1. T&Y-lehti
2. Hyvin tehdyt kyselyt tekevät tuloaan taloustieteeseen

Hyvin tehdyt kyselyt tekevät tuloaan taloustieteeseen

Taloustieteilijät ovat pitkään epäilleet kyselytutkimusten luotettavuutta. Uudenlaiset koeasetelmat ovat kuitenkin kääntämässä epäilijöiden päitä. Hyvin rakennetuilla kyselyillä voidaan saada tietoa esimerkiksi siitä, miten ihmisten ajatukset maahanmuutosta vaikuttavat siihen, mitä he ajattelevat tulonsiirroista.

Mitä tutkimus käsittelee

Vaikuttaako maahanmuutto siihen, paljonko ihmiset kannattavat tulonsiirtoja? Tämä on tutkimuksen keskeinen kysymys. Tulonsiirroilla tarkoitetaan käytännössä sitä, että valtio ottaa joiltain veronmaksajilta tuloja ja jakaa ne muille esimerkiksi sosiaalitukijärjestelmän kautta. Näkemykset maahanmuutosta voivat vaikuttaa tulonsiirtojen kannatukseen, jos kansalaiset esimerkiksi kokevat maahanmuuttajien käyttävän järjestelmää hyväkseen.

Miksi aihe on tärkeä

Maahanmuutto on noussut useissa länsimaissa merkittäväksi vaaliteemaksi. Tämä on aiheuttanut laajaa keskustelua paitsi maahanmuuttopolitiikasta, myös esimerkiksi siitä, miten sosiaalitukijärjestelmän tulisi kohdella maahanmuuttajia. Suomikaan ei ole tässä poikkeus.

Olisi siis tärkeää ymmärtää, miten kansalaisten näkemykset maahanmuutosta kytkeytyvät heidän näkemyksiinsä uudelleenjaosta. Ihmisten näkemyksiä ja niihin vaikuttavia tekijöitä on kuitenkin vaikeaa tutkia taloustieteen tavanomaisin menetelmin.

Miten tutkimus on toteutettu

Immigration and Redistribution -tutkimus on edustava esimerkki taloustieteen piirissä heränneestä kiinnostuksesta kyselytutkimuksiin. Perinteisesti taloustieteilijöiden suhtautuminen kyselyihin on ollut epäilevää: Miksi ihmiset vastaisivat kyselyihin totuudenmukaisesti?

He saattavat esimerkiksi haluta miellyttää kyselytutkimuksen tekijää tai yrittää strategisesti vaikuttaa tutkimuksen tuloksiin vastaamalla todellisuudesta poikkeavalla tavalla. Muutaman viime vuoden aikana tämä suhtautuminen on kuitenkin ollut muutoksessa, kun moni nuori taloustieteilijä on onnistunut vakuuttamaan alan konkareita kyselyjen hyödyllisyydestä. Tästä hyvänä esimerkkinä on tässäkin tutkimuksessa mukana oleva Stefanie Stantcheva, joka sai hiljattain arvostetun John Bates Clark -mitalin merkittävissä määrin juuri kyselytutkimuksiensa ansiosta.

Maahanmuuttoa ja tulonsiirtoja tarkasteleva tutkimus on toteutettu laadukkaasti. Se on toteutettu edustavalle otokselle kuudessa maassa (Iso-Britannia, Italia, Ranska, Ruotsi, Saksa ja Yhdysvallat), ja siihen on vastannut yhteensä 24 000 henkeä. Otoksen edustavuus tarkoittaa sitä, että vastaajien kokoonpano on samanlainen kuin koko väestössä: esimerkiksi eri ikäluokkien edustajia on samassa suhteessa kuin koko väestössä.

Tutkimuksessa hyödynnetään myös kyselyn sisään rakennettuja satunnaistettuja koe­asetelmia. Vastaajilta esimerkiksi kysyttiin heidän näkemyksiään maahanmuutosta ja tulonjaosta erillisissä osuuksissa. Näiden osuuksien järjestys on kuitenkin satunnaistettu siten, että osa vastaajista vastaa ensin maahanmuutto-osioon ja vasta sitten tulonjakoa koskeviin kysymyksiin, kun taas muut vastaavat päinvastaisessa järjestyksessä.

Näin saadaan tietoa siitä, miten se, että on juuri ajatellut maahanmuuttoa, vaikuttaa tulonsiirtohalukkuuteen. Koska vastaajat eivät itse tiedä satunnaistuksesta, he eivät pysty ottamaan tätä huomioon omissa vastauksissaan. Näin erot vastauksissa heijastelevat juuri vastausjärjestyksen vaikutusta.

Mitä tutkimuksesta opittiin

Tutkijat selvittivät aluksi, kuinka hyvin vastaajat olivat perillä maahanmuuton määrästä ja siitä, millaisia maahanmuuttajat ovat. Vastaajat yliarvioivat maahanmuuton laajuutta systemaattisesti. Esimerkiksi Yhdysvalloissa noin 10 prosenttia väestöstä on dokumentoituja maahanmuuttajia, mutta vastaajat arvioivat tämän luvun olevan 36 prosenttia. Muissa maissa ero todellisuuden ja vastaajien arvion välillä oli pienempi, mutta silti merkittävä. Lisäksi vastaajat kuvittelevat maahanmuuttajien olevan kulttuuriltaan etäisempiä. Vastaajat esimerkiksi yliarvioivat muslimien osuuden maahanmuuttajissa.

Vastaajat yliarvioivat maahanmuuton laajuutta systemaattisesti.

Tutkimuksen tärkeimpänä antina on kuitenkin raottaa ihmisten maahanmuuttonäkemysten yhteyttä heidän näkemyksiinsä tulonsiirroista. Ensimmäisen vinkin tästä antaa se, että maahanmuuttokysymyksiin aluksi vastanneet – eli juuri maahanmuuttoa ajatelleet – kannattavat merkittävästi vähemmän tulojen uudelleenjakamista. He esimerkiksi ajattelevat suurituloisille sopivan veroprosentin olevan kaksi prosenttiyksikköä muita vastaajia pienempi. Tämä ero on lähes yhtä suuri kuin ero oikeistolaisten ja vasemmistolaisten vastaajien välillä. On myös hyvä huomata, että ero aikaansaatiin ainoastaan maahanmuuttokysymyksien siirtämisellä kyselyn alkuun.

Tutkijat selvittivät kolmea mahdollista syytä tälle vaikutukselle: Ehkä vastaajat, jotka yliarvioivat maahanmuuttajien määrää, olivat vaikutuksen takana. Tai ehkä vaikutus tuli heistä, jotka kokivat maahanmuuttajien olevan kulttuurillisesti kaukaisempia. Kolmantena vaihtoehtona tutkijat ajattelivat vaikutuksen voivan tulla siitä, että osa vastaajista koki maahanmuuttajien hyväksikäyttävän sosiaalitukijärjestelmää.

Testatakseen näiden kanavien tärkeyttä tutkijat satunnaistivat vastaajat kolmeen eri ryhmään. Ensimmäiselle ryhmälle näytettiin video maahanmuuttajien todellisesta osuudesta väes­tössä. Toisen ryhmän videossa kerrottiin maahanmuuttajien todellisista lähtömaista. Kolmas ryhmä ei saanut lisää faktatietoa, vaan ryhmälle näytettiin video ahkeran maahanmuuttajan arkipäivästä. Yllättäen ainoastaan kolmannen ryhmän videolla oli merkittävää vaikutusta vastaajien näkemyksiin.

Narratiivi vapaamatkustavasta maahanmuuttajasta näyttäisi siis vaikuttavan taustalla ja vaativan toisen narratiivin ahkerasta maahanmuuttajasta, jotta ihmiset muuttavat näkemyk­siään maahanmuutosta ja tulonsiirroista. Tällaisesta ei voi saada näyttöä kuin kyselyllä!