1. T&Y-lehti
2. Ovatko ulkomaalaiset opiskelijat suomalaisille korkeakouluille koulutusvientiä vai osaajatuontia?

Ovatko ulkomaalaiset opiskelijat suomalaisille korkeakouluille koulutusvientiä vai osaajatuontia?

Syksyllä 2026 korkeakoulut ottavat hallitusohjelman mukaisesti käyttöön kustannukset kattavat lukuvuosimaksut. Niistä seuraava askel olisi aidosti täyskäytteellinen malli, jossa lukuvuosimaksuja maksavia ulkomaalaisia opiskelijoita ei enää huomioitaisi korkeakoulujen valtionrahoituksessa lainkaan. Tämä voisi johtaa siihen, että korkeakoulut katsoisivat ulkomaalaisia opiskelijoita vain koulutusviennin kautta. Tavoitteet kasvattaa ulkomaalaisten opiskelijoiden määrää ja parantaa heidän työllistymistään Suomeen saisi silloin luultavasti unohtaa.

Meillä on pitkään nähty poliittisesti tärkeäksi tehdä Suomesta houkutteleva maa ulkomaalaisille opiskelijoille. Alun perin ulkomaalaisten opiskelijoiden määrän lisäämistä on pidetty tärkeänä ennen kaikkea korkeakoulujen kansainvälistymisen edistämiseksi.

Korkeakoulujen kansainvälistymisstrategiassa vuonna 2009 nostettiin kansainvälistymiselle viisi päätavoitetta: aidosti kansainvälinen korkeakouluyhteisö, korkeakoulujen laadun ja vetovoiman edistäminen, osaamisen viennin edistäminen, monikulttuurisen yhteiskunnan tukeminen ja globaalin vastuun edistäminen¹. Ulkomaalaisten opiskelijoiden kautta toteutuva kansainvälistyminen kytkeytyy vahvasti tieteen uusiutumiseen ja huippututkimuksen vahvistamiseen myös vuonna 2017 laaditussa Suomalaisen korkeakoulutuksen ja tutkimuksen kansainvälisyyden edistämisen linjaukset -asiakirjassa².

Sittemmin perusteet ulkomaalaisten opiskelijoiden määrän lisäämiseksi ovat muuttuneet. Enää ei puhuta samalla tavoin kuin vuosituhannen alussa globaalista vastuusta ja monikulttuurisuudesta. Ulkomaalaiset opiskelijat on alettu nähdä aiempaa korostuneemmin keinoksi toteuttaa työ- ja osaamisperusteista maahanmuuttoa.

Se, miten valtion moninaiset tavoitteet ulkomaalaisten opiskelijoiden varalle toteutuvat, riippuu kuitenkin paljon myös siitä, miten ulkomaalaiset opiskelijat huomioidaan korkeakoulujen valtionrahoituksessa. Pelkkien lukuvuosimaksujen varassa korkeakoulut eivät pysty toteuttamaan kaikki hallituksen toiveita.

Lukuvuosimaksujen lyhyt historia

Lukuvuosimaksut EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tuleville yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opiskelijoille (eräin laissa erikseen säädetyin poikkeuksin) tulivat käyttöön 1.8.2017 alkaen. Lukuvuosimaksujen alarajaksi säädettiin 1 500 euroa. Maksun periminen tuli pakolliseksi muuhun kuin suomen- tai ruotsinkieliseen alempaan tai ylempään korkeakoulututkintoon johtavassa koulutuksessa. Jatkotutkinto-opiskelijoilta maksua ei peritä.

Korkeakouluilla on oltava apurahajärjestelmä lukuvuosimaksuvelvollisille opiskelijoille. Korkeakoulut päättävät itsenäisesti apurahajärjestelmästään ja lukuvuosimaksujen suuruudesta. Keskimäärin lukuvuosimaksu on yliopistoissa noin 10000–13000 euroa ja ammattikorkeakouluissa noin 7000–10000 euroa.³

Osalle lukuvuosimaksuvelvollisista opiskelijoista maksu korvataan apurahan muodossa kokonaan tai osittain. Korkeakoulujen saamat nettotulot lukuvuosimaksuista ovat viime vuosina lisääntyneet, ja lukuvuoden 2019–2020 tilanteen perusteella arvioitu nettotuotto oli jo 14 miljoonaa euroa.⁴

Kohti täyskatteellisia lukuvuosimaksuja

Petteri Orpon hallituksen ohjelman mukaan hallitus ”etenee kohti EU- ja ETA-maiden ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksujen täyskatteellisuutta. Hallitus arvioi valtakunnallisen apurahajärjestelmän luomisen sekä nimellisen hakemusmaksun käyttöönottoa. Jotta kansainvälisten korkeakouluopiskelijoiden määrä edelleen kasvaisi, lisätään kannusteita jäädä Suomeen töihin valmistumisen jälkeen.”⁵

Täsmällinen ilmaus 1.8.2026 käyttöönotettavasta järjestelmästä on kustannukset kattava lukuvuosimaksu. Täyskatteelliset lukuvuosimaksut eivät tule käyttöön vielä 1.8.2026 alkaen, koska korkeakoulut saavat edelleen korvauksen myös lukuvuosimaksuvelvollisten opiskelijoiden suorittamista tutkinnoista osana ministeriöltä saatavaa perusrahoitusta. Tämä on perusteltua, koska vuonna 2026 aloittavat, kustannukset kattavia lukuvuosimaksuja maksavat opiskelijat valmistuvat aikaisintaan vuonna 2028 ja heidän tutkintonsa vaikuttavat perusrahoitukseen vaiheittain vasta vuodesta 2030 alkaen.

Syksyllä 2026 käyttööntulevat kustannukset kattavat lukuvuosimaksut tarkoittavat sitä, että lukuvuosimaksuista saatava nettotulo kasvaa merkittävästi. Uudistus ei välttämättä tarkoita lukuvuosimaksujen merkittävää nousemista, mutta maksettavien apurahojen määrä tulee vähenemään. Hallituksen esityksessä arvioidaan karkeasti, että koulutuksen järjestämisestä aiheutuvat kustannukset tulisivat maksuilla, joiden suuruusluokka on noin 8000 euroa. Eri koulutusohjelmien kustannukset kuitenkin vaihtelevat suuresti, noin 5000 eurosta yli 40000 euroon⁶. Jos lukuvuosimaksu olisi esimerkiksi 10 000 euroa, korkeakoulut voisivat halutessaan edelleen maksaa apurahoja keskimäärin 2000 euroa tästä tulosta, edellyttäen, että oletus keskimääräisistä 8000 euron kustannuksista pitää paikkansa.

Aidosti täyskatteellinen lukuvuosimaksu on vielä asia erikseen. Se tarkoittaisi järjestelmää, jossa korkeakoulut saisivat rahoituksen lukuvuosimaksuvelvollisten opiskelijoiden koulutukseen vain lukuvuosimaksuista. Korkeakoulut eivät saisi tällöin valtiolta lainkaan rahoitusta lukuvuosimaksuvelvollisten opiskelijoiden suorittamista tutkinnoista.

Vielä ei ole poliittista päätöstä siitä, että Suomessa otettaisiin käyttöön aidosti täys­katteelliset lukuvuosimaksut.

Vielä ei ole poliittista päätöstä siitä, että Suomessa otettaisiin käyttöön aidosti täyskatteelliset lukuvuosimaksut. Tällainen päätös edellyttää nähdäkseni perusteellista vaikutusten arviointia: onko mahdollista samanaikaisesti pyrkiä lisäämään kansainvälisten opiskelijoiden määrää ja siirtyä täysin markkinaehtoiseen rahoitukseen EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden koulutuksen kustantamisessa?

Aiemmin Sanna Marinin hallituksen aikana useissa poliittisissa asiakirjoissa linjattiin tavoitteeksi, että vuosittain Suomeen tulevien uusien ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden määrä kasvatetaan noin 15000 uuteen opiskelijaan vuoteen 2030 mennessä. Se tarkoittaisi ulkomaalaisten opiskelijoiden määrän kaksinkertaistamista nykytasosta. Olennaista on arvioida, voidaanko tästä tavoitteesta pitää kiinni, jos tulevaisuudessa siirrytään aidosti täyskatteellisiin lukuvuosimaksuihin.

Maksavien opiskelijoiden määrä kasvanut nopeasti

Ulkomaalaisten opiskelijoiden ryhmään kuuluu muitakin kuin lukuvuosimaksuvelvollisia opiskelijoita, muun muassa EU-maista tulevia opiskelijoita. EU-alueelta tulevia opiskelijoita kohdellaan Suomessa samoin kuin suomalaisia eli heidän opintonsa ovat aina maksuttomia. Rajaan tässä yhteydessä tarkastelun vain niihin ulkomaalaisiin opiskelijoihin, jotka ovat velvollisia maksamaan lukuvuosimaksun.

Kuvio 1. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen lukuvuosimaksuvelvollisten opiskelijoiden määrä vuosina 2017–2024

Noin puolet ulkomaalaisista opiskelijoista on lukuvuosimaksuvelvollisia, maisterin tutkintoa suorittavista noin 60 prosenttia. Erot korkeakoulujen ja ohjelmien välillä ovat kuitenkin suuria. Joissakin korkeakouluissa vain alle 10 prosenttia englanninkielisten ohjelmien opiskelijoista on lukuvuosimaksuvelvollisia.⁷

Korkeakoulujen lukuvuosimaksuvelvollisten ulkomaalaisten opiskelijoiden määrä on ollut voimakkaassa kasvussa siitä alkaen, kun lukuvuosimaksut otettiin käyttöön syksystä 2017 alkaen. Kun vuonna 2017 lukuvuosimaksuvelvollisia oli vain 1356, syksyllä 2024 heitä oli jo 18213.

Lukuvuosimaksuvelvolliset opiskelijat jakaantuvat syksyllä 2024 seuraavasti: 9642 on suorittamassa ammattikorkeakoulututkintoa, 5982 maisterintutkintoa yliopistoissa, 1680 kandidaatin tutkintoa yliopistoissa ja 909 ylempää ammattikorkeakoulututkintoa.

Tulot jäävät suomalaistaustaisia huonommiksi

Korkeakoulututkinnon Suomessa suorittaneista ulkomaalaisista opiskelijoista työllistyy Suomeen noin 55 prosenttia. Osuus on ollut nousussa viime vuosina. Kansainvälisesti vertaillen opiskelumaahan työllistyvien osuus on suhteellisen suuri.⁸ Esimerkiksi Alankomaissa, jossa on pitkäjänteisesti ja menestyksekkäästi houkuteltu ulkomaalaisia opiskelijoita, nykyisin vain viidennes tutkinnon suorittaneista ulkomaalaisista jää maahan töihin.⁹

Korkeakoulutettujen työpaikat eivät aina vastaa sitä, mitä koulutuksella tavoitellaan.

Korkeakoulutettujen työpaikat eivät kuitenkaan aina vastaa sitä, mitä koulutuksella tavoitellaan. Tuoreen analyysin mukaan Suomeen opiskelemaan tulleet ja Suomeen työllistyvät eivät saavuta keskimääräisen samanikäisen suomalaistaustaisen tulotasoa. Opiskeluluvalla Suomeen saapuneiden keskimääräiset tulot ovat viiden vuoden Suomessa oleskelun jälkeen noin 80 prosenttia samanikäisten suomalaistaustaisten tuloista. Ero on yhtä suuri myös kymmenen vuotta Suomeen saapumisen jälkeen.¹⁰

On ilmeistä, että ulkomaalaisten korkeakouluopiskelijoiden Suomeen työllistyvien osuutta on edelleen nostettava ja työllistymisen laatua parannettava vastaamaan koulutusta. Muun muassa vuonna 2021 laaditussa Koulutus- ja työperäisen maahanmuuton tiekartassa tavoitteeksi asetettiin, että ulkomaalaisten opiskelijoiden Suomeen työllistyminen nostetaan 75 prosenttiin vuoteen 2035 mennessä.¹¹

Kansainvälistymistä, koulutusvientiä ja osaajatuontia

Perustelut ottaa käyttöön lukuvuosimaksut 1.8.2017 alkaen ja kustannukset kattavat lukuvuosimaksut 1.8.2026 alkaen ovat olleet kahtalaisia: samalla, kun on haluttu edistää korkeakoulujen kansainvälistymistä ja kilpailukykyä kansainvälisillä koulutusmarkkinoilla, on pyritty vahvistamaan korkeakoulujen rahoituspohjaa. Vuonna 2015 tehdyllä ja nyt vuonna 2024 tehtävällä uudistuksella on ollut kuitenkin toisistaan poikkeavat koulutus- ja maahanmuuttopoliittiset taustat.

Kun lukuvuosimaksut otettiin pakollisina käyttöön vuonna 2015 tehdyillä lainmuutoksilla, tavoitteena oli korostetusti edistää korkeakoulujen koulutusvientiä. Koulutusvienti nähtiin merkittäväksi mahdollisuudeksi koko kansantaloudelle. Lukuvuosimaksujen käyttöönottoa edelsi muun muassa työryhmätyö koulutusviennin edellytysten parantamiseksi. Selvitystyöryhmä arvioi, että tutkintoon johtavan koulutuksen maksuttomuus muodostaa huomattavan esteen korkeakoulujen koulutusviennille. Kehittyvien maiden ja nousevien talouksen koulutuskysynnän arvioitiin olevan voimakkaassa kasvussa, ja suomalaisille korkeakouluille haluttiin avata parempia mahdollisuuksia toimia kansainvälisillä koulutusmarkkinoilla.¹²

Hallituksen esityksen perusteluissa lukuvuosimaksujen käyttöönottoa perusteltiin vuonna 2015 muun muassa näin: ”Ehdotettavien säännösten tavoitteena on parantaa ja monipuolistaa suomalaisten korkeakoulujen mahdollisuuksia koulutusvientiin. Lukuvuosimaksujen käyttöönotto antaisi suomalaisille korkeakouluille nykyistä paremmat edellytykset kilpailla kansainvälisillä koulutusmarkkinoilla.”¹³ Ulkomaalaisten opiskelijoiden työllistyminen Suomeen oli hallituksen esityksessä esillä vain ohimennen.

Vuoden 2024 kustannukset kattavia lukuvuosimaksuja käsittelevän uudistuksen taustalla ovat keskustelu tarpeesta lisätä osaajaperustaista maahanmuuttoa Suomeen ja heikentyvä valtiontaloudellinen tilanne. Tavoitteena on lisätä kansainvälisten osaajien tuloa Suomeen ja näin samalla vahvistaa korkeakoulujen rahoituspohjaa. Hallituksen esityksessä tämä kaksoistavoite muotoillaan seuraavasti: ”Kansainvälisten opiskelijoiden määrän kasvattaminen nykyisestä edellyttäisi korkeakoulutuksen rahoituspohjan laajentamista. Suomalaisten korkeakoulujen ei ole julkisin varoin mahdollista merkittävästi kasvattaa ulkomaisten opiskelijoiden määrää ilman, että se heikentää koulutuksen laatua tai heikentää muiden mahdollisuuksia korkeakoulutukseen.”¹⁴

Eduskunta hyväksyi kustannukset kattavien lukuvuosimaksujen käyttöönoton marraskuun alussa äänin 103–45. Suurimmista oppositiopuolueista esitystä vastustivat SDP:n, vihreiden ja vasemmistoliiton kansanedustajat. Keskustan kansanedustajat tukivat esitystä. Vuonna 2015 lukuvuosimaksujen käyttöönotto yliopistoissa hyväksyttiin äänin 137–46. Tuolloin vastaan äänestivät vihreät, vasemmistoliitto ja RKP sekä osa SDP:n kansanedustajista.

Ulkomaalaiset opiskelijat yliopistojen perusrahoituksessa

Yliopistoja on kannustettu ulkomaalaisten opiskelijoiden määrän lisäämiseen valtionrahoituksen kautta aiemmin kahdella eri tavalla. Ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden lukumäärä oli yksi yliopistojen perusrahoitukseen vaikuttanut koulutuksen laadun ja vaikuttavuuden indikaattori vuoteen 2012 asti. Vuosina 2013–2019 rahoitusmallissa ulkomaalaisten suorittamista maisterintutkinnoista tuli erillinen korvaus. Yliopistot toisin sanoen saivat ulkomaalaisten suorittamista tutkinnoista kaksinkertaisen korvauksen – normaalin tutkintosuoritteen ja erikseen ulkomaalaisen suorittaman tutkinnon korvauksen.¹⁵

Vuodesta 2020 alkaen ulkomaalaisista opiskelijoista tai heidän suorittamistaan tutkinnoista ei ole enää maksettu erillistä korvausta, mutta korkeakoulut saavat edelleen valtiolta rahoitusta myös lukuvuosimaksuja maksavista ulkomaalaisista opiskelijoista ministeriön perusrahoituksen kautta. Ulkomaalaisten suorittamat tutkinnot ovat rahoitusmalleissa samanarvoisia kuin suomalaisten suorittamat tutkinnot. Kun arvioidaan ulkomaalaisille opiskelijoille suunnatun koulutuksen tulevaisuutta, on lukuvuosimaksuja ja tutkinnoista saatavaa perusrahoitusta tarkasteltava kokonaisuutena.

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoitusmallista päätetään nelivuotiskausittain, samassa rytmissä kuin ministeriö tekee tulossopimukset korkeakoulujen kanssa. Nykyinen rahoitusmalli on voimassa vuoteen 2028 asti ja seuraavasta mallista vuosille 2029–2032 päättää siis vasta eduskuntavaalien jälkeen seuraava hallitus. Seuraavan hallituksen ohjelmaa laadittaessa tulee linjattavaksi, siirrytäänkö Suomessa aidosti täyskatteellisiin lukuvuosimaksuihin, eli poistetaanko korkeakoulujen rahoitusmallista lukuvuosimaksuvelvollisten opiskelijoiden suorittamat tutkinnot.

Ratkaisulla on oleellinen merkitys lukuvuosimaksujen tasoon ja korkeakoulujen kansainvälistymiseen tulevaisuudessa. Kysymys on paitsi koulutuspoliittinen myös oleellisesti maahanmuuttopoliittinen.

Mitä aidosti täyskatteellisista lukuvuosimaksuista seuraisi?

Sekä koulutus- että maahanmuuttopoliittisten tavoitteiden näkökulmasta on mielestäni perusteltua säilyttää lukuvuosimaksuvelvollisten opiskelijoiden suorittamat tutkinnot osana korkeakoulujen perusrahoitusta myös vuodesta 2029 eteenpäin. Tällöin korkeakoulut siis saisivat lukuvuosimaksuvelvollisista opiskelijoista sekä kustannukset kattavan lukuvuosimaksun että tutkinnosta tulevan perusrahoituksen.

Kuten olen edellä osoittanut, ulkomaalaisten opiskelijoiden opiskelua Suomessa on aiemminkin tuettu julkisella rahoituksella, koska korkeakoulujen kansainvälistymistä on pidetty tärkeänä. Jos poliittisesti pidetään edelleen tarpeellisena houkutella kansainvälisiä osaajia suomalaisiin korkeakouluihin ja sitä kautta työelämään, täysin markkinaehtoisesti toimiva rahoitusmalli on ilmeinen riski ja voi johtaa osaajien rekrytoinnin olennaiseen vaikeutumiseen.

Jos korkeakoulut saisivat tulevaisuudessa lukuvuosimaksuvelvollisista opiskelijoista vain lukuvuosimaksut, mutta eivät rahoitusta heidän tutkinnoistaan osana ministeriön perusrahoitusta, tämä väistämättä muuttaisi englanninkielisen koulutuksen tarjonnan logiikkaa ja tavoitteita.

Maahanmuuttopoliittinen kysymys on, miten korkeakoulujen ulkomaalaisiin opiskelijoihin suhtaudutaan: halutaanko heitä edelleen lisää Suomeen vai pyritäänkö paremminkin vähentämään maahanmuuttoa yleisesti ja sen osana samalla osaajien rekrytointia. Jos korkeakoulut saisivat tulevaisuudessa lukuvuosimaksuvelvollisista opiskelijoista vain lukuvuosimaksut, mutta eivät rahoitusta heidän tutkinnoistaan osana ministeriön perusrahoitusta, tämä väistämättä muuttaisi englanninkielisen koulutuksen tarjonnan logiikkaa ja tavoitteita. Englanninkieliset koulutusohjelmat rakentuisivat yhä enemmän markkinaehtoisiksi koulutusvientituotteiksi. Niitä voitaisiin ylläpitää vain aloilla, joille on maksukykyisiä tulijoita. Korkeakoulujen intressi panostaa ulkomaalaisten opiskelijoiden työllistymiseen Suomeen voisi heikentyä.

Nähdäkseni on selvää, että jos Suomessa siirryttäisiin aidosti täyskatteellisiin lukuvuosimaksuihin vuonna 2029, on myös luovuttava tavoitteesta kasvattaa vuosittain Suomeen tulevien uusien ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden määrä 15 000 uuteen opiskelijaan vuoteen 2030 mennessä. Yhtä lailla epärealistinen olisi tavoite, jonka mukaan tutkinnon suorittaneista ulkomaalaisista opiskelijoista 75 prosentin pitäisi työllistyä Suomeen. Osaamisperustaisen maahanmuuton edistäminen edellyttää myös julkisia panostuksia.