä 0,8 miljardia euroa. Tulot vähenisivät päätösperäisistä, veromuutoksista johtuvista syistä tänä vuonna 0,9 miljardia euroa ja seuraavinakin vuosina 0,1 – 0,5 miljardia euroa vuosittain (ss. 64-5, taulukot 16 ja 17). Yksi ilmeisen perusteltu tapa kohentaa valtion rahoitusasemaa sekä menoja vähentämällä että (verotukien osalta) tuloja lisäämällä olisi ollut kilpailua vääristävien yritystukien karsiminen, ja hallituksen epäonnistumista tukien leikkaamisessa voidaankin pitää erittäin valitettavana.

Vakausohjelma sekä sote- ja maakuntauudistus

Euroopan komissio on kiinnittänyt 7. 3. 2018 julkistamassaan maaraportissa huomiota siihen, että Suomi on ”ainoa euroalueen maa, jossa julkisen talouden suunnittelun taustalla olevat makrotaloudelliset ennusteet laatii valtiovarainministeriö”.3 Komission kritiikki kohdistuu erityisesti siihen, että – kuten vuonna 2017 laaditussa keskipitkän tähtäimen suunnitelmassa todetaan

2. Ahola, I. – Pääkkönen, J. – Tamminen, V. (2017), ”Finanssipolitiikan päätösperäisyyden arvioiminen – vaihtoehtoisten mittareiden esittely”, Valtiovarainministeriön julkaisuja40/2017, s. 25

3. Euroopan komissio, 2018, “Suomen maaraportti 2018”, SWD(2018) 224 final, s. 19.

vakausohjelman taulukoissa ”vuosien 2018—2019 tiedot” perustuvat ”hallitusohjelman tavoitteiden mukaiseen kehitykseen”.4.  Valtiovarainministeriössä budjettiosasto ja kansantalousosasto ovat lain mukaan riippumattomia, mutta tästä huolimatta em. tiedot eivät siis perustuneet minkään riippumattoman tahon esittämään, hallitusohjelman kuvaaman kehitykseen realistisuutta koskevaan arvioon.

Tänä vuonna julkistetun suunnitelman sisältämä vakausohjelma ei enää eksplisiittisesti mainitse olettavansa hallitusohjelman tavoitteiden toteutuvan. Toisaalta myöskään uusi suunnitelma ei näyttäisi perustuvan mihinkään itsenäiseen arvioon hallituksen toimien menokehitysvaikutuksista. Suunnitelman kattamalla ajanjaksolla menokehitykseen eniten vaikuttava epävarmuustekijä on sote- ja maakuntauudistus.

Suunnitelman mukaan vastuu sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä siirtyy 1.1.2020 kahdeksalletoista maakunnalle. Uudistuksen seurauksena kuntatalouden menot pienenisivät 17,6 miljardilla eurolla alkaen (s. 27), ja valtiovarainministeriön hallinnonalan nousisi vatkehyskaudella 17,3 miljardista eurosta 31,9 miljardiin euroon (s. 25). Lisäksi – kuten suunnitelmassa aiheellisesti huomautetaan – asiakkaan valinnanvapautta sosiaali- ja terveydenhuollossa koskevan, 8.3.2018 annetun lain taloudelliset kokonaisvaikutukset eivät ole vielä tarkemmin arvioitavissa (s. 47). Uudistusten mittaluokan huomioon ottaen on erittäin ongelmallista, ettei em. kustannuksista ole käytettävissä yksityiskohtaista, valtiovarainministeriön budjettiosaston näkemyksistä aidosti riippumattomia ennusteita.

• Julkaisu PDF-muodossa