1. Julkaisuhaku
2. Oppisopimuskoulutus - suuret puheet, pienet teot

Oppisopimuskoulutus – suuret puheet, pienet teot

Oppisopimuskoulutus nostetaan säännöllisin väliajoin Suomen pelastukseksi puheenvuoroissa. On puhuttu jopa hätätilasta ja että kuinka juuri oppisopimuskoulutuksella ratkaistaan sekä nuorten syrjäytymiseen että osaajapulaan liittyvät ongelmat. Usein näissä puheenvuoroissa katsotaan kateellisena Sveitsin ja Saksan suuntaan. Valitettavasti nämäkään asiat eivät ehkä ole aivan niin yksinkertaisia, kun niitä ennättää ajatella hieman enemmän.

Mitä koulutuksen taloustiede sanoo oppisopimuskoulutuksesta?

Taloustieteellisen tutkimuksen mukaan oppisopimuskoulutuksella voi olla etuja koulun ja työelämän nivelvaiheessa verrattuna oppilaitospohjaiseen ammatilliseen koulutukseen. Hanushek ym. (2017) ja Hampf & Woessmann (2017) osoittavat kansainvälisiin aineistoihin perustuen oppisopimuskoulutuksen johtavan parempiin työllistymismahdollisuuksiin työuran alkuvaiheessa verrattuna oppilaitospohjaiseen ammatilliseen koulutukseen ja yleissivistävään koulutukseen. Oppisopimus luo vahvan yhteyden oppilaan ja työelämän välille ja onkin usein luontevaa molempien osapuolien kannalta, että opiskelija jatkaa samassa työpaikassa valmistumisensa jälkeen. Oppisopimuksen aikana opiskelija tutustuu kouluttavan työnantajan käytänteisiin ja oppii juuri kyseisessä työpaikassa vaadittavia taitoja.

Valitettavasti samat asiat, jotka tekevät oppisopimuksesta opiskelijan kannalta houkuttelevan vaihtoehdon, voivat myöhemmällä työuralla kääntyä työllistymistä vaikeuttaviksi tekijöiksi. Koska oppisopimuksen painopisteenä ovat tietyssä ammatissa ja työssä vaadittavat taidot, oppisopimus ei välttämättä varusta oppilaita riittävän laajoin myöhempää oppimista tukevin perustaidoin. Liian kapea osaaminen voi vaikeuttaa sopeutumista uuteen työhön tai mahdolliseen alan vaihtoon. Esimerkiksi Hanushek ym. (2017) näyttävätkin oppisopimuskoulutuksen alku-uran hyötyjen haihtuvan iän myötä.  

Työelämän murroksen myötä reagointikyky työelämän muuttuviin vaatimuksiin voi osoittautua entistäkin arvokkaammaksi. Etenkin nuorten kohdalla olisi huolehdittava ensisijaisesti riittävistä perustaidoista ja peräänkuuluttaa varovaisuutta oppisopimuskoulutuksen liiallisesta käyttöönotosta.

Lopuksi

Eri maiden välillä on monia institutionaalisia eroja siinä, kuinka ammatillinen koulutus järjestetään niin oppilaitoksissa kuin yrityksissä. Epäilemme, että oppisopimusjärjestelmän laaja-alainen käyttöönotto ei kuitenkaan ole realistista ajattelua vielä pitkään aikaan Suomessa. Todennäköisesti valtaosasta Suomen yrityksistä puuttuu oppisopimuskoulutuksen järjestämiseen tarvittavaa kulttuuria ja osaamista, joka on taas syntynyt vuosisatojen aikana maissa kuten Saksassa ja Sveitsissä. On epäselvää, kuinka julkinen sektori voi muuttaa yritysten kulttuuria myönteisemmäksi oppisopimuskoulutusta kohtaan.   

Lähteet

Hampf, F. & Woessmann, L. (2017). Vocational vs. General Education and Employment over the Life Cycle: New Evidence from PIAAC. CESifo Economic Studies 63 (3), 255–269.

Hanushek, E. A., Schwerdt, G., Woessmann, L., & Zhang, L. (2017). General education, vocational education, and labor-market outcomes over the lifecycle. Journal of Human Resources, 52(1), 48-87.