1. T&Y-lehti
2. Mikä on tutkintotodistuksesi tuotto?

Mikä on tutkintotodistuksesi tuotto?

Odotettujen tulojen tiedetään vaihtelevan koulutusasteiden ja -alojen välillä, mutta kuinka suuria erot tarkemmin ottaen ovat ja miten erot ovat kehittyneet viime vuosina? Artikkelissa pyritään antamaan vastauksia näihin kysymyksiin Tilastokeskuksen yksilötason rekisteriaineistojen analyysin avulla. Tulosten mukaan parhaassa työiässä olevien 36–45-vuotiaiden suomalaisten koulutukselleen saama tuotto on pysynyt keskimäärin korkeana 1990-luvun puolivälin jälkeen ikäryhmän koulutustason merkittävästä kasvusta huolimatta. Sekä tuottojen tasossa että niiden trendeissä havaitaan kuitenkin merkittäviä eroja eri opintoaloilta valmistuneiden välillä.

Perusasteen jälkeisten koulutusvalintojen vaikutukseen tulevaisuuden työllistymis- ja ansaintamahdollisuuksiin liittyy huomattavaa epävarmuutta. Tutkimusten perusteella tiedetään, että korkeakoulututkinnon suorittaminen on edelleen keskimäärin erittäin kannattava investointi Suomessa (Koerselman ja Uusitalo 2014).

On kuitenkin oletettavaa, että Suomen kaltaisissa korkean koulutustason saavuttaneissa yhteiskunnissa on työuran kannalta koulutuksellisella erikoistumisella vähintäänkin yhtä suuri merkitys kuin sinänsä koulutustasolla. Esimerkiksi Kirkebøenin et al. (2016) norjalaistutkimuksen mukaan tietylle koulutusalalle korkea-asteen yhteisvalinnassa niukasti valituksi tuleminen useimmiten joko kasvattaa tai pienentää kahdeksan vuotta myöhemmin mitattuja ansioita, vaikutuksen riippuessa merkittävästi siitä, mille koulutusalalle hakija olisi hylätyksi tullessaan päätynyt. Vastaavia tuloksia, jotka kertovat koulutusalan valinnan merkittävyydestä, on saatu useissa muissa kansainvälisissä tutkimuksissa (ks. Altonji et al. 2016).

Tulojen tiedetään myös Suomessa vaihtelevan huomattavasti koulutusalojen välillä (Pekkala Kerr et al. 2017), mutta kovin yksityiskohtaista kuvaa alavalinnan vaikutuksesta tai sen ajallisesta vaihtelusta ei Suomesta ole saatavilla. Tämä artikkeli paikkaa osaltaan tutkimustiedon puutteellisuutta esittelemällä tuoreita tuloksia, jotka pohjautuvat Tilastokeskuksen koko Suomen väestön kattaviin yksilötason rekisteriaineistoihin.

Tutkimuksessa koulutuksen tuottoa arvioitiin koulutustaustan ja verojen jälkeisten vuositulojen välisen tilastollisen yhteyden kautta.

Artikkelissa tarkastellaan parhaassa työiässä olevien 36–45-vuotiaiden syntyperäisten suomalaisten koulutustaustan yhteyttä verojen jälkeisiin vuosituloihin ja tämän yhteyden dynamiikkaa vuosina 1995–2015.¹ Koulutuksen ja tulojen väliseen tilastolliseen yhteyteen viitataan artikkelissa yksinkertaisuuden vuoksi termillä ”koulutuksen tuotto”. Koska analyysissä ei huomioida esimerkiksi yksilöiden havaitsemattomia ominaisuuksia ja kouluttautumisen kustannuksia, tämä yhteys voi poiketa merkittävästikin todellisesta koulutuksen elinkaarituotosta. Koulutustaustan ja tulojen välinen yhteyshän voi muodostua myös koulutuksesta riippumatta, yksilöiden lähtökohtaisten kyvykkyyserojen takia, ja toisaalta eri koulutustasojen ja -alojen opiskelukustannukset poikkeavat toisistaan. Kyvykkyyserot kyetään kuitenkin huomioimaan analyysissä niiltä osin kuin ne heijastuvat yksilöiden havaituissa ominaisuuksissa, kuten perhetaustaa koskevissa tiedoissa, peruskoulun päättöarvosanoissa ja Puolustusvoimien peruskokeiden testituloksissa.

Koulutusasteiden ja -sektorien väliset tuottoerot

Koulutuksen yhteyttä verojen jälkeisiin vuosituloihin tarkastellaan aluksi karkealla tasolla jakamalla 36–45-vuotiaat henkilöt kunakin vuonna havaitun korkeimman tutkinnon koulutusasteen ja -sektorin mukaan kahdeksaan luokkaan: perusaste, ylioppilastutkinto, keskiasteen ammatillinen tutkinto, opistotutkinto (vanhat opistoasteen ja ammatillisen korkea-asteen tutkinnot), ammattikorkeakoulututkinto, alempi (kandidaattitason) yliopistotutkinto, ylempi (maisteritason) yliopistotutkinto ja tutkijakoulutus. Kuviosta 1 nähdään, että tämän ikäryhmän koulutustasossa tapahtui tasaista ja merkittävää kasvua vuosien 1995 ja 2015 välillä: perusasteen tutkinnon varassa olevien osuus väheni 17 prosenttiyksiköllä (26 prosentista 9 prosenttiin) ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus kasvoi vastaavalla määrällä (31 prosentista 48 prosenttiin).

Kuvio 1. 36–45-vuotiaiden suomalaisten korkein tutkinto 1995–2015

Korkea-asteen tutkintojen osuuden kasvu jakaantui karkeasti tasan yliopisto- ja ammatillisten korkea-asteen tutkintojen välillä. Keskiasteen tutkintoon koulutusuransa päättäneiden osuus pysyi aikavälillä vakaana, vaihdellen 43–46 prosentin välillä. Kuvio 1 heijastelee korkea-asteen koulutuksen rakenteissa tapahtuneita merkittäviä muutoksia: 1990-luvun ammattikorkeakoulu-uudistuksesta johtuen opistotutkinnon suorittaneet korvautuivat vähittäin ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneilla, ja yliopistosektorilla harvinaistuivat pelkkään alempaan korkeakoulututkintoon johtaneet koulutusohjelmat.

Kuvio 2. 36–45-vuotiaiden suomalaisten korkeimman tutkinnon yhteys verojen jälkeisiin ansio- ja pääomatuloihin 1995–2015 (tulot mitattu vuoden 2015 hinnoin)

Suomalaisten koulutustason noususta huolimatta kouluttautuminen näyttää pysyneen yksilöiden kannalta keskimäärin erittäin tuottoisana investointina viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Kuviossa 2 on esitetty regressioanalyysin tuottamat ennusteet 36–45-vuotiaiden keskimääräisille vuosittaisille verojen jälkeisille tuloille eri koulutusasteilla ja -sektoreilla.² Yksilöiden vertailukelpoisuuden parantamiseksi regressioanalyysissä on vakioitu henkilöiden sukupuoli, äidinkieli, syntymävuosi ja -maakunta sekä vanhempien koulutus ja tulot henkilöiden ollessa 16–20-vuotiaita.

Ennusteiden perusteella tulotaso kas vaa perusasteelta keskiasteelle ja edelleen keskiasteelta korkea-asteelle siirryttäessä. Pienituloisimman ryhmän eli perusasteen varassa olevien verojen jälkeiset tulot vaihtelivat vuosittain 16 000–20 000 euron välillä (vuoden 2015 hinnoin). Suurituloisimpien ryhmien eli ylemmän yliopistotutkinnon ja tutkijakoulutuksen suorittaneiden tulot olivat 2–2,4-kertaiset perusasteen varassa oleviin nähden ja vähintään neljänneksen suuremmat kuin muun korkea-asteen tutkinnon suorittaneilla.

Pelkän perusasteen koulutuksen saaneisiin verrattuna eri koulutusasteilta ja -sektoreilta valmistuneiden tulot ovat kasvaneet trendimäisesti, lukuun ottamatta alemman yliopistotutkinnon suorittaneita.

Lähes kaikkien tutkintotyyppien suhteellisessa tuloerossa perusasteeseen nähden havaitaan keskimäärin kasvava trendi vuosina 1995–2015. Ainoan poikkeuksen muodostavat alemman yliopistotutkinnon suorittaneet, joiden koulutukselleen saama tuotto hieman laski ajanjaksolla ryhmän keskimääräisen reaalitulotason pysyessä lähes muuttumattomana. Tämä alempien yliopistotutkintojen työmarkkina-arvon heikentyminen heijastelee oletettavasti ajan saatossa tapahtunutta (alempien) kandidaatin tutkintojen aseman muuttumista pääasiallisesti välitutkinnoiksi.

Huomionarvoinen seikka tuloksissa on myös keskiasteen ammatillisen tutkinnon suorittaneiden aseman selvä paraneminen: siinä missä vuonna 1995 ammattikoulun käynyt ansaitsi keskimäärin vain 10 prosenttia enemmän suhteessa perusasteen suorittaneeseen, tämä tuloero kasvoi tasaisesti, ollen 2010-luvun alussa jo yli 30 prosenttia. Koulutusryhmien välillä havaitaan myös eroja keskimääräisten reaalitulojen hajonnassa yli ajan, ja ylemmän yliopistotutkinnon ja tutkijakoulutuksen suorittaneilla tulot näyttävät reagoivan muita ryhmiä herkemmin suhdannevaihteluihin.

Opintoalojen väliset tuottoerot

Tutkiessamme koulutuksen tuottojen vaihtelua opintoalojen välillä jaoimme korkeimmat tutkinnot opetushallinnon vuoden 2002 koulutusluokituksen mukaisesti 72 opintoalaan ja koulutussektorin mukaan keskiasteen ammatillisiin, korkea-asteen ammatillisiin (AMK- ja opistotutkinnot) ja yliopistotutkintoihin.³ Näin muodostui vuosittain 145–154 tutkintoluokkaa (perusaste ja ylioppilastutkinto erillisinä luokkina), jotka pääosin sisälsivät tilastollisen analyysin kannalta riittävän määrän havaintoja.

Opintoalojen tuloerojen selvittämiseksi estimoimme vastaavia vuosittaisia regressiomalleja kuin edellä koulutusasteiden ja -sektorien tuloeroja tarkasteltaessa.⁴ Taulukossa 1 on raportoitu vuoden 2015 koulutuksen tuottoja koskevat tulokset. Suluissa olevat estimaatit ilmaisevat kustakin koulutuskategoriasta valmistuneiden keskimääräisen tuloeron prosentteina suhteessa perusasteeseen. Niiden perusteella keski- ja korkea-asteen tutkintojen tuotto vaihtelee merkittävästi opintoaloittain ääripäiden ollessa hyvin kaukana toisistaan. Alimpaan tulokolmannekseen kuuluvat opintoalat ovat keskiasteen ja korkea-asteen ammatillisen koulutuksen tapauksessa pääosin samat, käsittäen perinteisiä alkutuotannon sekä käsityöläis- ja taidealojen ammatteihin valmistavia opintoaloja.

Taulukko 1. Korkeimman tutkinnon yhteys verojen jälkeisiin ansio- ja pääomatuloihin opintoaloittain vuonna 2015 (suluissa prosentuaalinen tuloero suhteessa pelkän perusasteen suorittaneisiin)

Tietyillä keskiasteen opintoaloilla verojen jälkeiset vuositulot eivät eroa merkittävästi pelkän peruskoulun suorittaneiden tuloista. Tällaisia aloja ovat kalatalous, musiikki, kotitalous- ja kuluttajapalvelut sekä luonto- ja ympäristöala. Korkea-asteen ammatillisessa koulutuksessa kaikki opintoalat teatteri- ja tanssialaa sekä kuvataidealaa lukuun ottamatta johtavat yli 40 prosenttia korkeampaan tulotasoon verrattuna perusasteen suorittaneisiin.

Yliopistokoulutuksessa lähes kaikki humanistiset ja taidealat kuuluvat alimpaan tulokolmannekseen. Lisäksi verrattain pienituloisten yliopistoalojen joukkoon kuuluvat luonnontieteellisistä aloista biologia, geo-, avaruus- ja tähtitieteet sekä luonto- ja ympäristöala. Pienituloisetkin yliopistoalat näyttävät tuottavan pääosin varsin kohtuullisen, peruskoulun käyneisiin nähden 40–100 prosenttia korkeamman keskimääräisen tulotason. Korkea-asteen ammatillisen koulutuksen ja yliopistokoulutuksen tapauksessa ainoina selvästi ongelmallisina aloina erottuvat kuvataideala sekä ”muu sosiaali-, terveys-, liikunta-ala”, joilta valmistuneiden keskimääräinen tulotaso jää jopa peruskoulun varassa olevien tulotasoa alemmaksi.

Keskiasteella neljä perinteisesti miesvaltaista alaa, eli poliisiala, palo- ja pelastusala, sotilas- ja rajavartioala sekä vankeinhoito, erottuvat selvästi suurituloisimpina aloina. Näiltä aloilta valmistuneiden keskimääräiset tulot ovat karkeasti kaksinkertaiset verrattaessa vain peruskoulun suorittaneisiin. Suurituloisimpien AMK- ja opistotutkintojen välinen hajonta tulopreemioissa on suhteellisen pientä, sillä 19 opintoalan preemiot mahtuvat 100–140 prosentin välille. Poliisialan ja sotilas- ja rajavartioalan lisäksi kaikkein suurituloisimpien AMK- ja opistotutkintojen joukko koostuu pääasiassa insinöörialojen tutkinnoista.

Yliopistotutkinnoista omassa kastissaan ovat lääketieteelliset ja hammaslääketieteelliset tutkinnot, joiden suorittaneilla keskimääräiset verojen jälkeiset tulot ovat lähes nelinkertaiset peruskoulun varassa oleviin verrattuna. Suurituloisina erottuvat myös tuotantotalous ja oikeustiede yli 3,1-kertaisilla keskimääräisillä tuloillaan perusasteeseen nähden. Näiden jälkeen tulovertailussa tulevat liiketalouden ja kaupan, eläinlääketieteen, sotilas- ja rajavartioalan, kansantalouden sekä kuuden teknillisen alan tutkinnot, joiden tulot yltävät 2,5–2,8-kertaisiksi perusasteeseen nähden.

Edellä raportoidut opintoaloittaiset koulutuksen tuottoestimaatit perustuvat regressiomalleihin, joissa vakioitiin henkilöiden sukupuoli, äidinkieli, syntymävuosi ja -maakunta sekä vanhempien koulutustausta ja tulot. Lisätarkasteluissa regressiomalleissa vakioitiin myös henkilöiden peruskoulun päättötodistuksen matematiikan ja äidinkielen arvosanat, millä pyrittiin huomioimaan erot yksilöllisessä kyvykkyydessä.⁵ Arvosanojen vakioimisen myötä tuottoestimaatit pienenivät lähes kaikissa tapauksissa, keskimäärin noin 15 prosenttia, eli tutkintojen tuloero suhteessa pelkän peruskoulun suorittaneisiin pieneni keskimäärin tämän verran. Vakioimisen vaikutus vaihteli opintoaloittain, mutta taulukossa 1 raportoitujen opintoaloittaisten tuottojen keskinäinen suuruusjärjestys pysyi vakioimisen jälkeen hyvin samankaltaisena.

Kyvykkyyserojen vakioimisen vaikutusta tarkasteltiin vaihtoehtoisesti myös aineistolla, joka sisältää Puolustusvoimien peruskokeiden testitulokset koskien varusmiespalveluksen suorittaneiden miesten kognitiivisia kykyjä ja persoonallisuuspiirteitä.⁶ Myös peruskokeiden testitulosten vakioiminen johti tyypillisesti koulutuksen tuottoestimaattien pienenemiseen, nyt keskimäärin 24 prosentilla, mutta tässäkään tapauksessa opintoalojen keskinäinen rankinglista ei merkittävästi muuttunut. Lisätarkasteluiden tulokset yhdessä vihjaavat, että opintoalojen tuottoerot selittyvät osaltaan sillä, että kyvykkyydeltään ja persoonallisuudeltaan erilaiset henkilöt päätyvät opiskelemaan eri koulutusasteille ja -aloille.

Opintoalojen tuottoerojen ajallinen kehitys

Analyysissä arvioitiin myös opintoalojen koulutuksen tuottojen trendejä ajanjaksoina 1995–2015 ja 2005–2015.⁷ Tilan säästämiseksi taulukossa 2 on raportoitu vain jälkimmäisen periodin tilastollisesti merkitsevät trendiestimaatit. Nämä suluissa olevat estimaatit kuvaavat kustakin koulutuskategoriasta valmistuneiden ja perusasteen välisen tuloeron keskimääräistä vuosimuutosta prosenttiyksiköissä. Suurimmalle osalle koulutuskategorioista löydetään kasvava trendi molemmille ajanjaksoille, joskin trendiestimaattien suuruusluokka vaihtelee varsin paljon opintoalojen välillä.

Taulukko 2. Opintoalojen koulutuksen tuottojen trendit 2005–2015 (suluissa prosentuaalisen tuloeron vuosimuutos suhteessa pelkän perusasteen suorittaneisiin)

Pääsääntöisesti koulutuksen tuoton kasvu on ollut vahvinta aloilla, jotka sijoittuivat edellä vuotta 2015 koskeneessa tarkastelussa opintoalojen kärkipäähän. Erityisen vahvaa kasvu on ollut hammaslääketieteen yliopistotutkinnoilla, joiden tuloero perusasteeseen nähden kasvoi kahden vuosikymmenen tarkastelussa keskimäärin 6 prosenttiyksikköä vuodessa ja jälkimmäisen vuosikymmenen tarkastelussa jo lähes 7 prosenttiyksikköä vuodessa. Kasvu oli erittäin ripeää myös lääketieteen ja oikeustieteen yliopistotutkinnoilla, kielitieteiden ja palo- ja pelastusalan AMK- ja opistotutkinnoilla sekä arkkitehtuurin ja rakentamisen korkea-asteen tutkinnoilla yleisesti, joilla tuotot kasvoivat noin 3–5 prosenttiyksikköä vuodessa molemmilla ajanjaksoilla.

Koulutuksen tuotto on kasvanut nopeimmin hammaslääke-, lääke- ja oikeustieteessä, kielitieteiden AMK- ja opistotutkinnoilla sekä arkkitehtuurin ja rakentamisen korkea-asteen tutkinnoilla.

Sen sijaan useammalla teknillisellä ja luonnontieteellisellä yliopistoalalla koulutuksen tuoton kasvu oli suhteellisen heikkoa tai jopa negatiivista. Vuosina 2005–2015 suurimmalle osalle näistä yliopistoaloista ei havaita tilastollisesti merkitsevää trendiä. Fysiikan, sähkö- ja automaatiotekniikan, tietojenkäsittelyn sekä tieto- ja tietoliikennetekniikan aloilla trendi on tilastollisesti merkitsevästi laskeva. Perinteisesti suurituloisilla tuotantotalouden diplomi-insinööritutkinnoilla 20 vuoden tuottotrendi on selvästi kasvava (3,2 prosenttiyksikköä vuodessa), mutta tuoton kehitys näyttää hidastuneen ajanjakson lopulla 10 vuoden trendiestimaatin ollessa niukasti negatiivinen, joskaan ei tilastollisesti merkitsevä.

“Useammalla teknillisellä ja luonnontieteellisellä yliopistoalalla koulutuksen tuoton kasvu oli suhteellisen heikkoa tai jopa negatiivista.”

Lyhyen aikavälin muutoksia tarkasteltaessa löydetään useampia esimerkkejä verrattain pienituloisista, mutta nopeasti tuottoaan kasvattaneista tutkinnoista. Tällaisia ovat kuntoutuksen ja liikunnan keskiasteen tutkinnot, tekstiili- ja vaatetustekniikan AMK- ja opistotutkinnot sekä luonto- ja ympäristöalan yliopistotutkinnot.

Yhteenveto

Työuransa keskivaiheilla olevien suomalaisten koulutustaso on kasvanut selvästi viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Tästä huolimatta keski- ja korkea-asteen tutkintojen keskimääräiset tuotot näyttävät tulosten valossa pysyneen korkeina ja jopa kasvaneen. Toisaalta tulokset kertovat siitä, että koulutusasteiden ja -sektorien sisällä odotetut tulot vaihtelevat merkittävästi valitun opintoalan mukaan, minkä vuoksi puhuminen keskimääräisestä ammatti- tai yliopistotutkinnon tuotosta ei välttämättä ole mielekästä.

Samalla on kuitenkin todettava, että korkea-asteen koulutus vaikuttaa opintoalasta riippumatta pääsääntöisesti kannattavalta investoinnilta. Korkea-asteen opintoalojen joukossa on vain kuvataidealan kaltaisia yksittäisiä aloja, joilta valmistuneiden keskimääräiset tulot jäävät heikommiksi kuin alemmilta koulutusasteilta valmistuneiden.

Myös koulutuksen tuottojen kehityksen arvioiminen koulutusasteiden keskimääräisiä trendejä tarkastelemalla voi olla harhaanjohtavaa, koska trendit vaihtelevat merkittävästi opintoaloittain. Havainnollistavana esimerkkinä hammaslääketieteellisten yliopistotutkintojen tuotto kasvoi vuosina 2005–2015 keskimäärin lähes 7 prosenttiyksikköä vuodessa, kun samaan aikaan tieto- ja tietoliikennetekniikan yliopistotutkintojen tuotto pieneni vastaavaa vauhtia.

”Opintoalojen suhteelliset osuudet ovat pysyneet suurimmaksi osaksi ennallaan 1990-luvun puolivälin jälkeen.”

Ilman tarkempaa analyysiä on vaikea sanoa, kuinka herkkiä havaitut opintoaloittaiset trendit ovat alojen aloituspaikkojen tai valmistuneiden määrien muutoksille. On joka tapauksessa silmiinpistävää, että opintoalojen suhteelliset osuudet 36–45-vuotiaiden suorittamista yleissivistävän koulutuksen jälkeisistä tutkinnoista ovat pysyneet suurimmaksi osaksi ennallaan 1990-luvun puolivälin jälkeen, mikä voi viitata koulutusjärjestelmän hitauteen reagoida osaamistarpeissa tapahtuviin muutoksiin.

Kenties selkein esimerkki tarjontarajoitteiden todennäköisestä vaikutuksesta on hammaslääketieteellinen ja muun hammashoidon ala, jolta valmistuneiden määrä pysyi mainitussa ikäryhmässä lähes vakiona (9 400–9 800 henkilössä) tarkasteluajanjaksolla, kun alalta valmistuneiden tulot kasvoivat samanaikaisesti muita ryhmiä nopeammin. Toisaalta IT-alojen (tietojenkäsittelyn ja tieto- ja tietoliikennetekniikan) osaajien määrän kasvu ikäryhmässä 40  000:sta vajaaseen 70 000:een 1990-luvun puolivälin jälkeen selittänee osaltaan sen, miksi koulutuksen tuotot ovat näillä aloilla laskeneet.