Funktionaalinen tulonjako Suomessa: Ollaanko tasapainossa?
Tiivistelmä
Tutkimusselosteessa analysoidaan 1990-luvulla tapahtunutta voimakasta funktionaalisen tulonjaon muutosta, joka näkyi palkkojen kansantulo-osuuden rajuna laskuna. Voidaanko alentunutta palkkojen osuutta pitää jonakin uutena normaalina tilana, jonka ylläpitämiseen esimerkiksi tulevien vuosien palkkaratkaisuilla tulisi pyrkiä? Tähän kysymykseen vastaaminen on analyysin keskeisin tavoite.
Selosteessa annettava vastaus on: ei voida. Alhainen palkkojen osuus on osoitus talouden epätasapainosta eikä jostakin uudesta tasapainotilaan rinnastettavasta tilasta, joka tulisi pyrkiä säilyttämään vakaan talouskehityksen saavuttamiseksi. Analyysin perusteella 1990-luvun talouskehitystä muovasikin kaksi oleellista epätasapainottomuutta: poikkeuksellisen korkea työttömyys ja poikkeuksellisen alhainen palkkojen osuus.
Korkea työttömyys on ollut oleellinen palkkojen osuuden alhaisuutta ylläpitänyt tekijä, koska erityisesti sen takia palkankorotukset verrattuna teknisen edistyksen mahdollistamaan palkankorotusvaraan pysyivät erittäin alhaisina. Koska yritykset eivät siirtäneet alentuneita kustannuksia täysimääräisesti hintoihin vaan paransivat kannattavuuttaan, palkkojen osuus pysyi alhaisena koko 1990-luvun lopun ajan. Vuosituhannen vaihteessa yritysten keskimääräinen kannattavuus oli poikkeuksellisen hyvä. Yritysten kannattavuus ei olekaan lähitulevaisuudessa työllisyyttä parantavan, investointeihin tukeutuvan talouskasvun este.
Analyysi perustuu yksinkertaiseen makromalliin, jonka puitteissa voidaan määritellä normaalia funktionaalista tulonjakoa kuvaava käsite ELIS (equilibrium labour income share). Tarkastelujen perusteella palkkojen osuus on ollut selvästi ELIS-tason alapuolella koko 1990-luvun jälkipuoliskon ajan.
- ISSN: 1457-2923
- ISBN: 952-5071-85-5
- JEL: E22, E23, E24, E25
- Julkaisu PDF-muodossa
