Töihinpaluuraha äitien työllisyysasteen nostamiseksi
Suomi on muiden Pohjoismaiden tavoin maailman parhaimpia maita olla äiti.* Pelastakaa Lapset -järjestön vuosittain tekemän äitien ja lasten terveydentilaan, koulutustasoon sekä talouden tilaan ja naisten poliittiseen asemaan perustuvan vertailun perusteella Suomi on viime vuosina ollut joko maailman ensimmäiseksi tai toiseksi paras maa olla äiti. Ei huonosti, vai mitä? Meillä on paljon asioita, joista monissa muissa Euroopan maissa vasta haaveillaan, kehittyvistä maista puhumattakaan: äitiys- ja lastenneuvola, äitiysavustus, äitiys- ja –vanhempainvapaa ja niiden ajalta maksettava ansiosidonnainen päiväraha, hoitovapaa ja kotihoidon tuki, tilapäinen hoitovapaa lapsen sairastuessa, julkinen päivähoito ja koulutus.
Onko Suomi jopa liiankin hyvä maa äideille? Kyllä – ainakin OECD:n mielestä. Tammikuussa julkistettu OECD:n Suomea käsittelevä raportti suosittelee äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaan sekä kotihoidon tuen kokonaiskeston lyhentämistä. Toisin sanoen Suomessa lapsia hoidetaan liian pitkään kotona, ja näin tekevät nimenomaan äidit. Työllisyysasteen on noustava, jotta julkinen terveydenhuolto äitiys- ja lastenneuvoloineen, päivähoito ja koulutus voidaan jatkossakin rahoittaa (ja säilyttää Suomi yhtenä maailman parhaana maana olla äiti), eläkkeistä ja hoivasta puhumattakaan.
Kuvio. Äitien työssäolo ja perhevapaat nuorimman lapsen iän mukaan vuonna 2011, 20–50-vuotiaat
Niistä äideistä, joiden nuorin lapsi on 1–2-vuotias, vain hieman yli puolet on palannut takaisin töihin. Nämä äidit ovat niitä, joita OECD mitä ilmeisimmin kaipailee töihin kestävyysvajetta selättämään. Nimittäin nuorimman lapsen täytettyä kolme (ja oikeuden kotihoidon tukeen sekä hoitovapaaseen lakattua) äitien työllisyysaste on kohtuullisen korkea. Äideistä, joiden nuorin lapsi on 3–6-vuotias, 80 prosenttia on töissä.
OECD:n suositteleman kepin sijaan porkkanaakin voisi tarjota. Mitäpä jos äideille maksettaisiin töihinpaluurahaa? Töihinpaluuraha vastaisi hengeltään lomaltapaluurahaa, jota useat työnantajat alkoivat 1970-luvulla maksaa varmistaakseen työntekijöiden paluun lomalta takaisin töihin. Töihinpaluurahan saamisen edellytyksenä voisi olla, että äiti palaa töihin viimeistään 1,5 vuoden kuluttua lapsen syntymästä. Kustannuskilpailukykyyn tällainen kertaluontoinen, suhteellisen pientä osaa palkansaajista koskeva korvaus ei vaikuttaisi – varsinkaan, jos se rahoitettaisiin alentamalla ansiosidonnaisen äitiys- ja vanhempainpäivärahan tasoa hieman.
*Tekstissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä ne välttämättä edusta VM:n kantaa.