1. T&Y-lehti
2. ”Tarvitsemme kompromissin kunnianpalautusta”, sanoo keskustan kansanedustaja Eeva Kalli

”Tarvitsemme kompromissin kunnianpalautusta”, sanoo keskustan kansanedustaja Eeva Kalli

Keskustan Eeva Kalli ajaa eduskuntaan parempaa politiikkaa. Se tarkoittaa hänen mukaansa muun muassa ennustettavuutta ja yhteistyötä yli puoluerajojen. Hyvä olisi myös muistaa, että Suomen poliittiselta kentältä löytyy edelleen muutakin kuin oikeisto ja vasemmisto.

Eivät kansanedustajat ennen puhuneet noin.

Tämä oli yksi Eeva Kallin reaktioista, kun hänet oli vuonna 2019 valittu eduskuntaan Satakunnan vaalipiiristä.

Kalli oli tuolloin ollut päivänpolitiikasta kauempana vajaan vuosikymmenen. Sitä ennen hän oli seurannut eduskuntatyötä lähietäisyydeltä ministerien avustajana. Vielä vuonna 2011 keskustelu oli kuulostanut erilaiselta.

”Muutos oli dramaattinen. Se havahdutti”, Kalli muistelee.

”Totta kai olin tietoinen siitä, että politiikka ja koko yhteiskunta oli polarisoitunut. Taustalla oli isoja ilmiöitä, kuten median murros ja somen nousu. Mutta kun kuuntelin täällä keskustelua, se oli paljon vastakkainasettelevampaa, retoriikaltaan kovempaa ja jakolinjoja enemmän piirtävää kuin kymmenisen vuotta aiemmin ja sitä ennen.”

Ennen eduskuntaan siirtymistään Kalli oli kyllä työskennellyt kahdeksan vuotta kansanedustajiin vaikuttamisen parissa, ensin Energiateollisuus ry:n viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtajana ja sen jälkeen Miltton Networksin toimitusjohtajana.

Sitä ennen hän oli lähempänä poliitikkoja. Vuosina 2008–2011 Kalli työskenteli avustajana elinkeinoministeri Mauri Pekkariselle ja komissaari Olli Rehnille sekä neuvonantajana pääministeri Matti Vanhaselle ja Mari Kiviniemelle.

Mitä vuosien 2011 ja 2019 välillä oli tapahtunut?

Kyse ei ollut niinkään siitä, että oppositio haastaa hallitusta kovaa. Se kuuluu asiaan. Sanankäyttö oli nyt erilaista, tuli henkilökohtaisuuksia ja leimakirveitä, somessa vielä enemmän kuin täysistunnoissa. Eikä ongelma ollut yhdessä puolueessa tai yksittäisissä edustajissa, Kalli sanoo.

Häntä ihmetytti ja ihmetyttää yhä erityisesti vaihtoehdottomuuden retoriikka.

”Että on pakko tehdä niin tai näin tai muuten maailma romahtaa. Siihen syyllistytään sekä hallituksessa että oppositiossa. Se on kauhean hedelmätöntä. Pitäisi sanoa, että teillä on oikeus toimia noin, mutta näiden ja näiden asiantuntijoiden mukaan se johtaa tähän ja tähän ja meidän vaihtoehtomme olisi erilainen.”

Vaihtoehdottomuuden retoriikka – ajatus siitä, että on vain yksi hyvä valinta – vahvistaa vastakkainasetteluja, Kalli sanoo. Poliitikkoja ei ylipäänsä tarvittaisi, jos olisi aina vain yksi oikea ja selkeä valinta. Tällainen retoriikka luo helposti vahingollisen kuvan, että mahdollisuudet poliittiseen yhteistyöhön ovat heikentyneet suuresti.

Viime vuosikymmenen vaihteessa politiikka oli alkanut myös blokkiutua.

”Blokkiutuminen oli uutta ja outoa. Meillä ei ole ollut blokkeja vaan monipuoluejärjestelmä, josta on perinteisesti syntynyt erilaisia koalitioita. Nyt ilmapiiri olikin, että oikeisto ja vasemmisto, musta ja valkoinen – ei moniäänistä poliittista kenttää. Itse puoluekenttä ei ollut muuttunut, vaan se, miten siitä puhuttiin ja miten sitä tulkittiin.”

Parempi politiikka tukisi talouskasvua

Kalli oli siis laittanut ilmapiirin muutoksen merkille jo ensimmäisenä edustajakautenaan. Tällä vaalikaudella keskusta jäi oppositioon. Se antoi aikaa ja mahdollisuuksia yrittää tarttua aiheeseen.

Niinpä Kallin johdolla eduskuntaan perustettiin viime keväänä Yhteiskuntatiedon ja paremman politiikan verkosto. Se kertoo tavoitteekseen vahvistaa sopimisen kulttuuria sekä yhteiskunnallisen tiedon ja tutkimuksen hyödyntämistä päätöksenteon tukena. Verkosto on kokoontunut pari kertaa.

Suomalaisen monipuoluejärjestelmän vahvuus, Kalli sanoo, on ennustettavuus. Yleensä jokin tai jotkin puolueet jatkavat yhdestä hallituksesta seuraavaan. Suomessa ei nähdä sellaista heiluriliikettä kuin esimerkiksi Britanniassa, jossa työväenpuolue tai konservatiivit saattavat aloittaa ison mylläkän vaalivoittonsa jälkeen.

Kalli on monipuoluejärjestelmän ystävä. Se tuottaa ennustettavuutta. Ja ennustettavuudesta on hyötyä, kun Suomeen houkutellaan investointeja ja osaamista, jotka puolestaan tarkoittavat kasvua ja työtä parhaimmillaan koko maahan.

”Sen avulla pystymme vakuuttamaan investoijia siitä, että toimintaympäristömme on riittävän vakaa ja ennustettava. Männävuosina se on ollut meille kilpailuetu. Kaikki ei ole vaihtunut vaalien jälkeen. Erityisen tärkeää tämä on energiainvestoinneille, joissa investoidaan pitkiksi ajoiksi valtavia pääomia. Pitää olla varmuutta siitä, ettei sääntely-ympäristö mene heti uusiksi.”

Samoin osaajien houkutteleminen vaatii sitä, että muualle maailmaan annetaan viesti siitä, miten Suomessa toimitaan.

”Paremman politiikan tarpeelle on talouskasvuun liittyviä syitä”, Kalli painottaa.

Sopimisen kulttuuri, jota verkosto edistää, tarkoittaa käytännössä aina kompromissia. Kyky sietää kompromisseja on Kallin mukaan heikentynyt, ei vain politiikassa vaan myös mediassa. Toimittajat harvoin kehuvat hallituksia taitavasti neuvotellusta kompromissista.

”Lehmänkauppa, sehän on kompromissin pilkkanimi. Te saitte tuota ja me saimme tätä. Vesitetty ratkaisu. Tarvitsemme myös kompromissin kunnianpalautusta.”

Eduskunta tuottaa lakeja ja budjetteja, Kalli sanoo, ja tämä kone ei yksinkertaisesti toimi ilman kompromisseja.

Hän lisää, että puolueilla on oikeus listaan asioista, joista pidetään kiinni. Mutta kaikki linjaukset eivät voi olla sellaisia, joista ei tulla tuumaakaan vastaan. Politiikassa voi yhtä aikaa tehdä arvopohjaista politiikkaa ja puolustaa kompromisseja, Kalli painottaa.

Hän muistuttaa, että koko suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu kompromisseilla. Peruskoulu-uudistus ja kansanterveyslaki olivat aikoinaan kompromisseja, samoin viime hallituskauden soteuudistus ja oppivelvollisuuden pidennys.

”Ne vaativat toteutuakseen valtavasti yksityiskohtien sovittelua ja epätäydellisyyden sietämistä. Ilman kykyä kompromisseihin isot uudistukset siirtyisivät aina eteenpäin.”

Verkostolla yhteistyön puolesta

Kalli kutsui keväällä verkoston jäseniksi kaikki kansanedustajat. Ihan aluksi mukaan lähti runsaat kaksikymmentä, ja sittemmin luku on noussut lähelle kolmeakymmentä. Jäseniä on niin hallitus- kuin oppositiopuolueista.

Verkosto järjestäytyi touko-kesäkuun vaihteessa. Se on hankkinut pysyvät yhteistyökumppanit, jotka ovat Eduskuntatutkimuksen keskus, Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut, Palvelualojen työnantajat Palta ja Työeläkevakuuttajat. Verkoston tapaamisissa on tarkoituksena käsitellä aiheita, jotka ovat vaikeita ja tärkeitä. Seuraavan tapaamisen aihe on syntyvyys.

Syntyvyyteen liittyy yksi ihmisen henkilökohtaisimmista ja suurimmista päätöksistä, päätös hankkia jälkikasvua. Samalla syntyvyyden laskulla on valtavia yhteiskunnallisia seurauksia jo pelkän taloudenkin takia.

”Se on samalla tulenarka aihe ja välttämätön kysymys ratkaista. Joku aina polttaa näppinsä, puhuttiin siitä millä tavalla tahansa.”

Viimeisimmän tapaamisen aihe oli media, ja paikalla oli myös perinteisen median edustajia. Verkosto toimii Chatham House -säännöillä eli keskustelussa nousseisiin aiheisiin saa viitata, mutta puheita ei saa yhdistää kehenkään ihmiseen. Kalli voi kertoa, että yksi asia nousi esiin, kun pohdittiin median roolia kahtiajaon vahvistumisessa.

”Maltillisempia poliitikkoja voi välillä harmittaa, että eniten näkyvyyttä tulee niille, jotka laukovat rajuimmin. Maltillisempi pohdinta ei saa tilaa median ansaintalogiikan vuoksi.”

Median edustajat, Kalli kertoo, kyllä tunnistivat ongelman.

Polarisaatio on ongelma keskustalle

Monet ovat kyseenalaistaneet sen, kuinka laajasta ilmiöstä polarisaatiossa on kyse. Ovatko kansalaiset mukana kärjistymiskehityksessä? Vai onko kyse vain somesta ja poliitikoista?

”Tuntumani arkielämän kokemusten pohjalta on se, että valtaosa suomalaisista on melko maltillisia. He eivät ehkä tunnista itseään osana kumpaakaan äärilaitaa tai blokkia. Iso osa suomalaisista on keskilinjan kulkijoita. Se istuu huonosti yhteen julkisen keskustelun kärjekkyyden kanssa.”

Suomalaiset kyllä ovat huomanneet, että blokeista ja niiden kasvusta puhutaan, Kalli sanoo, ja sillä on oma vaikutuksensa keskusteluun.

Keskustelun kärjistyminen ja kompromissien vastustaminen voivat olla huonoja suuntauksia monestakin syystä. Ne ovat huonoja myös keskustan omasta näkövinkkelistä. Kuten nimestäkin voi arvata, puolue sijaitsee politiikassa keskellä.

”Vastakkainasettelevassa keskustelussa on unohdettu, että Suomessa on myös poliittinen keskusta, vahva poliittinen keskusta. Keskustan kannatusluvut ovat olleet alhaisempia kuin ne olivat joskus menneisyydessä. Se on voinut vahvistaa illuusioita, ettei ole keskustaa, on vain oikeisto ja vasemmisto. Näin ei tietenkään ole.”

Se, että hahmotamme politiikkaan myös keskustan, antaa Kallin mukaan jo visuaalisestikin vaikutelman, että Suomessa on moniarvoinen puoluekenttä ja että meillä käydään moniarvoista poliittista keskustelua.

Keskusta on ollut hallituksessa sekä kokoomuksen kanssa että SDP:n ja vasemmistoliiton kanssa. Kallin mukaan tämä on puolueen vahvuus. Kokoomuksen kanssa keskusta on edustanut hallituksen sosiaalista omaatuntoa, vasemmistopuolueiden kanssa pitänyt yllä ei-vasemmistolaisen Suomen ääntä. Kalli kirjoitti aiheesta Länsi-Suomi-sanomalehden kolumnissaan toukokuussa 2021:

”Kokoonpanosta riippuen keskustan profiilissa on korostunut joko sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja ns. köyhän asia tai tarvittaessa painotetusti yrittäjyyden ja kestävän taloudenpidon ääni. Riippuen siitä, mitä hallituksen sisäinen työskentely on kulloinkin eniten kaivannut.”

Maahanmuuttokisaan vaikuttaa yleinen ilmapiiri

Maahanmuuttopolitiikka on Kallin mukaan yksi pitkäjänteisyydestä hyötyvä politiikan alue.

Suomen talous tarvitsee enemmän ihmisiä. Syntyvyys ja maahanmuutto ovat tunnetusti kaksi yleisintä tapaa saada Suomeen lisää ihmisiä. Ne ovat kuitenkin herkkiä aiheita, joihin liittyy monia erilaisia kysymyksiä.

Suomi kilpailee tällä hetkellä työperäisestä maahanmuutosta monen maan kanssa. Kalli korostaa yleisen ilmapiirin vaikutusta lopputulokseen.

”Me olemme hyvä maa. Pitää kuitenkin olla realisti sen suhteen, miksi olemme kilpailussa takamatkalla. Syitä ovat esimerkiksi kylmä ilmasto, vieras kieli ja kulttuuri. Meillä ei olisi varaa lähettää rajojen ulkopuolelle viestiä, ettei täällä tarvita tai haluta työperäistä maahanmuuttoa.”

Ilmapiiri ei ole aina yksi yhteen sen kanssa, mitä oikeasti tehdään, Kalli muistuttaa. Ilmapiirillä on kuitenkin ehdottomasti väliä. Nyt Suomessa on Kallin mukaan voimistunut sellainen ilmapiiri, jossa politiikkaa tehdään ikään kuin myös maahanmuuttajia ei tarvittaisi.

Kalli toivoo erityisesti, että vahingollisista työperäistä maahanmuuttoa koskevista aloitteista luovuttaisiin. Hän nostaa esiin hallituksen esityksen, jonka mukaan EU:n ulkopuolelta Suomeen töihin muuttavilta vaadittaisiin vähintään 1 600 euron kuukausitulot työnteon perusteella myönnettävän oleskeluluvan ehdoksi. Aikaisemmin summa on ollut runsaat 1 300 euroa. On paljon palvelualan töitä, joissa tuo summa ei ylity, Kalli huomauttaa. Niidenkin tekijöitä tarvitaan.

Samaan aikaan huipputekijöiden houkuttelemiseksi ja maassa pitämiseksi täytyisi tehdä huomattavasti enemmän.

”Me tarvitsisimme palvelulupauksen, että voidaan luvata osaajien saavan parissa viikossa kuntoon arjen sujuvuudelle välttämättömät asiat – henkilötunnukset ja pankkitilit ja lapsille paikat päivähoitoon ja kouluun. Arjen asettumisen pitäisi onnistua siinä ajassa.”

Perhe voi pitää osaajan Suomessa, Kalli sanoo. Tänne yksin saapunut työntekijä lähtee helposti muualle, jos jostain tulee hyvä tarjous. Mutta jos perhe viihtyy paikan päällä, osaaja saattaakin jäädä.

Kalli toivoo myös, että Suomi voisi tulevaisuudessa hyödyttää pisteytysjärjestelmää, jollaisia on jo käytössä monessa maassa. Pisteytysjärjestelmässä voitaisiin ottaa huomioon muun muassa koulutus, kielitaito, työ- tai opiskelukokemus, ikä ja mahdollinen työtarjous, kuten Kanadassa on tehty.

Työperäinen maahanmuutto vahvistaa tietysti talouskasvua. Kun Kallilta kysyy, mikä hänen puolueensa esiin nostama teema saisi olla julkisuudessa vahvemmin esillä, hän kaivaa esiin keskustan eduskuntaryhmän tänä vuonna julkaiseman ohjelman Reilun kasvun tie ja puhuu talouskasvun tärkeydestä. Elokuussa keskusta lanseerasi iskulauseen ”Tuplataan talouskasvu” ja julkisti listan ehdotuksia talouskasvun voimistamiseksi.

”Suomessa keskustellaan paljon julkisesta taloudesta, jonka tilanne onkin vaikea. Toivon kuitenkin, ettei täällä sokeuduta tuijottamaan vain julkista taloutta vaan oltaisiin kiinnostuneita myös siitä, miten kansantalous kasvaa. Se on näivettyvä tie, jos vain leikataan ja tehdään veronkorotuksia, mutta ei saada kasvua.”

Jos talouskasvu tuplaantuisi, julkisen talouden tilanne ja siitä käytävät keskustelut olisivat tyystin toisenlaisia, Kalli muistutta.

Vaikuttaminen on aloitettava varhain

Yhteiskuntatiedon ja paremman politiikan verkoston yksi tavoite on edistää yhteiskunnallisen tiedon ja tutkimuksen hyödyntämistä. Se edellyttää erityyppisten asiantuntijoiden kuulemista päätöksenteon tukena.

Asiantuntijat vaikuttavat lainsäädäntöön moneen kertaan. He antavat lausuntoja eduskunnan valiokunnille. Heitä kuullaan hallitusneuvottelujen aikana. Lisäksi he käyvät puhumassa puolueiden työryhmille, mikä jää julkisuudessa usein vähemmälle huomiolle.

Puolueiden ohjelmatyö tehdään yleisesti työryhmissä. Se aloitetaan yleensä jo vuosia ennen seuraavia eduskuntavaaleja. Kalli johtaa tällä hetkellä keskustan ilmasto-, energia- ja ympäristötyöryhmää. Jäsenet on valittu avoimella haulla. Työryhmä valmistelee ohjelmapaperin, jonka puoluehallitus lopullisesti hyväksyy. Ohjelmapapereista nostetaan yleensä asioita vaaliohjelmiin. Lisäksi puolueiden neuvottelijat käyttävät papereita hallitusneuvotteluissa.

Puolueiden työryhmille puhuminen on tärkeää, koska vaikuttajien tulee olla ajoissa liikkeellä. Kalli muistaa asian omalta vaikuttajauraltaan.

”Kun työskentelin energiateollisuudessa, pyrimme mahdollisimman varhain tarjoamaan tietoja ja näkemyksiä eri tahoille ja eri puolueille.”

Toimintatavassa ei pitäisi hänen mielestään nähdä ongelmaa.

Jotkut ovat allergisia sille, että kuullaan lobbarien tai etujärjestöjen näkemyksiä. Itse puolustan vahvasti sitä, että käydään keskustelua eri suuntiin.

”Jotkut ovat allergisia sille, että kuullaan lobbarien tai etujärjestöjen näkemyksiä. Itse puolustan vahvasti sitä, että käydään keskustelua eri suuntiin. Päättäjän vastuulla on kuulla tahoja monipuolisesti.”

Kallille on tärkeää tietää, minkä tahon edustajaa hän on kulloinkin tapaamassa. Suomessa niin yleensä tapahtuukin, EU:ssa välttämättä ei.

”Suomessa on pitkä perinne sille, että päättäjä asioi suoraan esimerkiksi yrityksen edustajan kanssa. ­EU:ssa on tavallista, että viestin tuo konsultti.”

Kalli kertoo arvostavansa sitä, jos lobbaava taho kertoo tietävänsä, että jokin toinen taho on tästä eri mieltä ja syynä on tämä ja tämä. Sellainen auttaa poliitikkoa sijoittamaan kuulemansa viestin oikein.

Kahden tutkinnon tarina

Kallin pyrkimykselle korostaa yhtäläisyyksiä erojen sijasta, kompromisseja voittojen sijasta ja tehdä yhteistyötä puoluerajojen yli voi ehkä löytää taustaa hänen opiskeluajoiltaan. Kallin tutkintoyhdistelmä on hallintotieteiden maisteri ja kauppatieteiden maisteri Vaasan yliopistosta.

Se ei ollut alkuperäinen suunnitelma.

”Aloitin lukemaan hallintotieteitä vuonna 1999. Vaasan yliopistossa opiskelu yli tiedekuntarajojen onnistui hyvin joustavasti ja aloin tehdä kauppatieteen opintoja. Sitten piti päättää, teenkö yhden ison tutkinnon vai kaksi erillistä.”

Päätös oli tehdä kaksi.

Hallintotieteiden gradu (2003) kertoi monikulttuuristen tiimien työskentelystä EU:n hallinnossa. Kalli haastatteli Brysselissä yhden tietyn työryhmän kiireisiä virkamiehiä ja yritti havainnoida kansallisten kulttuurien eroja.

Kauppatieteiden gradun (2008) kohdalla hän päätti, ettei aio olla riippuvainen kenenkään aikatauluista. Gradu vertaili paikallisen sopimisen mahdollisuuksia eri alojen työehtosopimuksissa. Tuolloin Kalli oli jo politiikassa ja paikallisesta sopimisesta keskusteltiin laajasti.

”Halusin selvittää itselleni tilannekuvaa.”

Tutkintotodistus tuli postissa, publiikkiin ei kiireinen erityisavustaja sillä kertaa ehtinyt.

”Muistan, että matkalla työ- ja elinkeinoministeriöstä eduskuntaan juoksin hakemaan Pääpostista tutkintotodistuksen. Onnittelin itseäni, että onnistuin saamaan paperit ulos ollessani työelämässä ja vieläpä avustaessani vauhdikkaana tunnettua Mauri Pekkarista.”

Opintojensa myötä Kalli kertoo tottuneensa jo nuorena tarkastelemaan asioita yli tiedekuntarajojen ja hallinnollisten rajojen. Sen hän sanoo säilyneen tähän päivään asti. Hän kokee tärkeäksi kyetä olemaan jäämättä siiloihin.

Tämä vaalikausi näyttää tarkoittavan työskentelyä oppositiossa kahdeksan hallitusvuoden jälkeen. Se on uutta Kallille ja yli puolelle keskustan eduskuntaryhmää.

Kallin mukaan nykyiseen vastakkainasettelun aikaan kuuluu se, että poliitikot mielellään liioittelevat hallitusten välisiä eroja. Halutaan ylläpitää käsitystä, että kaikki muuttuu, kun hallitus vaihtuu.

”Esimerkiksi Rinteen-Marinin hallituksen aikana oppositio antoi ymmärtää, että tämä on vihervasemmistohallitus. Tiedän itse hyvin, etteivät kaikki päätökset sinne istuneet.”

Siinä, että oppositiossa ovat nyt vasemmisto ja keskusta, joilla on molemmilla oma, toisistaan eroava linjansa, hän näkee myös hyviä puolia.

”Nyt oppositiossa ovat vasemmisto, vihreät ja keskusta. Ehkä se on omiaan raivaamaan tilaa sen ymmärtämiselle, että meillä on moniarvoisempi ja moniäänisempi puoluekenttä kuin somea katsomalla vaikuttaa.”