1. T&Y-lehti
2. Taloustieteen ja talouspolitiikan sillanrakentajat

Taloustieteen ja talouspolitiikan sillanrakentajat

Talouspolitiikan tekijöiden asema ei ole kadehdittava. Lobbarit ravaavat ovilla, kommentaattorit huutelevat mediassa ja vastustajat vänkäävät jokaisesta asiasta. Ja jotta työtä voisi jatkaa, pitäisi tulla seuraavissa vaaleissa uudelleen valituksi. Täytyy siis laukata toreilla ja turuilla. Tämän kaiken keskellä pitäisi löytää jostain aikaa selvittää, mitä paras tutkimustieto sanoo talouden lukuisista eri kysymyksistä. Tietoa tulvii kaikista kanavista niin paljon, että politiikan tekijöiden aika ei riitä tiedon siivilöimiseen ja omaksumiseen. Tarvitaan oppaita ja sparraajia.

Oikeanlaisen neuvojankin etsiminen on tuskaisa tehtävä. Koko ajan on syytä olla varpaillaan etujärjestöasiantuntijoiden kanssa. Ne selittävät asiat usein selkeästi ja yksinkertaisesti, mutta niillä saattaa olla ketunhäntä kainalossa, eivätkä niiden valmiiksi pussittamat jauhot ole aina ihan puhtaita.

Tiedemaailmassa on hyvät seulontajärjestelmät kuten tieteellisten lehtien vertaisarvioinnit, professuurinimitykset ja tiedepalkinnot. Mutta taloustieteilijät ymmärtävät hyvin, mitä tarkoittavat vaihtoehtoiskustannukset. Ja mitä se heidän kohdallaan käytännössä tarkoittaa: talouspolitiikan valmistelua tukeva toiminta on pois tutkimuksesta ja opetuksesta. Vähemmän julkaisuja hyvissä tieteellisissä aikakauskirjoissa. Sanonta ”publish or perish” kaikuu mielessä. Tuhon kierre uhkaa. Tutkimusrahoitus kutistuu, urakehitys takkuaa ja kollegojen arvostus hiipuu. Ei kuulosta houkuttelevalta.

Halun lisäksi myös kyky puhua politiikan tekijöille ja valmistelijoille on usein puutteellinen. Tutkijat ovat harjaantuneet puhumaan ennen kaikkea kollegoilleen, joiden kanssa he kykenevät käymään täsmällisiä ja älyllisesti antoisia väittelyitä suljetuissa seminaarihuoneissa. Siellä ei tarvitse kantaa huolta lobbareiden virsistä tai trollien kiroilusta.

Talousneuvomisen vaihtoehtoiskustannukset toki vaihtelevat. Kun ei enää tee tieteellistä tutkimusta, aikaa riittää paremmin politiikkaraporttien laatimiseen. Ja jos takana on menneisyydessä hankittua tieteellistä näyttöä ja arvonimi, niin vakuuttavuuttakin löytyy. Parhaimmillaan syntyy pitkään ja monipuoliseen kokemukseen pohjautuvaa viisasta pohdintaa ja laajaa punnintaa, jota usein tarvitaan talouspoliittisessa arvioinnissa, mutta jota ei yksittäisistä tieteellisistä tutkimusartikkeleista useinkaan löydä.

Pahimmillaan analyysien tieteelliset perustat ovat hapertuneet ja sisältävät itsevarmasti esitettyjä vahvoja käsityksiä, jotka eivät perustu ajanmukaiseen tutkimusnäyttöön. Itseään käytännöllisenä ja itsenäisenä pitävä talouspolitiikan tekijä saattaa helposti jäädä ajatuksellisesti tiettyjen asiantuntijoiden ”orjaksi”, kuten John Maynard Keynes kerran osuvasti tokaisi.

Ja vaikka tiedettä tekeviltä tutkijoilta löytyisikin halua tarjota talouspolitiikan tekijöille tieteellistä konsultointia, usein pettyneenä todetaan, että luotettavaa tutkimustietoa kyseisestä asiasta ei ole tarjolla. Yhtenä syynä voi olla se, että monet talouspoliittisesti tärkeät kysymykset eivät välttämättä ole akateemisesti katsoen kaikkein kiinnostavimpia.

Yliopistoissa tehtävän akateemisen taloustieteellisen tutkimuksen ja talouspolitiikan valmistelussa tarvittavan tiedon väliin uhkaa jäädä siis kuilu. Sitä meillä täyttävät menestyksellisesti soveltavaan taloustieteelliseen tutkimukseen keskittyvät tutkimuslaitokset (PT, Etla, PTT ja VATT). Niille yhteistä on se, että niillä kaikilla on tukevasti toinen jalka ajankohtaisessa akateemisessa taloustieteellisessä tutkimuksessa.

Akateemisesta perustasta kertovat yliopistojen ja tutkimuslaitosten lukuisat yhteiset tutkimusprojektit, tutkijoiden liikkuvuus yliopistojen ja laitosten välillä sekä näissä laitoksissa syntyvät tutkimukset, joita julkaistaan korkeatasoisissa taloustieteellisissä aikakauskirjoissa. Laitosten tutkimuskysymysten painotukset sen sijaan poikkeavat jonkin verran toisistaan. Ja näin ne täydentävät toisiaan suomalaisessa talouspoliittisessa keskustelussa ja valmistelutyössä.

Tällaisille perustoille on hyvä rakentaa suomalaista talouspoliittista valmistelutyötä, jota varten on rakennettu silta — tai ainakin lossiyhteys — taloustieteestä talouspolitiikkaan.