1. T&Y-lehti
2. Rauhan kustannukset, sotimisen hinta ja elämän arvo

Rauhan kustannukset, sotimisen hinta ja elämän arvo

Ihmiskunta on elänyt ydinaseiden varjossa jo yli 80 vuotta ilman suursotaa, mutta aseelliset konfliktit, puolustusmenojen kasvu ja geopoliittiset jännitteet kertovat rauhan hauraudesta. Sotien taustalla vaikuttavat biologiset, taloudelliset ja poliittiset syyt ovat nekin yhä läsnä. Niiden seuraukset mitataan paitsi ihmishengissä myös kansantalouksien rakenteissa. Miten paljon olemme valmiita maksamaan rauhasta – ja mikä on lopulta elämän arvo?

Konfliktit aiheuttavat kärsimystä. Kaikki konfliktit eivät kuitenkaan ole samanlaisia. Konfliktien typologiassa on aiheellista erottaa sodat, sisällissodat ja terrorismi. Sodalla viitataan aseelliseen konfliktiin valtioiden ja kansojen välillä. Sisällissota on yhden valtion sisällä tapahtuva aseellinen konflikti. Sissisodalla ymmärretään pienten, hajanaisten aseistettujen joukkojen käymää sodankäyntiä ylivoimaista vihollista vastaan. Terrorismi tarkoittaa ryhmien välistä väkivaltaa, joka ei erottele kohteita esimerkiksi siviileihin ja sotilaisiin. Terrorismi voi tapahtua yhden valtion alueella tai olla kansainvälistä. Sillä on poliittisia tai uskonnollisia tavoitteita. Myös vallassa olevat hallitukset voivat harjoittaa terrorismia.

Sotatutkimukset, psykologia, elämän evoluution tutkimukset sekä taloustiede ja muut yhteiskuntatieteet ovat laajalti pureutuneet sotien psykologisiin, biologisiin, taloudellisiin ja geopoliittisiin syihin. Sotien biotaloudelliset syyt on kiteyttänyt sattuvasti yhdysvaltalainen taloustieteilijä Jack Hirshleifer (1998): perimmäiset syyt taistelemiselle ovat ravinto ja seksi, eli biologisen menestyksen oleelliset tekijät. Vallantavoittelu ja kansallinen kunnia voivat myös olla sotien taustalla.

Tšingis-kaanin (1162–1227) kerrotaan sanoneen: ”Suurin nautinto on kukistaa viholliset, ryöstää heidän omaisuutensa, nähdä heidän rakkaansa kylpevän kyynelissä, ratsastaa heidän hevosillaan ja vaipua uneen heidän vaimojensa ja tyttäriensä syliin.”¹

Psykologi Steven Pinker on kirjassaan (2011) dokumentoinut dataa, jonka mukaan rauhanomainen yhteiselo olisi ihmiskunnassa aikojen kuluessa vahvistunut. Sodissa kuolee nykyaikana aiempaa vähemmän ihmisiä. Hän on argumentoinut, että järkisyyt sekä empatian, moraalin ja itsekontrollin vahvistuminen olisivat saattaneet tehdä maailman turvallisemmaksi. Heimoyhteisöissä empatia rajoittui enemmän sukulaisuuteen, kun taas nykyaikana ihmisille olisi kehittynyt kyky tuntea empatiaa myös muukalaisia, siis ei-geenisukulaisia kohtaan.

Kun valtio on monopolisoinut väkivallan käytön poliisille, kostamisesta on tullut yksilölle kalliimpaa ja rangaistavaa. Yhteistoiminta on korvannut konflikteja ja anarkian. Sotien käynnistymistä taas rajoittavat sotien aiheuttamat kustannukset. Ensimmäinen maailmansota on silti esimerkki tapauksesta, jossa taloudellisestikin vahvasti integroituneet maat ovat Euroopassa ajautuneet keskinäiseen verilöylyyn.

Ihmishenkien menetykset

Pinkerin (2011) tietojen mukaan eniten kuolemantapauksia suhteessa maapallon väkilukuun tapahtui Kiinassa vuosina 755–763 jaa: 36 miljoonaa ihmistä eli 17 prosenttia maapallon väkiluvusta olisi kuollut An Lushanin kapinassa ja sisällissodassa. Luku on kiistanalainen. Johan Nordbergin (2011) arvio on 13 miljoonaa, mikä vastaisi 5 prosentin osuutta maapallon väkiluvusta. Mongolien valloitukset erityisesti Tšingis-kaanin aikana myöhäisellä 1100- ja varhaisella 1200-luvulla olivat julmia. Ihmisiä kuoli 40 miljoonaa. Tämä käsitti kymmenen prosenttia maailman silloisesta väkiluvusta.

Toisessa maailmansodassa ihmisiä kuoli 55 miljoonaa, mikä oli 2,2 prosenttia maailman väkiluvusta. Arvio on epävarma. Matthew Whiten (2011) mukaan ensimmäisessä maailmansodassa olisi kuollut 15 miljoonaa ihmistä ja toisessa 66 miljoonaa.

Elämälle välttämättömien elintarvikkeiden niukkuus ja elämään liittyvä näköalattomuus ovat edesauttaneet taistelijoiden värväämistä. Yhden tutkimuksen² mukaan maatalouden tuottavuuden kasvulla on voinut olla konflikteja vähentävä vaikutus noin kaksi vuosisataa sen jälkeen, kun Amerikoista tuotu peruna oli otettu käyttöön vanhassa maailmassa.

Yhden tutkimuksen mukaan maatalouden tuottavuuden kasvulla on voinut olla konflikteja vähentävä vaikutus.

Myös päinvastaista kehitystä on tapahtunut. Nopea väestönkasvu ja riittämättömät resurssit ovat saattaneet olla Ruandan vuoden 1994 kansanmurhan taustalla³. Useimmat nykyiset aseelliset konfliktit tapahtuvat Afrikassa ja Aasiassa maissa, jotka ovat köyhiä ja korruptoituneita ja joissa on korkea väestönkasvu ja niukasti henkistä pääomaa.

Kylmän sodan loppu ja uusi maailmanjärjestys

Toisen maailmansodan päätyttyä suurvallat ajautuivat keskinäiseen kylmään sotaan. Vastakkain olivat siis Yhdysvallat ja muut läntiset demokratiat sekä Neuvostoliitto ja muut sosialistimaat. Kuitenkin ymmärrettiin, että ydinasevaltojen välinen sota aiheuttaisi molemmille osapuolille täydellisen tuhon. Oppi molemminpuolisesta tuhon mahdollisuudesta (Mutually Assured Destruction, MAD) pelasti maailman. Erityisesti Kuuban vuoden 1962 kriisin aikaan ydinsodan uhka oli todellinen. On myös raportoitu tilanteista, joissa ydinsota olisi voinut syntyä vahingossa teknisen virheen johdosta.

Vuonna 1991 käynnistyneet Jugoslavian hajoamissodat olivat osoitus rauhan hauraudesta etnisesti tai uskonnollisesti erilaisten kansojen välillä. Saksan jälleenyhdistyminen vuonna 1990 ja useimpien Varsovan liiton maiden liittyminen Natoon vuosina 1999 ja 2004 vahvistivat uskoa tulevaisuuteen. Neuvostoliiton hajoaminen ja eurooppalaisten liittolaisten menettäminen johtivat ”venäläiseen traumaan”. Tämä näkyi sotatoimina Georgiassa vuonna 2008 ja vuonna 2014 tapahtuneena Krimin miehityksenä ja tuolloin käynnistyneenä Ukrainan sotana. Kylmä sota on palannut. Venäjä on käynyt täysimittaista sotaa Ukrainassa jo 3,5 vuotta.

Aasiassa kommunistisella Pohjois-Korealla on huomattava sotilaallinen kapasiteetti mukaan lukien ydinaseet. Kiina on vahvistanut huomattavasti sotilaallista iskukykyään ja katsoo Taiwanin olevan osa Kiinaa. Myös Etelä-Kiina merellä sotilaallinen jännitys on lisääntynyt Kiinan toimien johdosta. Ydinasevalta Pakistan on kahinoinut ydinasevalta Intian kanssa Kashmirin alueen omistuksesta. Iranin ja Israelin konflikti on eskaloitunut.

Rauhan kustannukset

Miten kylmän sodan päättyminen on vaikuttanut puolustusmenoihin? Koko maailman puolustusmenot vuonna 1990 olivat noin 1 200 miljardia dollaria. Tämä oli 3,6 prosenttia koko maailman bruttokansantuotteesta. Vuonna 2024 globaalit puolustusmenot olivat 2 718 miljardia dollaria. Niiden suhde koko maailman bruttokansantuotteeseen oli kuitenkin pudonnut 2,5 prosenttiin. Luvut löytyvät Tukholman kansainvälisen rauhantutkimusinstituutin Siprin julkaisusta (2024). Ukrainan sota ei luvuissa vielä juurikaan näy, mutta se tulee nostamaan puolustusmenojen suhteellista osuutta.

Puolustusmenojen jakauma suuralueittain ja suhteessa niiden bruttokansantuotteeseen on seuraava:

• Yhdysvallat 997 mrd dollaria (3,4 %),
• Kiina 314 mrd dollaria (1,6 %),
• Venäjä 149 mrd dollaria (7,1 %),
• Euroopan unioni 296 mrd dollaria (1,7 %) ja
• Ukraina 64,7 mrd dollaria (34 %).

Näistä voi esittää kaksi huomiota. Ostovoimapariteettikorjaus nostaisi Kiinan, Venäjän ja Ukrainan puolustusmenojen osuutta tässä vertailussa. Euroopan unionin lukema 1,7 prosenttia heijastaa sitä, että etenkin monissa suurissa Euroopan Nato-maissa puolustusmenot ovat jääneet alle sen, mitä Naton vaatimus 2 prosentin puolustusmeno-osuudeksi edellyttäisi. Ukrainan sota ja Euroopan puolustuskyvyn haasteet ovat johtaneet Naton tuoreeseen päätökseen siitä, että puolustusmenot nostetaan vuoteen 2035 mennessä 3,5 prosenttiin BKT:sta. Tämän lisäksi Nato-maat ovat sopineet, että niiden kriittisen infrastruktuurin suojaamiseen, verkkojärjestelmien turvaamiseen ja resilienssin vahvistamiseen käytetään lisäpanostuksena 1,5 prosenttia niiden BKT:sta.

Sotilasmenojen kansantaloudellisia kustannuksia ja hyötyjä ei silti mittaa sotilasmenojen määrä vaan verotukseen liittyvä hyvinvointitappio kustannuksena sekä kansallisen turvallisuuden ylläpitämiseen julkishyödykkeenä liittyvä hyötyvaikutus. Osa kansojen sotilasmenoista edustaa siis rauhan hintaa, osa taas hyökkäyssodan kustannuksia viholliselle ja hyökkääjälle itselleen.

Osa kansojen sotilas­menoista edustaa rauhan hintaa, osa taas hyökkäyssodan kustannuksia viholliselle ja hyökkääjälle itselleen.

Tässä yhteydessä voitaneen myös palauttaa mieliin, kuinka huomattavat Suomen puolustusmenot kaikista Suomen valtion varsinaisista menoista toisen maailmansodan aikoihin olivat:

• 1938: 30 %
• 1939: 53 %
• 1940: 77 %
• 1945: 20%
• 1946: 8 %.⁴

Sotilasmenojen ja taloudellisen kasvun välinen suhde on monimutkainen. Sotilasmenot ovat pois niistä resursseista, joita olisi voitu suunnata tuottavasti koulutus- tai infrastruktuurimenoihin tai ilmastonmuutoksen vastaisiin toimiin. Ihmiskunnan innovaatiot kautta historian, kuten esimerkiksi ruuti, tutka ja antibiootit, ovat palvelleet tietenkin sekä siviilitoimia että sotilaallisia tarpeita.

Alptekin ja Levine (2012) katsastivat meta-analyysissaan 169 tutkimusta sotilasmenojen ja talouskasvun välisestä yhteydestä. Tukea ei löytynyt hypoteesille, että sotilasmenojen ja kasvun välinen yhteys olisi negatiivinen: kehittyvissä maissa sotilasmenojen vaikutus kasvuun todettiin positiiviseksi. Toisaalta OECD-maiden aineistolla vuosilta 1960–2000 Katarina Keller, Panu Poutvaara ja Andreas Wagener (2009) saivat tuloksen, jonka mukaan asevelvollisuus vähentää taloudellista kasvua, kun taas sotilasmenojen osuudella bruttokansantuotteesta ei ole tilastollisesti merkittävää vaikutusta. Selkeän vaikutusriippuvuuden puuttuminen on raportoitu myös J. Paul Dunnen ja Eftychia Nikolaidoun tutkimuksessa (2012).

Puolustusteollisuus toimialana

Puolustusmateriaalin kansainvälinen kauppa on ollut kansallisten intressien määräämää. Valtiot ovat toimineet samalla sekä puolustusmarkkinoiden sääntelijänä että asiakkaana. Tämä on tuonut markkinoille protektionistisia piirteitä. Siprin vuoden 2023 tilaston mukaan maailman kymmenen suurimman aseteollisuusyrityksen joukossa oli viisi yhdysvaltalaista, yksi brittiläinen, yksi venäläinen ja kolme kiinalaista aseteollisuusyritystä. Sadan suurimman yrityksen liikevaihdon jakauma oli:

• Yhdysvallat 316 mrd dollaria (50,3 %)
• Eurooppa 132 mrd dollaria (21 %)
• Kiina 102 mrd dollaria (16,3 %) ja
• Venäjä 25 mrd dollaria (4 %).

Maailman johtava puolustusmateriaalivalmistaja Yhdysvallat pyrkii saavuttamaan teknologista ylivoimaa mahdollisia vastustajia vastaan. Yhdysvalloissa, maailman suurimmassa sotavarusteiden ostajamaassa, on voimassa vuonna 1936 säädetty Buy American Act, jonka mukaan sotavarusteet on valmistettava Yhdysvalloissa, ellei siihen saada erityistä poikkeuslupaa. Teknologista ylivoimaa ei voi rakentaa tuonnin varassa. Lisäksi lienee selvää, ettei sotavarusteita kannata myydä potentiaalisille vastustajille. Puolustusmateriaalien vienti edellyttää Suomessakin vientilisenssiä ja jopa siirto EU:n sisällä edellyttää siirtolupaa. Tämän lisäksi puolustusmateriaalien vienti on voimakkaasti alisteista poliittisille päämäärille eikä tavanomaisen markkinalogiikan piirissä. Esimerkkinä on lännen tukema Ukraina.

Suomellakin on strategisia tavoitteita, jotka liittyvät huoltovarmuuteen: Suomi haluaa kaikissa olosuhteissa varmistaa, että hankitut sotavarusteet ovat käytettävissä, jos niitä tarvitaan. Valtio haluaa myös varmistaa päivitysten ja varaosien saannin pitkien elinkaarien ajan sekä kyvyn integroida materiaalit Suomen puolustusjärjestelmään.

Tämä aiheuttaa poliittisia riippuvuuksia, kuten vaikka viimeaikainen Daavidin linko -ilmapuolustusjärjestelmän hankinta Israelista osoittaa. Emme voi olla varmoja, etteivät Suomen mahdolliset tuomitsevat linjaukset Israelin toimista Gazassa vaikuttaisi tämän järjestelmän elinkaareen ja varaosahuoltoon. Tämä joudutaan huomioimaan päätettäessä näistä linjauksista. Nato-kumppanimme Turkin toiminta, esimerkiksi venäläisen S-400-ilmatorjuntajärjestelmän hankinta, johti sen poistamiseen F-35-ohjelmasta, jossa Turkki alun perin oli mukana.

Euroopan unionilla on noin 20 maata puolustusmateriaalivientikieltojen piirissä. Näitten kohteena on Venäjän, Pohjois-Korean, Iranin ja Kiinan lisäksi useita pienempiä maita, kuten Somalia, Sudan ja Jemen. Perusteina ovat EU:n yhteiset asevientiperusteet⁵, joiden mukaan aseita ei viedä ihmisoikeuksia loukkaaviin ja sisäistä sortoa harjoittaviin maihin eikä konfliktien pitkittämiseen tai synnyttämiseen. EU on pitkään pyrkinyt siirtämään puolustusmateriaalikauppaa osaksi EU:n vapaan kilpailun sisämarkkinoita⁶, sillä EU:lla ei ole toimivaltaa kansallisen turvallisuuden kysymyksissä.

Nato on uskottava sotilaallinen toimija puolustuksessa, kun taas EU:lla on rooli yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Kaikki EU-maat, kuten esimerkiksi Saksa, eivät ilmoita puolustusmateriaalivientiään EU:lle, joten vertailukelpoisia lukuja ei ole saatavissa. Suomen vuoden 2024 toteutuneesta 283 miljoonan euron aseviennistä kolme neljäsosaa suuntautui EU-maihin.

Ydinaseet pelastaneet suursodalta

Ihmiskunta on elänyt yli 80 vuotta ydinaseiden varjossa. Atomipommit Hiroshiman ja Nagasakin kaupunkeihin pudotettiin elokuussa 1945. Ydinasevaltioita on nykyisin yhdeksän. Maailmassa on tällä hetkellä noin 12 500 ydinkärkeä.

Siprin mukaan ydinaseiden määrä vuonna 2023 oli seuraava:

• Venäjä 5 889, joista taktisia ydinaseita 1 000–2 000 (amerikkalainen arvio), operatiivisessa valmiudessa n. 1 500
• USA 5 244, joista taktisia ydinaseita 230 (niistä 100 viidessä Euroopan maassa)
• Kiina 410
• Ranska 290
• Iso-Britannia 225
• Pakistan 170
• Intia 164
• Israel 90 ja
• Pohjois-Korea 30.

On esitetty kuitenkin arvioita, että Kiina olisi kasvattamassa ydinaseidensa määrää.

Kylmän sodan aikana suurvallat sijoittivat ydinaseisiin huomattavat resurssit. Maailma oppi kuitenkin elämään kauhun tasapainossa, jossa ydinaseita ei toisen maailmansodan jälkeen ole käytetty. Ydinaseiden määrää on sopimuksin rajoitettu. Ydinaseeton maailma on kuitenkin utopia, joka ei voi toteutua. Kauhun tasapaino on formaalisti mallinnettu Vesa Kanniaisen vuonna 2019 Maanpuolustuskorkeakoululle kirjoittamassa raportissa. Sen mukaan ydinaseiden käyttöön liittyvä tuhovoima on estänyt niiden käytön ja samalla pelastanut maailman suurvaltojen keskinäisiltä sodilta.

Sodat ja elämän arvo

Sodassa menetetty elämän määrä on suuri. Mikä siis on elämän arvo? Taloustieteessä kysymys elämän arvosta ei tarkoita moraalista tai filosofista arviota ihmisarvosta vaan arviota siitä, miten ihmiset itse tutkimusten mukaan omaa elämäänsä arvottavat. Tämä kysymys on tieteellinen, ja siihen vastaamisen avuksi on olemassa empiirisiä tutkimusaineistoja.

Esitetyt arviot ovat perustuneet tutkimuksiin siitä, paljonko ihmiset vaativat lisäpalkkaa vaarallisesta työstä, kuinka paljon kuluttajat maksavat turvallisuutta lisäävistä tuotteista tai siitä, millaisia riskejä ihmiset ovat valmiit ottamaan liikenteessä⁷. Saadut VSL-arviot (The Value of a Statistical Life) ovat vaihdelleet suuresti – 100 000 dollarista – 25 miljoonaan dollariin. Jos käytetään ”best practice” -oletuksia, realistinen VSL-arvio on 1,5–2,5 miljoonaa (vuoden 1998 dollareissa). Kysymys elämän arvosta on silti kovin monimutkainen⁸.