Standardit ohjaavat markkinoita ilmaston tueksi
Voisiko yhteinen kamppailu ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi estää hallitsemattoman deglobalisaation, Erkki Liikanen kysyy.
Ilmastonmuutos on globaali ongelma ja samalla tragedia, joka näkyy horisontissa. Siksi myös ratkaisujen pitää olla globaaleja. Ukrainan sodan jälkeen maailma uhkaa jakautua pahasti uudelleen. Vaikka suuri enemmistö maista on sodan tuominnut, tuomitsemisesta pidättäytyneet maat edustavat maailman väestön enemmistöä.
Mikä tässä tilanteessa voisi yhdistää maita? Kansainväliset sopimukset ja erityisesti Pariisin ilmastosopimus vuodelta 2015 ovat avainasemassa. Pariisin sopimukseen on liittynyt 194 maata.
UUDEN ILMASTOSTANDARDIN PERUSASIAT
1. Hallinto. Yrityksen tulee kuvata, kuinka se seuraa ja hallitsee ilmastoon liittyviä riskejä ja mahdollisuuksia.
2. Strategia. Yrityksen pitää myös kertoa strategiassaan, kuinka ilmastoon liittyvät riskit ja mahdollisuudet parantavat, uhkaavat tai muuttavat yrityksen liiketoimintamallia lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä tähtäyksellä.
3. Riskien hallinta. Kuinka yritys identifioi, arvioi, hallitsee ja lieventää näitä riskejä.
4. Mittarit ja tavoitteet, joita käytetään hallitsemaan ja seuraamaan yrityksen käyttäytymistä näihin riskeihin nähden.
Työtä tarvitaan kuitenkin monella tasolla. Politiikkatoimet ovat avainasemassa. Hiiliveroa ekonomistit pitävät kaikkein tehokkaimpana keinona, koska sen avulla päästöjen ulkoiskustannukset voidaan sisällyttää hintaan. William Nordhaus sai taloustieteen Nobelin muistopalkinnon ympäristötaloustieteilijänä vuonna 2018. Hänen mukaansa ratkaisuja ovat joko hiilivero ja / tai päästökauppa.
MITÄ KOKEMUKSIA NIISTÄ ON? Hiiliveroa on toteutettu eri maissa vuodesta 1990 lähtien. Suomi oli ensimmäinen. Meillä vero saatettiin voimaan jo vuonna 1990. Seuraavana tulivat Norja ja Ruotsi. Hiilivero on kiistatta oikea toimi, mutta siihen liittyvät poliittiset vaikeudet ovat suuria. Ranskan keltaliivien mellakat ovat monien muistissa. Globaali ratkaisu on valitettavasti epätodennäköinen.
Päästökauppa on väline, joka vaikuttaa samaan suuntaan. Yrityksille annetaan päästökiintiöt, ja sen ylittäville päästöille pitää ostaa erillisiä kiintiöitä. Tämä nostaa hiilen käytön hintaa. Ongelma on se, ettei päästökauppavelvoite ulotu kaikkialle edes vuonna 2030. Silloin vasta kolme neljäsosaa maista on päästökaupan piirissä. Eurooppalaiset Bruegel-ajatuspajan tutkijat Jean Pisani-Ferry, Simone Tagliapietra ja Georg Zachmann ovat esittäneet, että kaikki loputkin päästöt pitää saada päästökaupan piiriin vuoteen 2040 mennessä. Se tarkoittaisi myös maataloutta. Vaikeaa, mutta veisi eteenpäin.
Koska hiiliveroon liittyvät poliittiset ongelmat ovat niin suuria, Patrick Bolton ja Marcin Kacperczyk ovat esittäneet täydentäviä toimia rahoitusmarkkinoiden avulla. On yrityksiä, joiden päästöt ovat huomattavan korkeita. Niiden pääoman hankinta pitäisi tehdä selvästi muita kalliimmaksi. Koska sijoittajat kantavat siirtymän riskit, pääomasta pitäisi maksaa silloin korkeampi hinta.
Mitä tämä edellyttää? Jotta sijoittaja voi hinnoitella yrityksen päästöriskit, pitää sen käytössä olla laadukasta, vertailukelpoista ja läpinäkyvää informaatiota yrityksestä. YK:n pääsihteerin neuvonantaja Mark Carney on esittänyt, että poliittisten päätösten lisäksi tarvitaan yksityistä pääomaa. Lisäksi pääoman saamisen ehtona on, että viherpesun sijasta luodaan globaalit läpinäkyvät standardit ilmastosta alkaen.
ONKO ASIASSA EDISTYTTY? Tärkeitä askeleita on otettu ja tänä vuonna on tapahtunut erityisen paljon.
Vuoden 2021 marraskuussa oli COP26-ilmastokokous Glasgow´ssa. Siellä tehtiin kolme tärkeää ilmoitusta.
Ensinnäkin talousstandardien rinnalle päätettiin luoda kehityksen standardeja laativa komitea, joka aloittaa ilmastosta. Se toimii tänään täydellä teholla.
Toiseksi – aakkossopan poistamiseksi – investoijille standardeja laativat organisaatiot päätettiin yhdistää IFRS-säätiöön ja kestävän kehityksen standardikomiteaan. Tämä toteutui viime vuonna.
Kolmanneksi vuonna 2022 julkistettiin luonnokset ilmastostandardiksi sekä yleiseksi kestävän kehityksen standardiksi. Vuoden 2023 aikana ne ovat edenneet merkittävästi. Ensinnäkin kesäkuussa 2023 on hyväksytty ilmastostandardi ja kestävän kehityksen yleisstandardi. Ne on tehty laajan, avoimen konsultaation jälkeen.
Heinäkuussa 2023 arvopaperimarkkinoiden maailmanjärjestö IOSCO asettui tukemaan näitä standardeja ja suositteli, että ne otetaan käyttöön sen yli 180 jäsenmaassa. Erittäin merkittävä päätös.
EU on edennyt vihreän ohjelman kanssa muita maanosia nopeammin. Riskinä on ollut se, että yritykset joutuvat tekemään moninkertaista raportointia samoista asioista. Sen välttämiseksi globaaleja standardeja tekevä IFRS ja Euroopan komissio ovat julkaisseet yhteisen näkemyksen ilmastostandardista. Se on avainkohdiltaan yhteensopiva, minkä ansiosta kaksinkertainen raportointi voidaan välttää.
ELOKUUSSA 2023 ALKOI seuraava tärkeä vaihe. Yritysten tilien ja toiminnan tarkastus joutuu uuteen tilanteeseen, kun tilintarkastajat joutuvat varmentamaan, että sekä talous- että kestävyysraportointi on tehty oikein. Alan järjestö IAASB käynnisti konsultaation kestävän kehityksen varmennusstandardista.
Tämä kuulostaa tekniseltä, mutta on välttämätöntä. Seuraavaksi maiden pitää päättää, tulevatko standardit pakollisiksi vai vapaaehtoisiksi. Monet maat tulevat säätämään ne pakollisiksi. Mutta niissäkin maissa, joissa ne jäävät vapaaehtoisiksi, globaaleilla markkinoilla toimivat yritykset joutuvat niitä soveltamaan. Yritysten toimitusjohtaja tulee vastaisuudessa esittelemään samalla kertaa sekä taloudellisen että kestävyysraportin.
Kun uudet standardit saatetaan käytäntöön, ne tukevat globaalisti vertailukelpoista ja luotettavaa raportointia.
Miten muu maailma näihin suhtautuu? On tullut monia positiivisia uutisia. Muun muassa Afrikan maiden valtiovarainministerit ja keskuspankkien pääjohtajat ilmoittivat jo varhain halunsa toteuttaa uusia standardeja. G20-kokous New Delhissä 10. syyskuuta tervehti, että kestävyys- ja ilmastostandardit on saatu valmiiksi. Tuen lisäksi kokous esitti toivomuksen, että maakohtaisia erityispiirteitä otetaan huomioon standardeja sovellettaessa. Kun uudet standardit saatetaan käytäntöön, ne tukevat globaalisti vertailukelpoista ja luotettavaa raportointia.
Näin on toteumassa tärkeä perusajatus: Koska ilmastonmuutos ja pääomamarkkinat ovat globaaleja, myös ratkaisun perustan pitää olla globaali. Tarvitaan yhteinen lattia. Eri alueet – kuten EU-maat – voivat rakentaa sen päälle rakennuspalikoita, jotka ulottavat standardeja laajemmalle. Standardit ovat tärkeitä rahoitusmarkkinoilla ja helpottavat pääomien suuntautumista.
Mutta entä maailmankauppa? Tunnettu maailmankaupan taloustieteilijä Richard Baldwin esitti vastikään, ettei ilmastonmuutosta voida pysäyttää ilman kauppaa ja teknologiaa. Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää massiivista teknologian transmissiota. Teknologia on syvällä tavaroissa, palveluissa, tekijänoikeuksissa ja investoinneissa. Juuri tämä teknologian siirto merkitsee näiden tuotteiden kauppaa. Kauppavirtojen suunta voi olla joskus uusi, mutta ilmaston pelastaminen edellyttää toimivaa kauppajärjestelmää.
Yhteenvetoni on, että ilmastonmuutoksen pysäyttäminen on tämän sukupolven suurimpia, ellei suurin tehtävä. Siihen tarvitaan paljon poliittisia toimenpiteitä globaalisti ja kaikissa maissa. Mutta sen lisäksi tarvitaan toimia pääomamarkkinoilta, jotta yksityinen pääoma suunnataan muutokseen. Tarvitaan myös toimivaa kauppajärjestelmää, jotta välttämättömät uudet teknologiat saadaan käyttöön.
ERKKI LIIKANEN
puheenjohtaja
Ajatushautomo Bruegel,
Systemic Risk Board
