Regional Evolutions in Finland

1.1.1998 Työpapereita 142 Petri Böckerman

Tiivistelmä

Tutkimuksessa tarkastellaan Suomen työmarkkinoita alueellisesta näkökulmasta käyttäen työvoimapiirittäistä aineistoa. Työn tuottavuus on korkein Uudenmaan työvoimapiirissä. Itä- ja Pohjois-Suomessa työttömwden suhdanne- ja kausivaihtelu on huomattavasti voimakkaampaa kuin EteläSuomessa. Lisäksi kokonaistuotannon heilahtelut ovat olleet Kainuussa ja Turussa vähiten yhteisiä Uudenmaan kanssa. Kasvun työllistävyys näyttäisi olevan jonkin verran voimakkaampaa Etelä-Suomessa verrattuna Itä- ja Pohjois-Suomeen. Tämä johtuu Etelä-Suomen elinkeinorakenteen palveluvaltaisuudesta, sillä kauppa ja liikenne sekä muut palvelut ovat toimialoja, joissa kasvun työllistävyys on voimakkainta. Tutkimuksessa tarkastellaan myös alueellisten työttömyysasteiden pitkän aikavälin yhteyttä. Uudenmaan työttömwsaste on yhteisintegroitunut Satakunnan, Mikkelin, Vaasan, Kuopion ja Pohjois-Karjalan työttömyysasteiden kanssa. Pohjois-Suomen työttömwsasteiden osalta mielenkiintoisin havainto on se, että Lapin työttömyysaste on yhteisintegroitunut Oulun työttömwsasteen kanssa, ja pitkän aikavälin kerroin työvoimapiirien työttpmyysasteiden välillä on ykkösen suuruinen. Muuttoliike Lapista Oulun alueelle luo voimakkaan pitkän aikavälin yhteyden näiden työvoimapiirien työttömyysasteiden välille. Lopuksi tarkastellaan alueellisten työmarkkinoiden sopeutumista työn kysynnän muutoksiin VARmallien avulla. Tärkein havainto on se, että sopeutuminen näyttäisi tapahtuvan lähinnä työttömyysasteen kautta. Osallistumisasteen muutoksella ei ole juurikaan roolia alueellisten työmarkkinoiden sopeutumisessa. Osallistumisasteen heilahtelujen rooli on lisäksi pienin Uudenmaan työvoimapiirissä.