1. T&Y-lehti
2. Tuottavuuskasvu alkoikin jo kauan ennen teollista vallankumousta ja Kehruu-Jennya

Tuottavuuskasvu alkoikin jo kauan ennen teollista vallankumousta ja Kehruu-Jennya

Talouskasvun on perinteisesti kerrottu alkaneen teollisesta vallankumouksesta 1700-luvun lopulla. Uusi tutkimus tarkastelee tuottavuuskasvua 600 vuotta kattavan aineiston valossa. Se näyttää tuottavuuskasvun alkaneen jo 1600-luvun alussa.

Mitä tutkimus käsittelee

Tyypillisesti modernin talouskasvun kerrotaan alkaneen teollisen vallankumouksen myötä 1700- ja 1800-lukujen taitteessa Englannissa. Kehruu-Jenny ja sitä rataa, tuttua yhteiskuntaopin tunneilta. Monet tutkimukset viimeisen neljän vuosikymmenen aikana ovat haastaneet tätä käsitystä ehdottaen kasvun alkaneen jo aiemmin. Paul Bouscasse, Emi Nakamura ja Jón Steinsson osallistuvat keskusteluun kysymällä, milloin tuottavuuden kasvu alkoi.

Kirjoittajat osoittavat työn tuottavuuden kasvun alkaneen 1600-luvun alussa – paljon ennen Englannin Mainiota vallankumousta vuonna 1688, jonka institutionaalisten muutosten on usein ehdotettu olleen merkittäviä kasvun mahdollistajia. Teolliseen vallankumouksen alkuun oli tuolloin vielä liki pari sataa vuotta aikaa.

Talouskasvun tekijät ja kasvun käynnistyminen ovat taloustieteen merkittävimpiä kysymyksiä. On tärkeää ymmärtää, milloin ja miksi maapallon ihmisten elämän mullistanut kehitys alkoi. Koska talouskasvu lopulta riippuu kyvyistämme tehdä asioita paremmin ja uusin tavoin, eli tuottavuudestamme, on tuottavuuskasvun alkamisen ajankohdan ja syiden selvittäminen aivan yhtä tärkeää.

Miten tutkittiin

Tutkimuksen perusajatuksen voi tiivistää hyvin yksinkertaisen neljän muuttujan mallin avulla. Reaalipalkat riippuvat työn tuottavuudesta sekä työvoiman kysynnästä ja määrästä. Työn tuottavuuden selvittämiseksi tarvitaan siten joko aineistoa tai arvioita kolmesta muusta muuttujasta. Palkkojen osalta tutkijaryhmä keskittyy pääosin rakennustyöntekijöihin, joista heillä on tietoja koko pitkältä historialliselta ajanjaksolta vuosilta 1250–1870. Aineistoa löytyy myös väestön määrästä. Työn kysyntä sen sijaan täytyy estimoida. Kirjoittajat tekevät sen kahdella tavalla.

Ensin kirjoittajat esittelevät yksinkertaisen menetelmän, jossa mustan surman aiheuttamaa väestön muutosta käytetään ulkoapäin tulevana (eli eksogeenisena) tekijänä työn kysynnän estimoimiseksi. Tämä lähestymistapa antaa intuitiivisen, joskin kritiikille alttiin, idean havaitsemattoman työn kysynnän selvittämiseksi. Tämän jälkeen voidaan selvittää tuottavuuden kehitys vuosina 1250–1870.

Toiseksi tutkijat esittelevät rakenteellisen mallin, jota hyödyntämällä he paitsi estimoivat tuottavuuskehityksen myös pystyvät arvioimaan monia muita kysymyksiä. Molemmat lähestymistavat tuottavat saman lopputuloksen: tuottavuuskasvu käynnistyi 1600-luvun alussa.

Teollisen vallan­kumouksen aikaan­saama tuottavuus­loikka näyttää yleistä käsitystä pienemmältä.

Yhtenä mallinnukseen liittyvänä yksityiskohtana on tarpeen mainita se, kuinka teollisen vallankumouksen aikaansaama muutos tuotantopanosten käytössä tulee huomioida. Koska 1700-luvun lopulla maan merkitys väheni työvoiman ja pääoman merkityksen kasvaessa, täytyy mallissa sallia näiden panosten merkityksen muuttuminen ajassa. Tämä jokseenkin ilmiselvältä tuntuva seikka on sivuutettu joissain aiemmissa tutkimuksissa, jolloin teollisen vallanku­mouksen aikainen tuottavuusloikka tulee yliarvioitua.

Mitä tutkimuksesta opittiin

1600-luvun alkua seuranneen parin sadan vuoden aikana tuottavuus kasvoi noin kaksi prosenttia vuosikymmenessä. Teollisen vallankumouksen jälkeen vuosina 1810–1860 kasvuaste nousi noin viiteen prosenttiin. Täten tulokset haastavat yleistä käsitystä siitä, että 1600-luvun lopun ja 1700-luvun institutionaaliset muutokset olivat välttämätön edellytys tuottavuus- ja talouskasvun käynnistymiselle.

Myös teollisen vallanku­mouksen aikaansaama tuottavuusloikka näyttää yleistä käsitystä pienemmältä. Tämä johtuu siitä, että suuri osa teollistumisen aikaansaamasta talouskasvusta selittyy rakenteellisella muutoksella työn tuottavuuden huiman parantumisen sijasta. Rakennemuutoksessa työn ja pääoman merkitys tuotannossa kasvoi maan merkityksen vähetessä.

Lisäksi tutkimus ottaa kantaa Engelin paussiksi kutsuttuun hitaaseen reaalipalkkojen kasvuun vuosina 1790–1840. Tämän on usein ehdotettu heijastavan sitä, että teknologisen kehityksen hedelmät valuivat kapitalisteille työntekijöiden kustannuksella. Tutkimusryhmän mukaan tärkeämpi syy on kuitenkin voimakas väestönkasvu. Se lisäsi työn tarjontaa, mikä jarrutti palkkakehitystä.

Verrattuna aiempiin tutkimuksiin Bouscasse, Nakamura ja Steinsson edistävät ymmärrystämme talous- ja tuottavuuskasvun käynnistymisestä monin tavoin. He muun muassa tarkastelevat hyvin pitkää ajanjaksoa, estimoivat työn kysyntää uusin tavoin ja havainnollistavat teolliseen vallankumoukseen liittyvän rakennemuutoksen tärkeyttä.

Mutta mikä sai aikaan tuottavuuskasvun käynnistymisen 1600-luvun alussa? Tähän tutkijoilla ei ole antaa yksiselitteistä vastausta. Mahdollisia tekijöitä he sen sijaan listaavat vinon pinon: uskonpuhdistus, feodalismin loppu, talonpoikaiston nousu, kirjapainon kehittyminen ja siihen liittyvä lukutaidon lisääntyminen sekä kansainvälisen kaupan laajeneminen.