Regional Evolutions in Finland

Työpapereita 142 Petri Böckerman

Tiivistelmä

Tutkimuksessa tarkastellaan Suomen työmarkkinoita alueellisesta näkökul­masta käyttäen työvoimapiirittäistä aineistoa. Työn tuottavuus on korkein Uudenmaan työvoimapiirissä. Itä- ja Pohjois-Suomessa työttömwden suhdanne- ja kausivaihtelu on huomattavasti voimakkaampaa kuin Etelä­Suomessa. Lisäksi kokonaistuotannon heilahtelut ovat olleet Kainuussa ja Turussa vähiten yhteisiä Uudenmaan kanssa. Kasvun työllistävyys näyttäisi olevan jonkin verran voimakkaampaa Etelä-Suomessa verrattuna Itä- ja Pohjois-Suomeen. Tämä johtuu Etelä-Suomen elinkeinorakenteen pal­veluvaltaisuudesta, sillä kauppa ja liikenne sekä muut palvelut ovat toimialo­ja, joissa kasvun työllistävyys on voimakkainta. Tutkimuksessa tarkastellaan myös alueellisten työttömyysasteiden pitkän aikavälin yhteyttä. Uudenmaan työttömwsaste on yhteisintegroitunut Satakunnan, Mikkelin, Vaasan, Kuopi­on ja Pohjois-Karjalan työttömyysasteiden kanssa. Pohjois-Suomen työttö­mwsasteiden osalta mielenkiintoisin havainto on se, että Lapin työttömyys­aste on yhteisintegroitunut Oulun työttömwsasteen kanssa, ja pitkän aikavä­lin kerroin työvoimapiirien työttpmyysasteiden välillä on ykkösen suuruinen. Muuttoliike Lapista Oulun alueelle luo voimakkaan pitkän aikavälin yhteyden näiden työvoimapiirien työttömyysasteiden välille. Lopuksi tarkastellaan alueellisten työmarkkinoiden sopeutumista työn kysynnän muutoksiin VAR­mallien avulla. Tärkein havainto on se, että sopeutuminen näyttäisi tapah­tuvan lähinnä työttömyysasteen kautta. Osallistumisasteen muutoksella ei ole juurikaan roolia alueellisten työmarkkinoiden sopeutumisessa. Osallis­tumisasteen heilahtelujen rooli on lisäksi pienin Uudenmaan työvoimapii­rissä.