Inhoa ja pelkoa tutkijakammiossa – hallituksen työllisyystoimien laskennalliset vaikutukset

Labore-blogi Hannu Karhunen

Työ- ja elinkeinoministeriö listaa sivuillansa hallituksen positiiviset työllisyystoimet ja niiden työllisyysvaikutukset. Tutkijana en haluaisi koskea asiaan, koska toimenpiteiden vaikutusten arviointi etukäteen on ymmärrettävästi hyvin vaikeaa. On myös pakko rehellisyyden nimissä tunnustaa, että piirit ovat Suomessa pienet. Arviointityötä tekevät virkahenkilöt ovat usein jonkinlaisia tuttuja (ja itseasiassa varsin mukavia tyyppejä) ja heidän kiusaamisensa ei vain tunnu oikealta ajankäytöltä.

Työllisyystoimien vaikutusten ”poliittisessa markkinoinnissa” on mielestäni kuitenkin ylitetty jonkinlainen raja. Tavallinen kansalainen ei varmasti enää tiedä, mitä ovat nämä ministeriöiden vahvistamat työllisyysvaikutukset, joista poliitikot puhuvat harva se ilta.

Yritän seuraavaksi kuvata kahden erilaisen esimerkin avulla, kuinka epävarmoja työllisyysarviot oikein ovat.

Esimerkki 1: Jatkuvan oppimisen uudistus – arvioitu työllisyysvaikutus n. 11 000 työllistä

OKM:n esittämät työllisyysarviot jatkuvan oppimisen toimenpiteistä ovat helppo kritiikin kohde. Taustamuistiossa on käytännössä vain yksi vertaisarvioitu tutkimusviite, eikä sekään auta itse arvion tekemisessä. Työllisyysarviot muistuttavat eräänlaisia skenaariolaskelmia, sillä niissä ei nojauduta tilastotietoon tai laskennallisiin piste-estimaatteihin. On myös hyvä korostaa, että laskusuortus kertoo enimmäkseen työpaikkojen säilyttämisestä, ei niiden lisäyksestä. Tämä on hyvä muistaa, sillä yrityssektorilla tyypillisesti joka vuosi tuhoutuu yli 10 prosenttia työpaikoista, mutta saman verran syntyy uusia.

OKM:n arvio olettaa tulevaisuusarvioihin pohjautuen, että yhteensä 460 000 työllistä tarvitsee lisää osaamista tulevaisuudessa. Edelleen arviossa oletetaan, että ilman jatkuvan oppimisen toimenpiteitä tästä ryhmästä jäisi työttömäksi 2 %, päätyen näin johtopäätökseen, että jatkuvan oppimisen toimenpiteiden työllisyysvaikutus on 9 200 työllistä (460 000*0.02). Loppuosa OKM:n työllisyysarviosta syntyy työvoiman ulkopuolelta olevista eri eristä (400 + 600 + 400 + 600 = 2000 työllistä), mutta näiden lukujen tematiikka ei täysin aukea tutkijalle.

Esimerkki 2: Työllisyyttä edistävä työllisyyspalvelujen rahoitusmalli kunnille – arvioitu työllisyysvaikutus n. 7 000–10 000 työllistä

Hallitus on päättänyt siirtää työllisyyden hoidon TE-toimistojen tasolta kuntiin, kun samalla valmistellaan ns.  Pohjoismaisen työvoimapalvelumallin käyttöönottoon (n. 9 500–10 000 työllistä). Varsinaisella toimivallan siirrolla kuntiin ei tutkimustiedon mukaan ole odotettavissa työllisyysvaikutuksia (ks. Nieminen, Kanninen ja Karhunen 2021). Työllisyysvaikutuksia odotetaan sen sijaan Pohjoismaisesta työvoimapalvelumallista ja kuntien työllisyyspalvelujen rahoitusmallista. Keskityn seuraavaksi rahoitusmallista tehtyyn arvioon.

VM:n työllisyysarvio rahoitusmallista pohjautuu pääosin yhteen lukuun, johon liittyvää epävarmuutta käsitellään taustamuistiossa kattavasti. Arvio olettaa, että Tanskassa toteutetun hieman erilaisen reformin ja tästä lasketut ei-kokeelliset tulokset ovat uskottavia ja siirrettävissä Suomeen. Kyseisen tutkimuksen mukaan reformi lyhensi tanskalaisia työttömyysetuusjaksoja 2,3 prosentilla. Suomessa oli korvattuja etuuspäiviä noin 83 miljoonaa kappaletta vuonna 2019, niin tästä voidaan laskea 7 400 henkilön laskennallinen työllisyysvaikutus (83 milj. kertaa 0,023, joka sitten jaetaan etuuspäivien määrällä 258 per vuosi).

Lopuksi

On hyvä, että keskustelu työllisyysvaikutuksista on tuonut esiin entistä selvemmin laskennallisiin lukuihin liittyvän epävarmuuden. Arviot vaativat aina taustaoletuksia toimiakseen. Esimerkiksi emme voi olla täysin varmoja, kuinka hyvin toisesta maasta saadut yksittäiset tutkimustulokset ovat siirrettävissä Suomeen. Arviointiin liittyvät vaikeudet eivät kuitenkaan tarkoita, että niitä ei pitäisi tehdä mahdollisimman huolellisesti tutkittuun tietoon perustuen.