Aika on arvokasta

T&Y 4/2022 Kolumni Hannu Karhunen
Hannu Karhunen
Hannu Karhunen (Kuva: Maarit Kytöharju)

Puhe inflaatiosta on saanut minut seuraamaan tuotteiden hintoja aikaisempaa enemmän. Tulisiko minun ostaa jokin toinen tuote, joka on kyllä halvempi, mutta ei välttämättä maistu niin hyvälle? Kannattaisiko minun lähteä lähikauppaa kauemmaksi, sillä isommassa marketissa kyseinen tuote on luultavimmin halvempi? Mistä löydän tiedon parhaista tarjouksista?

Nämä pohdinnat kuvaavat miljoonien kuluttajien ja kotitalouksien jokapäiväistä ajattelua vapaassa yhteiskunnassa. Markkinataloudessa tavaroiden ja palveluiden hinnat muuttuvat jatkuvasti kysynnän ja tarjonnan myötä. Kuluttajana tämä johtaa jatkuvaan pohdintaan ostopäätöstä tehtäessä. Markkinataloudessa tehtävän vaihdannan hienous on siinä, että hintojen kautta välittyvän informaation tulisi palvella sekä kuluttajaa että tuotteen tai palvelun tuottajaa. Tämä siis ehdolla, että kilpailuviranomainen ja lainsäätäjät pysyvät tehtäviensä tasalla.

On kuitenkin olemassa paljon tuotteita ja palveluita joidenka hinta ei määräydy markkinoilla ja joihin kuluttajien valinnoilla on paljon vähemmän vaikutusta. Näitä ovat Suomessa esimerkiksi monet tervey­denhuollon palvelut sekä korkeakoulutus. Kuluttajan pohdinta on perustavanlaatuisesti erilaista näiden ei-markkinatuotteiden osalta, sillä ”ostoprosessia” ohjaavat hintaa enemmän palveluiden tai tuotteiden saatavuus. Hinnathan eivät ole kuluttajille vain hyllyihin merkittyjä euromääriä. Aika on ihmiselle arvokasta. Tämän takia päädymme käymään usein lähikaupassa, sillä säästetty aika tekee kalliimmastakin tuotteesta edullisemman. Samoin käyntikynnys työterveyslääkärin vastaanotolle voi olla varsin alhainen, sillä lääkärin voi päästä jo samana päivänä. Julkisella puolelle odotus voi kuitenkin kestää kuukausia. Kuvitellaanpa tilanne, että lähikaupan ja isomman marketin välinen etäisyys olisi päivien tai viikkojen matka. Harva meistä lähtisi tällöin ostosreissulle. Saattaisimme jättää vain tuotteen ostamatta. Ainoa ratkaisu on mennä lääkäriin yksityiselle, jos tähän vain on varaa.

Jonotus on siis julkiselle sektorille tapa karsia kysyntää. Julkiset palvelut ja tuotteet eivät ole niin edullisia, kunhan niihin liittyvä ajallinen viive ja epävarmuus otetaan laskussa huomioon. On kyse sitten terveydentilan heikentymisestä hoitojonon takia tai syrjäytymisriskin kohoamisesta korkeakoulupaikkaa odottaessa, niin odottamiseen kulunut aika voi nostaa kuluttajahintoja huimasti. Kuluttajan on helppo seurata hintojen kehitystä lähimarketin hyllyltä, mutta kukaan ei osaa sanoa etukäteen, kuinka kalliiksi vuoden jonotusaika selkäleikkaukseen lopulta tulee.

Jonotus on julkiselle sektorille tapa karsia kysyntää.

Julkinen valta on ottanut markkinoilta itselleen monia tärkeitä tehtäviä heijastaen vallitsevia yhteiskunnallisia arvoja ja käsitystä julkisen sektorin roolista markkinatalouden vajavuuksien paikkaajana. Keskustelua julkisen sektorin tehtävien laajuudesta on tärkeää käydä perusteellisesti tulevina vuosina. Sairaiden ja nuorten kalliiksi tulevat jonot julkisen sektorin mitoittamiin palveluihin kertovat karua tarinaa siitä, että tarvitsemme jostain kipeästi lisää resursseja.

Kirjoittaja