1. T&Y-lehti
2. Rehtori soittaa luultavimmin äidille, ja se voi heijastua äidin työuraan

Rehtori soittaa luultavimmin äidille, ja se voi heijastua äidin työuraan

Yhdysvaltalaistutkimuksessa selvitettiin, kummalle vanhemmalle koulujen rehtoreilla on taipumus soittaa lapsen koulunkäyntiin liittyvissä asioissa. Tulokset antavat yhden selityksen naisten ja miesten välisille palkkaeroille.

Mitä tutkimus käsittelee

Naisten ja miesten väliset palkkaerot ovat yhä arkipäivää työmarkkinoilla. Eroja selittää osin se, että lasten saaminen vaikuttaa naisten työuriin enemmän kuin miesten. Kristy Buzardin, Laura K Geen ja Olga Stoddardin tutkimuksessa tarkastellaan yhtä tähän liittyvää mekanismia: ulkopuolelta tulevia vaatimuksia vanhempien osallistumisesta.

Esimerkkejä tästä ovat tilanteet, joissa koulusta, päiväkodista tai terveydenhuollosta soitetaan useammin lapsen äidille kuin isälle, vaikka molempien vanhempien yhteystiedot olisivat tiedossa. Näin voi käydä jopa silloin, kun on erikseen pyydetty olemaan yhteydessä lapsen isään. Seurauksena äidin työpäivä keskeytyy useammin kuin isän, mikä voi heijastua palkkakehitykseen ja etenemiseen työuralla.

Ilmiön taustalla voi olla luulo siitä, että äidit ovat helpommin tavoitettavissa kuin isät, tai yleinen uskomus siitä, että äidit ovat vastuussa lapsiin liittyvistä asioista. Tilastojen mukaan äidit käyttävätkin enemmän aikaa lapsiin liittyviin asioihin. Tämä voi joissakin perheissä olla toimiva ja toivottu työnjako, mutta osa perheistä voi ajautua siihen myös ulkopuolelta tulevien vaatimusten vuoksi.

Miksi aihe on tärkeä

Tutkimuksessa käsitelty ilmiö on monelle perheelliselle tuttu, mutta aiheesta on kuvailevien tilastojen lisäksi tehty vain vähän tutkimusta. Tämä tutkimus tarjoaa ensimmäisen kausaalisen näytön siitä, miten yhteydenotot kohdistuvat äiteihin ja isiin, ja arvioi, voidaanko tähän epätasa-arvoon vaikuttaa.

Vaikka tutkimus on tehty Yhdysvalloissa, teema on olennainen myös Suomessa, jossa äidit kantavat usein suuremman vastuun arjen hoitamisesta. Lisäksi lapsen syntymän jälkeiset erot ansiotuloissa ovat suuria myös Suomessa. Siksi on tärkeää tunnistaa perheen ulkopuoliset käytännöt, jotka voivat ylläpitää eroja – ja joihin voidaan mahdollisesti vaikuttaa.

Miten tutkittiin

Tutkiakseen aihetta tutkijaryhmä suoritti kenttäkokeen yhdysvaltalaisissa peruskouluissa ja lukioissa. He lähettivät yli 80000 rehtorille sähköpostin kuvitteelliselta perheeltä, joka kertoi etsivänsä koulua lapselleen ja pyysi rehtoria soittamaan jommallekummalle vanhemmalle yleisestä kouluun liittyvästä asiasta.

Asetelman vahvuus on se, että tutkijat satunnaistivat sekä sähköpostin lähettäjän (äiti tai isä) että viestin sisällön. Viestissä annettiin tieto vanhempien tavoitettavuudesta, ja joissakin viesteissä oli myös toive siitä, keneen tulisi olla yhteydessä. Tämän vuoksi erot siinä, kummalle vanhemmalle rehtorit soittavat, voidaan tulkita kausaalisiksi vaikutuksiksi eikä perheiden taustatekijöiden tai valikoitumisen seurauksiksi. Ja koska viesteistä noin puolet tuli äidiltä ja puolet isältä, pelkkä taipumus olla yhteydessä viestin lähettäjään ei voi selittää havaittuja sukupuolieroja.

Kenttäkokeen tueksi tutkijat kehittelivät teoreettisen mallin ja keräsivät kyselyaineistoa lasten ja vanhempien kanssa työskenteleviltä ihmisiltä, jotta he pystyivät arvioimaan, selittyykö ilmiö uskomuksilla vanhempien tavoitettavuudesta vai myös muilla tekijöillä.

Mitä tutkimuksesta opittiin

Kenttäkokeessa havaittiin, että kun sähköpostissa ei erikseen kerrottu, keneen tulisi olla yhteydessä, rehtorit soittivat ensisijaisesti lapsen äidille. Keskimäärin äideille soitettiin 40 prosenttia useammin kuin isille. Tämä tarjoaa ensimmäisen empiirisen näytön siitä, että vanhempien osallistumiseen kohdistuvat ulkopuoliset vaatimukset jakautuvat epätasaisesti sukupuolen mukaan.

Kun sähköpostissa ei erikseen kerrottu, keneen tulisi olla yhteydessä, rehtorit soittivat ensisijaisesti lapsen äidille.

Isän tavoitettavuudesta viestiminen pienentää tätä eroa: viestiversiossa, jossa isä kuvattiin paremmin tavoitettavaksi, äideille soitettiin alle puolet puheluista. Versiossa, jossa isä sekä lähetti sähköpostin että ilmoitti olevansa paremmin tavoitettavissa, isät saivat yli 90 prosenttia puheluista. Toisessa viestiversiossa, jossa pyydettiin yleisesti olemaan yhteydessä isään, äideille soitettiin silti 26 prosenttia puheluista. Kun taas ilmoitettiin, että pitäisi soittaa ensisijaisesti äidille, äideille soitettiin 90 prosenttia puheluista.

Tämä osoittaa, että erityisesti silloin, kun isä itse korostaa omaa tavoitettavuuttaan, sukupuoli­ero pienenee eniten. Vaikutus on kuitenkin epäsymmetrinen: isälle ohjatuissa viesteissä osa puheluista menee silti äidille, kun taas äidille ohjatuissa viesteissä puhelut kohdistuvat lähes aina äidille.

Teoriamallin mukaan sukupuolten välisiä eroja selittävät sekä uskomukset äitien helpommasta tavoitettavuudesta (vastaavat todennäköisemmin tai nopeammin) että muut tekijät, joita malli ei nimeä erikseen. Tutkijat arvioivat, että näiden kahden ryhmän merkitys on suunnilleen samaa suuruusluokkaa. Lisäksi he löytävät viitteitä siitä, että sukupuolinormit ovat osin yhteydessä suurempiin sukupuolten välisiin eroihin yhteydenotoissa.

Kyselyaineisto tukee päätelmää: lasten ja vanhempien kanssa työskentelevät ammattilaiset, kuten opettajat, varhaiskasvatuksen työntekijät ja terveydenhuollon ammattilaiset, kertovat suosivansa äitiä, koska odottavat äidin vastaavan nopeammin ja olevan useammin lapsen asioiden ensisijainen hoitaja.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että äiteihin ollaan useammin yhteydessä lapsiin liittyvissä asioissa, mutta pieniä muutoksia yhteydenottokäytännöissä tekemällä sukupuolieroja voidaan vähentää. Erojen poistaminen kokonaan vaatii kuitenkin myös laajempia muutoksia normeissa ja käytännöissä.