1. T&Y-lehti
2. Etelä-Korean äärimmilleen viritetyssä kilpailuyhteiskunnassa moni jättää lapset kokonaan hankkimatta

Etelä-Korean äärimmilleen viritetyssä kilpailuyhteiskunnassa moni jättää lapset kokonaan hankkimatta

Äärimmilleen viritetyssä kilpailuyhteiskunnassa moni jättää lapset kokonaan hankkimatta, koska kokee, ettei pystyisi tarjoamaan riittäviä eväitä menestymiseen. Etelä-Koreaa käsittelevä tutkimus auttaa ymmärtämään syitä heikkenevän syntyvyyden taustalla.

Mitä tutkimus käsittelee

Seongeun Kim, Michèle Tertilt ja Minchul Yum tarkastelevat tutkimuksessaan lasten koulutukseen liittyvän statuskilpailun vaikutusta syntyvyyteen Etelä-Koreassa, jossa tämä kilpailu on erityisen kovaa. Arvostetuimmat koulu- ja työpaikat ovat niukassa, joten ratkaisevaa on se, että oma lapsi suoriutuu paremmin kuin muut. Tämä kilpavarustelu tekee lasten kasvattamisesta taloudellisesti erittäin kuormittavaa ja selittää osaltaan, miksi Etelä-Korean kokonaishedelmällisyysluku on maailman alhaisimpia.

Kirjoittajat esittelevät mallin, joka kuvaa vanhempien päätöksentekoa lasten määrästä ja koulutusinvestoinneista. Mallin tärkein uusi anti tieteelle on statuskilpailuun liittyvä osa. Vanhemmat eivät välitä vain omien lastensa osaamistasosta, vaan myös näiden suhteellisesta osaamistasosta muihin lapsiin verrattuna. Tämä taloustieteen termein kutsuttu ulkoisvaikutus johtaa teorian mukaan alhaisempaan syntyvyyteen. Teoria osoitetaan oikeaksi tutkimuksen empiirisessä osassa.

Miksi aihe on tärkeä

Nopeasti laskenut syntyvyys on globaali ilmiö, jolle on annettu monenlaisia selityksiä. Ilmiö on erityisen raju Etelä-Koreassa, jossa syntyy vain 0,8 lasta yhtä synnytysikäistä naista kohden. Samaan aikaan Etelä-Korealle ja muille Itä-Aasian maille on ominaista, että vanhemmat tekevät suuria taloudellisia uhrauksia hankkiakseen lapsilleen yksityisopetusta tavallisen koulun lisäksi. Vaikka voisi ajatella, että kova kilpailu ja vanhempien panostukset koulutukseen olisivat yksiselitteisesti hyviä asioita, niillä voi olla myös odottamattomia seurauksia.

Teoreettinen osa

Tutkimuksessa esitelty teoreettinen malli perustuu aikaisempiin teoreettisiin viitekehyksiin, joissa vanhemmat päättävät lasten määrän ottaen huomioon tarvittavat lapsikohtaiset rahalliset panostukset. Lisäksi vanhemmat päättävät, paljonko aikaa ja rahaa he käyttävät vapaa-aikaan, kulutukseen ja lasten yksityisiin koulutusinvestointeihin.

Tutkimuksen mallissa oletetaan, että vanhemmat kokevat hyötyvänsä vapaa-ajasta, kulutuksesta ja lasten määrästä. Mallissa huomioidaan myös vanhempien väliset erot elämäntapamieltymyksissä ja siinä, miten he arvostavat inhimillistä pääomaa. Yksittäisen lapsen kyvyt riippuvat julkisen koulutuksen laadusta, vanhemmilta perityistä ominaisuuksista sekä vanhempien koulutusinvestoinneista.

Vanhemmat tekevät päätökset kahdessa ajanjaksossa. Ensin vanhemmat päättävät lasten määrän. Kun lasten kyvyt ovat käyneet ilmi, vanhemmat valitsevat, paljonko sijoittavat lastensa koulutukseen.

Tärkeimpänä lisänä tässä mallissa on mukana kykyjen vertailumekanismi. Vanhemmat vertailevat omia lapsiaan muiden lapsiin kummassakin ajanjaksossa, mikä on omiaan lisäämään statuskilpailua. Vaikutus syntyvyyteen korostuu siinä, kun statuskilpailun kovuus otetaan huomioon jo lasten kokonaismäärää päätettäessä.

Lasten hankkiminen on kallista monesta syystä. Statuskilpailun takia jokaiseen lapseen pitää satsata yhä enemmän. Lisäksi jokainen lapsi vie oman osuutensa kotitalouden kulutuksesta. Lasten kasvattaminen vaatii myös aikaa, mikä on luonnollisesti pois vanhempien työnteosta ja vapaa-ajasta.

Empiirinen osa

Mallin kannalta olennaiset parametrit eli muuttujien arvot arvioidaan laadukkaan eteläkorealaisen rekisteriaineiston pohjalta. Olennaista tarkastelussa ovat esimerkiksi lasten kasvattamiseen kuluva aika, kykyjen jakauma sekä eri lapsimääristä saatu koettu hyöty.

Mitä enemmän rahaa osa vanhemmista käyttää lastensa koulutukseen, sitä enemmän kaikki vanhemmat haluavat panostaa omiin lapsiinsa.

Mitä enemmän rahaa osa vanhemmista käyttää lastensa koulutukseen, sitä enemmän kaikki vanhemmat haluavat panostaa omiin lapsiinsa. Mitä suurempi tämä statusvaikutus on, sitä kalliimmaksi lapsen kasvattaminen käy. Kvantitatiivisen mallin avulla pystytään simuloimaan vaihtoehtoisia maailmoja, joissa ulkoisvaikutus on jokin muu kuin datasta havaittu vaikutus.

Kun statuskilpailun vaikutus pudotetaan nollaan, mallissa havaitaan kokonaissyntyvyyden nousevan noin 28 prosenttia. Syntyvyys nousee kaikissa tuloluokissa, mutta selvästi eniten se nousee pienimmissä tuloluokissa. Oikeasta datasta havaittu positiivinen yhteys tulojen ja syntyvyyden välillä kääntyy tässä maailmassa päälaelleen.

Mitä tutkimuksesta opittiin

Tutkimuksessa tuotiin esille aiemmin pimentoon jäänyt osasyy alhaiseen syntyvyyteen, eli statuskilpailuun liittyvät ulkoisvaikutukset. Kun vanhempien pitää käyttää yhä suurempi osa tuloistaan koulutusinvestointeihin, he hankkivat vähemmän lapsia, koska haluavat panostaa enemmän yhteen lapseen. Tämä johtuu siitä, että kilpailussa koulu- ja työpaikoista vain suhteellisella asemalla on väliä. Oman lapsen pitää pärjätä paremmin kuin muiden lasten.

Nämä vaikutukset lienevät erityisen suuria Etelä-Koreassa, jossa vanhemmat käyttävät keskimäärin noin 9 prosenttia tuloistaan lasten koulutukseen ja 75 prosenttia lapsista käy yksityistä iltakoulua. Osassa Etelä-Korean alueista onkin tehty lakimuutoksia, joiden takia iltakoulut eivät enää saa toimia iltakymmenen jälkeen.

Vaikka Etelä-Korea onkin tietyssä mielessä erikoistapaus, löydökset saattavat päteä osin myös Suomessa ja muualla Euroopassa. Tämän selvittäminen vaatisi tietenkin löydösten toisintamista eurooppalaisella datalla. Tulokset ovat kuitenkin vakuuttavia, ja statuskilpailun vaikutusta syntyvyyteen on syytä pohtia myös meillä.