Maahanmuuttajayrittäjien merkitys Yhdysvaltain taloudelle on kasvanut nopeasti
Yrittäjät ovat yksi harvoista maahanmuuttajaryhmistä, joista juuri kellään ei ole Yhdysvalloissa pahaa sanottavaa. Siitä, minkä verran heidän perustamansa yritykset maksavat palkkoja ja työllistävät, ei pitkään ollut kunnollista tietoa. Uusien datalähteiden avulla maahanmuuttajien perustamien yritysten merkitys Yhdysvaltain taloudelle on täsmentynyt. Pätevätkö tutkimustulokset myös Euroopassa – se on vielä selvittämättä.
VIIMEISEN KYMMENEN vuoden aikana poliittinen keskustelu maahanmuutosta on kuumentunut äärimmilleen. Useimmat valtiot kyllä toivovat, että koulutetut maahanmuuttajat auttavat lievittämään väestön ikääntymisestä aiheutuvaa taloudellista painetta. Samalla ollaan kuitenkin huolissaan siitä, miten paperittomat ja matalasti koulutetut maahanmuuttajat vaikuttavat paikallisiin työmarkkinoihin. Vähemmän kiistanalainen, mutta myös paljon harvemmin esillä oleva näkökulma on se, että maahanmuuttajataustaisilla yrittäjillä voi olla merkittäviä myönteisiä vaikutuksia uuden asuinmaansa talouteen. He esimerkiksi tarjoavat töitä kantaväestöön kuuluville työntekijöille.
Käytän tässä artikkelissa useita eri tietolähteitä tarjotakseni uutta näyttöä siitä, miten maahanmuuttajayrittäjät vaikuttavat paikallisiin työmarkkinoihin Yhdysvalloissa ja miten heidän yrityksensä vertautuvat yhdysvaltalaisten yrittäjien perustamiin yrityksiin. Data osoittaa, että maahanmuuttajataustaisten yrittäjien rooli uusissa startup-yrityksissä kasvaa jatkuvasti.
Maahanmuuttajayrittäjiltä odotetaan paljon
Maahanmuutolla on ollut keskeinen rooli Yhdysvaltojen väestön ja talouden kasvussa, mutta keskustelu maahanmuuton myönteisistä ja kielteisistä vaikutuksista yhdysvaltalaisiin työntekijöihin ei tunnu ikinä laantuvan. Itse asiassa tämä keskustelu, sekä akateemisissa piireissä että niiden ulkopuolella, on muuttumassa yhä katkerammaksi. On kuitenkin ainakin yksi aihe, josta lähes kaikki tuntuvat olevan yhtä mieltä – maahanmuuttajayrittäjät.
Jos maahanmuuttajaperustajat luovat uusia yrityksiä ja työmahdollisuuksia ja työllistävät sekä kantaväestöä että muita maahanmuuttajia, olemme lähellä sitä, mitä poliitikko voisi kutsua ”ilmaiseksi lounaaksi”. Tämä on ollut monien kaupunkien ja maiden pyrkimysten taustalla, kun ne ovat houkutelleet maahanmuuttajayrittäjiä, esimerkkeinä ohjelmat kuten Start Up Denmark, French Tech Ticket ja Start Up Visa Italia. Valitukset siitä, että maahanmuuttajat ovat perustaneet liian monia Piilaakson yrityksistä, ovat olleet harvinainen poikkeus keskustelussa.
Tätä myönteistä asennetta maahanmuuttajayrittäjiä kohtaan on kuitenkin ollut vaikea perustella saatavilla olevien tietojen perusteella. Tehokas poliittinen päätöksenteko tarvitsee luotettavia tilastoja ja analyysejä, ja ne voivat myös auttaa epäileväisien äänestäjien ja lainsäätäjien vakuuttamisessa. Vaikka useimmat tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että maahanmuuttajat ovat ratkaisevassa roolissa yritysten perustamisessa Yhdysvaltoihin, tuota roolia on ollut vaikea määritellä yksityiskohtaisesti. On haastavaa koota riittävän kattavia datalähteitä yritysten omistuksesta, kasvudynamiikasta, työllisyyskoostumuksesta ja maahanmuuttostatuksesta – etenkin niin, että nämä kaikki olisi harmonisoitu yhteen tietokantaan.
Ensimmäiset aihetta käsittelevät tutkimushankkeet keräsivät tietoja pienimuotoisilla kyselyillä teknologiateollisuudesta sekä erityisesti Piilaakson yrityksistä. Siellä maahanmuuttajaperustajien osuus ylittää 50 prosenttia.1
Uusi data mahdollistaa uudenlaiset tutkimukset
Kun julkisesti käytettävissä olevat yritystason mikroaineistot tulivat saataville, monet tutkimukset alkoivat käyttää kansallisesti edustavaa Survey of Business Owners (SBO) -kyselyä, joka tarjosi poikkileikkaustietoja vuodelta 2007.2
Fairlie (2012) huomauttaa, että maahanmuuttajat perustavat yrityksiä yli kaksi kertaa useammin kuin kantaväestö. Maahanmuuttajien omistamat yritykset myös palkkaavat todennäköisemmin vähintään yhden työntekijän, vaikka kantaväestöön kuuluvien omistajien työnantajayritykset keskimäärin palkkaavatkin enemmän työntekijöitä kuin maahanmuuttajien omistamat yritykset. Samoin monet tutkijat ovat käyttäneet poikkileikkaustietoja kyselyistä, jotka kuvaavat itsenäistä ammatinharjoittamista pikemminkin kuin työnantajayritysten omistusta3. Aikaisemmassa omassa tutkimuksessamme4 käytimme yhdistettyjä työnantaja-työntekijä-paneelitietoja tutkiaksemme maahanmuuttajien perustamien yritysten selviytymistä ja kasvua ajan myötä, mutta kohtasimme vaikeuksia yritysten todellisten omistajien selvittämisessä.
Maahanmuuttajien yrittäjyyttä käsittelevälle tutkimuskirjallisuudelle ominaista ovat lukuisat erilaiset määritelmät ja datalähteet. Yritysten perustamista, omistamista, yrittäjyyttä ja johtamista on niin vaikeaa mitata käytettävissä olevien aineistojen puitteissa, että se hidastaa tutkimusponnisteluja.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana tutkimuksemme päämääränä on ollut kvantifioida ja määritellä yrityksiä ja työpaikkoja, jotka on luotu yrityksissä, joilla on maahanmuuttajaomistajia ja/tai -perustajia. Työssä olemme käyttäneet erilaisia uusia datalähteitä5. Näihin kuuluvat muun muassa Yhdysvaltain väestönlaskentaviraston Survey of Business Owners -kysely (SBO) vuosilta 2007 ja 2012, yhdistettynä Longitudinal Business Database (LBD) 2007–2011, Annual Survey of Entrepreneurs (ASE) 2014–2016, Annual Business Survey (ABS) 2017–2019 ja Longitudinal Employer Household Dynamics (LEHD) 1995–2021 -tietokantoihin.
Näiden tietolähteiden avulla voimme arvioida, miten suuri osuus uusista yrityksistä on maahanmuuttajien perustamia, keitä nämä yritykset työllistävät ja minkälaisia työpaikkoja ne luovat. Voimme myös tutkia, miten maahanmuuttaja- ja kantaväestöön kuuluvien omistajien yritykset eroavat siinä, miten ne ajan oloon pysyvät pystyssä ja lisäävät työpaikkoja – monien muiden yritystoimintaan liittyvien ominaisuuksia lisäksi.
Voimme lisäksi ristiinvarmistaa monia tuloksistamme American Community Survey (ACS) -kyselyn avulla. ACS-kysely mittaa ammatinharjoittamista, ja siitä selviää ammatinharjoittajien yritysmuoto, mikä auttaa selittämään kuinka vakavasta yritystoiminnasta on kyse.
Kuvio 1. Maahanmuuttajien osuus uusien startup-yritysten perustajista ja työntekijöistä
Ensimmäinen huomionarvoinen seikka, jonka data meille kertoo, on sellaisten uusien yritysten osuuden nopea kasvu, joissa on vähintään yksi maahanmuuttajaperustaja. Tällä hetkellä noin 30 prosentissa kaikista äskettäin perustetuista yrityksistä on vähintään yksi perustaja, joka on syntynyt Yhdysvaltojen ulkopuolella. Niissä osavaltioissa, joista meillä on tietoja vuodesta 1995 alkaen, osoitamme, että maahanmuuttajayrittäjyyden kasvu oli erityisen nopeaa 1990- ja 2000-luvuilla, mutta on jatkunut tasaisena vuoteen 2020 asti. Vaikka kasvu osuu yhteen maahanmuuttajaväestön lisääntymisen kanssa, on syytä huomata, että maahanmuuttajien osuus työllisistä on paljon pienempi (21 %) kuin maahanmuuttajien osuus uusien yritysten perustajista. Tämä viittaa siihen, miten tärkeitä he ovat yrittäjyydelle.
Toinen huomionarvoinen seikka liittyy valtaviin alueellisiin eroihin maahanmuuttajayrittäjyyden yleisyydessä (kuvio 2). Asiaan perehtyneet osaavat luultavasti arvata, missä Yhdysvaltain osavaltioissa maahanmuuttajien perustamien yritysten osuus on suurin, mutta erojen suuruus voisi hämmästyttää heitäkin.
Kuvio 2. Maahanmuuttajien omistamien yritysten osuus Yhdysvalloissa vuonna 2012
Vähiten maahanmuuttajista riippuvaisissa osavaltioissa, kuten Montanassa, Pohjois- ja Etelä-Dakotassa sekä Idahossa, maahanmuuttajat perustivat 6 prosenttia tai vähemmän uusista yrityksistä vuonna 2012, kun taas Kaliforniassa, New Jerseyssä ja New Yorkissa osuudet ylittivät 40 prosenttia. Eniten maahanmuuttajista riippuvaisissa kaupungeissa (esimerkiksi San Josessa Piilaakson alueella) yli 60 prosentilla uusista yrityksistä sekä korkean teknologian aloilla että muilla aloilla on vähintään yksi maahanmuuttajaomistaja. Vaikka nämä erot liittyvät paikallisiin maahanmuuttajien keskittymiin, ne ovat suurempia kuin voisi odottaa maahanmuuttajaväestön osuuksien perusteella. Erot myös korreloivat sen kanssa, miten maahanmuuttajaystävällistä politiikkaa osavaltiotasolla harjoitetaan.
Sen perusteella, mitä tiedämme maahanmuuttajien ja kantaväestöön kuuluvien yrittäjien omistamien yritysten luomista työpaikoista, me arvioimme, että Yhdysvalloissa noin 23 prosenttia uusista työpaikoista syntyy maahanmuuttajien perustamiin yrityksiin. Maahanmuuttajista eniten riippuvaisissa kaupungeissa osuus nousee jopa 75 prosenttiin.
Siitä, minkälaiset syrjäyttämisvaikutukset maahanmuuttajilla työmarkkinoilla on – eli minkä verran he vievät työpaikkoja kantaväestöön kuuluvilta – ei ole vieläkään yksimielisyyttä. On kuitenkin vaikea kuvitella, että kaikkia (tai edes suurinta osaa) näistä yrityksistä ja työpaikoista olisi luotu ilman maahanmuuttajaperustajia.
Maahanmuuttajayrittäjät suosivat maanmiehiään
Ymmärtääksemme maahanmuuttajayrittäjien taloudellista panosta, meidän on tiedettävä, kuinka monta työpaikkaa heidän yrityksensä luovat, keitä he työllistävät ja minkä verran näistä työpaikoista maksetaan palkkaa.
Työpaikkojen kokonaismäärän arvioiminen on vaikeaa, koska suurimmat työnantajayritykset ovat yleensä pörssiyrityksiä (esimerkiksi Walmart ja Amazon), ja niiden alkuperän jäljittäminen maahanmuuttajaperustajiin ei ole aina yksiselitteistä. Esimerkiksi Googlen toinen perustaja Sergei Brin muutti Yhdysvaltoihin Neuvostoliitosta 6-vuotiaana ja Jeff Bezosin isäpuoli oli kuubalainen maahanmuuttaja.6
Yksinkertaistaaksemme asioita keskityimme äskettäin perustettuihin yksityisomisteisiin yrityksiin. Havaitsimme, että keskimääräinen maahanmuuttajan omistama yritys palkkaa hieman vähemmän työntekijöitä kuin kantaväestöön kuuluva yrittäjä (5,0 vs. 5,9). Maahanmuuttajien perustamat yritykset maksavat myös pienempiä palkkoja kuin kantaväestöön kuuluvien omistajien yritykset (mitattuna palkkasummana jaettuna työntekijöiden määrällä). Vuonna 2012 ero oli 13 prosenttia.
Osoitamme LEHD-tietokannan yhdistetyn työnantaja-työntekijädatan avulla, että maahanmuuttajien perustamat yritykset työllistävät sekä kantaväestöön kuuluvia että maahanmuuttajia. Joissakin tapauksissa yritykset kuitenkin suosivat vahvasti samaan etniseen ryhmään kuuluvia. Esimerkiksi vietnamilaisten maahanmuuttajien perustamissa yrityksissä noin 45 prosenttia työntekijöistä on vietnamilaisia, kun taas kanadalaisten yrittäjien firmoissa vain 2,3 prosenttia edustaa samaa etnistä taustaa kuin yrittäjät.
Keskimäärin 15 prosenttia maahanmuuttajien perustamien yritysten työntekijöistä jakaa saman etnisen taustan perustajan kanssa, mutta osuus vaihtelee suuresti toimialoittain: 47 prosenttia maataloudessa ja metsätaloudessa vs. 16 prosenttia rahoituksessa, informaatioteknologiassa ja kiinteistöalalla. Maahanmuuttajien perustamat yritykset ovat tärkeitä työnantajia myös muille maahanmuuttajaryhmille kuin heidän omille maanmiehilleen, ja osuus vaihtelee toimialoittain 16,5 prosentista 35,9 prosenttiin. Siitä huolimatta he palkkaavat myös monia kantaväestöön kuuluvia työntekijöitä (44–54 %, riippuen toimialasta).
Maahanmuuttajien omistamat yritykset maksavat työntekijöilleen keskimäärin noin 28 500 dollarin vuosipalkkaa, kun taas kantaväestöön kuuluvien omistajien yrityksissä keskimääräiset ansiot ovat 32 300 dollaria. Luotujen työpaikkojen laatua voidaan SBO-tietokannan avulla mitata myös yrityksen tarjoamien luontoisetujen perusteella. Tälläkin tavalla vertaillessa maahanmuuttajien ja kantaväestöön kuuluvien omistajien perustamilla yrityksillä on eroa. Maahanmuuttajien omistamat yritykset tarjoavat 6,2 prosenttia harvemmin palkallista lomaa, 8,6 prosenttia harvemmin sairausvakuutusta ja 4,1 prosenttia harvemmin eläkesäästöohjelmaa. Teimme laajoja regressioanalyysejä vahvistaaksemme, että ero on todellinen, eikä selity toimialakoostumuksella, yrityksen koolla tai maantieteellisellä sijainnilla. Erot pienenevät, mutta vain hieman, kun käytössä on erittäin tiukka joukko kontrollimuuttujia yritysten perustajista, yrityksen koosta ja niin edelleen.
Yritykset keskittyvät tietyille toimialoille
Kun enemmän dataa tulee saataville, näitä löydöksiä pystytään tulkitsemaan entistä paremmin – se vaatii kuitenkin työtä. Pysyvä ero tarjottujen työpaikkojen laadussa olisi huolestuttava ja vaatisi selityksen sille, miten ero voi säilyä kilpailluilla työmarkkinoilla. Jos toisaalta maahanmuuttajien perustamat yritykset tarjoavat työmahdollisuuksia, joita ei muuten olisi ollut olemassa, ja jos paremmat työmarkkinapolut lopulta aukeavat sekä maahanmuuttajille että kantaväestöön kuuluville työntekijöille, tarina alkaa näyttää valoisammalta. Aikaisempi tutkimuskirjallisuus on osoittanut, että uusien maahanmuuttajien on usein vaikea saada töitä, jotka vastaavat heidän todellisia taitojaan. Olisi mielenkiintoista selvittää, luovatko maahanmuuttajayrittäjät heille työpaikkoja, jotka voivat toimia ponnahduslautana parempiin mahdollisuuksiin myöhemmin.
Toinen mielenkiintoinen seikka on maahanmuuttajien perustamien yritysten voimakas keskittyminen tietyille toimialoille. Vaikka media usein esittelee korkean profiilin maahanmuuttajayrittäjiä teknologiasektorilla, valtaosa uusista maahanmuuttajien omistamista yrityksistä on palvelusektorilla. Itse asiassa noin puolet maahanmuuttajien omistamista startup-yrityksistä toimii kolmella päätoimialalla: majoitus- ja ravitsemispalveluissa, vähittäiskaupassa sekä ammatillisissa ja teknisissä palveluissa. Nämä toimialat ovat myös suuria maahanmuuttajatyövoiman työllistäjiä, ja kaksi ensimmäistä ovat myös tunnettuja matalammista palkoista kuin esimerkiksi teollisuudessa, rahoituksessa, vakuutusalalla ja kiinteistöalalla. Tietyille toimialoille keskittymisellä on myös merkittäviä liiketoimintaan ja talouteen liittyviä vaikutuksia, kuten Kerrin ja Mandorffin (2023) jäljittämä ammatillinen eriytyminen etnisen taustan perusteella. Kantaväestön omistamissa yrityksissä tällainen tietyille toimialoille keskittyminen on paljon vähäisempää.
Osa toimialakeskittymistä voidaan selittää eroilla maahanmuuttaja- ja kantaväestöön kuuluvien yrittäjien demografialla ja koulutuksella. Erityisesti naisten omistus on hieman alhaisempaa täysin maahanmuuttajien omistamissa yrityksissä (40 % vs. 44 % täysin kantaväestöön kuuluvien yrittäjien omistamissa yrityksissä). Maahanmuuttajaomistajat ovat myös nuorempia, ja heidän yrityksissään on todennäköisemmin useiden ikäryhmien omistajia, mikä saattaa viitata perheyritysten kantaväestöä suurempaan yleisyyteen. Toisaalta maahanmuuttajayrittäjien koulutustaso on alhaisempi kuin kantaväestöön kuuluvilla yrittäjillä. Maahanmuuttajataustaisista yrityksistä 54 prosentilla ja kantaväestöön kuuluvien omistajien yrityksistä 61 prosentilla on vähintään yksi omistaja, jolla on korkeakoulututkinto.
Ongelmia rahoituksen saamisessa
Startup-rahoitukseen kiinni pääsemistä pidetään usein esteenä, joka rajoittaa maahanmuuttajien ja etnisten vähemmistöjen mahdollisuuksia perustaa oma yritys. Omat säästöt ovat tärkein pääoman lähde kaikille yrityksille, mutta erityisen tärkeitä omat säästöt ovat maahanmuuttajien omistamille yrityksille. Niistä 74,7 prosenttia luottaa säästöihin yrityksen perustamisessa.
Kantaväestöön kuuluvien omistajen yritykset saavat todennäköisemmin pankkilainoja ja luottoa, kun taas maahanmuuttajien omistamat yritykset luottavat todennäköisemmin asuntolainojen ja perhelainojen käyttöön. Tämä viittaa maahanmuuttajien huonompiin mahdollisuuksiin saada pankista luottoa, mikä voi haitata heidän mahdollisuuksiaan kasvattaa yrityksiään lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Pienemmät, vain maahanmuuttajayrittäjiin keskittyvät kyselytutkimukset korostavat usein luoton saantia keskeisenä ongelmana. Monet maahanmuuttajayrittäjät kertovat välttelevänsä lainahakemuksia peläten niiden tulevan hylätyksi, kuten aiemmin on käynyt, tai saavansa lainan haettua pienemmälle summalle7.
Toisen polven yrittäjät
Koska suuret maahanmuuttoaallot tapahtuivat Yhdysvalloissa yli 20 vuotta sitten, pystyimme analysoimaan myös toisen sukupolven maahanmuuttajien roolia yritysten omistajina. Määritelmän mukaan toisen sukupolven maahanmuuttajat ovat niitä, jotka ovat syntyneet maahanmuuttajavanhemmille Yhdysvalloissa.
Keskityimme erityisesti kiinalaisten ja intialaisten maahanmuuttajien lapsiin. Samoin kuin monissa aiemmissa tutkimuksissa maahanmuuttajien sopeutumisesta työmarkkinoille, myös me havaitsimme, että toisen sukupolven maahanmuuttajien perustamissa yrityksissä yhdistyy maahanmuuttaja- ja kantaväestöön kuuluvien omistajien yritysten piirteitä.
Monessa asiassa, missä kantaväestöön kuuluvien omistajien yritykset ja ensimmäisen polven maahanmuuttajien yritykset eroavat eniten, toisen polven maahanmuuttajien yritykset osuvat näiden kahden yritystyypin välimaastoon. Tämä pätee esimerkiksi sairausvakuutusten tarjoamiseen ja viennin merkitykseen. Piirre kertoo kiinnostavasti sopeutumisesta erilaisiin liiketoiminnan ominaisuuksiin.
Koska dataa oli aiemmin rajoitetusti saatavilla, suuri osa aiemmasta maahanmuuttajayrittäjyyttä käsittelevästä tutkimuskirjallisuudesta on keskittynyt pikemminkin itsensä työllistäjiin kuin yritysten omistajuuteen ja perustajien kokoonpanoon.
Kun vertaa tuloksiamme muihin tutkimuksiin, huomataan, että maahanmuuttajien osuus kaikista niista itsenäisistä ammatinharjoittajista, jotka ovat rekisteröineet yrityksensä yhtiömuotoisena (esimerkiksi Limited Liability Corporation eli LLC), kasvaa nopeasti. Vuonna 1990 heidän osuutensa oli 12 prosenttia, vuonna 2000 15 prosenttia ja vuonna 2021 jo 20 prosenttia.8 Yrityksen yhtiömuoto on tyypillisesti yhteydessä vakavaan yrittäjyyteen ja myöhempään todennäköisyyteen palkata työntekijöitä. Tällaisista rekisteröidyistä yrityksistä käytetään nimitystä incorporated.
Termin unincorporated alle kuuluvat sellaiset ammatinharjoittajat, jotka eivät ole rekisteröineet yritystään. He ovat tyypillisesti erilaisia keikkatyöläisiä ja freelancereita, eräänlaisia ”kevytyrittäjiä”. He eivät ole mukana aineistoissa, joihin tämän kirjoituksen tiedot nojaavat.
American Community Survey (ACS) -kyselyn perusteella suurimmat rekisteröityä yritystä pyörittävien itsenäisten ammatinharjoittajien lähtömaat ovat Meksiko, Intia, Kiina ja Etelä-Korea.
Maahanmuuttajien osuus itsenäisistä ammatinharjoittajista on kasvanut nopeasti vuodesta 2008 lähtien, erityisesti niiden ihmisten joukossa, joilla ei ole korkeakoulututkintoa. Luonnontieteet, teknologia, insinööritieteet ja matematiikka (eli STEM-alat) ovat kuitenkin edelleen merkittäviä aloja maahanmuuttajayrittäjyydessä. Kerr (2018) kuvaa näiden maahanmuuttajaryhmien kollektiivista vaikutusta Yhdysvaltojen talousmaantieteeseen.
Tietoa tarvitaan lisää
Yhteenvetona voidaan todeta, että maahanmuuttajayrittäjien rooli uusien yritysten perustajina ja työpaikkojen luojina on kasvanut nopeasti viime vuosikymmeninä. Muu tutkimuskirjallisuus keskittyy heidän merkittävään vaikutukseensa innovaatioiden ja teknologian kehittäjinä, mutta meidän tutkimuksemme osoittaa, että vaikutukset ovat paljon tätä laajempia.
Monet matalasti koulutetut maahanmuuttajat perustavat yrityksensä aloille, jotka ovat riippuvaisia paikallisesta läsnäolosta ja paikallisesta kysynnästä. Maahanmuuttajien omistamat yritykset ovat tärkeitä työllistäjiä saman etnisen ryhmän maahanmuuttajille, muille maahanmuuttajaryhmille sekä Yhdysvaltain kantaväestöön kuuluville työntekijöille.
Vaikka maahanmuuttajayrittäjyydestä tehdään tutkimusta myös muissa vastaanottajamaissa (esimerkiksi Kanadassa ja Norjassa), enemmänkin voitaisiin tehdä sen selvittämiseksi, ovatko mallit samanlaisia kuin Yhdysvaltoja käsittelevissä tutkimuksissa. On selvää, että monet maat uskovat maahanmuuttajayrittäjien olevan tärkeä taloudellinen voima, jota kannattaa houkutella. Esimerkiksi Italian startup-lainsäädännön pohjalta toimiva Startup Visa Italia -ohjelma tarjoaa pääomasijoittajille merkittäviä veroetuja sekä keskitetyn, digitaalisen ja nopeutetun maahanmuuttomenettelyn. Tähän mennessä tiedetään kuitenkin vain vähän siitä, kuinka tehokkaita nämä politiikkatoimet ovat olleet, ja voitaisiinko maahanmuuttajayrittäjien mainitsemien yritystoiminnan laajentamisen esteiden helpottamiseksi tehdä enemmän.
Suomen ja muiden Pohjoismaiden laadukkaat rekisteriaineistot tarjoavat monia houkuttelevia mahdollisuuksia osallistua maahanmuuttajayrittäjyyden kasvavaan tutkimuskenttään.9
SARI KERR
Sari Pekkala Kerr on taloustieteen yliopistotutkija Wellesley Collegessa. Kerr on yrittäjyyden, koulutuksen taloustieteen sekä työn taloustieteen tutkija. Hänen tutkimuksensa käsittelevät mm. maahanmuuton talousvaikutuksia, politiikkatoimien vaikutuksia yrityksiin sekä erilaisia kysymyksiä perheen ja työmarkkinoiden yhteyksistä. Kerr on työskennellyt luennoitsijana ja postdoc-tutkijana MIT:ssa, tutkimusekonomistina NBER:ssä, ja hän on ollut myös vierailevana tutkijana ja luennoitsijana Bostonin ja Helsingin yliopistoissa sekä Kentin yliopistossa Canterburyssä.
Viitteet
1 Saxenian 1999, 2002, Wadhwa ym. 2007.
2 esim. Wang ja Liu, 2015; Fairlie, 2012.
3 esim. Fairlie ja Lofstrom, 2015.
4 Kerr ja Kerr, 2017.
5 Kerr ja Kerr, 2017, 2018, 2020 ja 2021; Chodavadia, Kerr, Kerr ja Maiden, 2024.
6 Joidenkin arvioiden mukaan jopa 45 prosentilla yhdysvaltalaisia yrityksiä liikevaihdon perusteella luetteloivan Fortune 500 -listan yrityksistä olisi perustaja, joka on ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttaja.
7 Kerr ja Robb, 2020,
8 Osuus kasvaa vielä nopeammin nuorten (25–55-vuotiaiden) itsensätyöllistäjien parissa: heidän joukossaan maahanmuuttajien osuus oli 12 prosenttia vuonna 1990 ja 23 prosenttia vuonna 2021.
9 Norjassa tehdyistä tutkimuksista ovat tehneet yhteenvedon Webster ja Kontkanen (2021). Katso myös Fornaron (2018) analyysi maahanmuuttajyrittäjyydestä Suomessa.
Kirjallisuus
Chodavadia, S., Kerr, S.P., Kerr, W.R. & Maiden, L. (2024), Immigrant Entrepreneurship: New Estimates and a Research Agenda, teoksessa Lissoni & Morrison (toim.), Migration and Innovation: A Research Agenda, Edward Elgar Publishing (tulossa). Myös NBER Working Paper 32400.
Fairlie, R.W. (2011), Immigrant Entrepreneurs and Small Business Owners, and Their Access to Financial Capital, US Small Business Administration Report, Washington DC.
Fairlie, R. W. & Lofstrom, M. (2015), Immigration and Entrepreneurship, teoksessa Chiswick, B.R. & Miller, P.W. (toim.), Handbook of the Economics of International Migration, North-Holland.
Fairlie, R.W., Zissimopoulos, J. & Krashinsky, H.A. (2010), The international Asian business success story: A comparison of Chinese, Indian, and other Asian businesses in the United States, Canada, and United Kingdom, teoksessa Lerner, J. & Shoar, A. (toim.), International Differences in Entrepreneurship, University of Chicago Press, NBER: 179–208.
Fornaro, P. (2018), Immigrant Entrepreneurship in Finland, ETLA Reports 83.
Kerr, W.R. (2018), The Gift of Global Talent: How Migration Shapes Business, Economy & Society, Stanford University Press.
Kerr, S.P. & Kerr, W.R. (2017), Immigrant entrepreneurship, teoksessa Haltiwanger, J., Hurst, E., Miranda, J. & Schoar, A. (toim.), Measuring Entrepreneurial Businesses: Current Knowledge and Challenges, NBER Book Series Studies in Income and Wealth: 187–249.
Kerr, S.P. & Kerr, W.R. (2018), Immigrant entrepreneurship in America: Evidence from the Survey of Business Owners 2007 & 2012, Harvard Business School, Working Paper No 18-098.
Kerr, S.P. & Kerr, W.R. (2020), Immigrant Entrepreneurship in America: Evidence from the Survey of Business Owners 2007 & 2012, Research Policy, 49(3).
Kerr, S.P. & Kerr, W.R. (2021), Whose Job Is It Anyway? Co-Ethnic Hiring in New U.S. Ventures, Journal of Human Capital, 15(1).
Kerr, W.R. & Mandorff, M. (2023), Social networks, ethnicity, and entrepreneurship, Journal of Human Resources, 58(1).
Kerr, S.P. & Robb, A. (2020), Survey of Immigrant Entrepreneurs, Report for Opportunity America.
Saxenian, A. (1999), Silicon Valley’s New Immigrant Entrepreneurs, Public Policy Institute of California, San Francisco, CA.
Saxenian, A. (2002), Silicon Valley’s New Immigrant High-Growth Entrepreneurs, Economic Development Quarterly 16.
Wadhwa, V., Saxenian, A., Risssing, B. & Gereffi, G. (2007), America’s New Immigrant Entrepreneurs, Duke University Report.
Wang, Q. & Liu, Y.C. (2015), Transnational Activities of Immigrant-Owned Firms and Their Performances in the USA, Small Business Economics 44 (2).
Webster, N. A. & Kontkanen, Y. (2021), Space and Place in Immigrant Entrepreneurship Literature in the Nordic Countries: A Systematic Literature Review, Norsk Geografisk Tidsskrift – Norwegian Journal of Geography, 75(4).
