1. T&Y-lehti
2. Luova tuho korjaa Suomen toimitusjohtajien asenneongelmaa

Luova tuho korjaa Suomen toimitusjohtajien asenneongelmaa

SUOMEN HEIKON talouskasvun on sanottu johtuvan ennen kaikkea asenteesta. Näin ovat viime aikoina itseään ruoskineet jopa yritysjohtajat. Helsingin Sanomien haastattelussa 22.3. EK:n hallituksen puheenjohtaja Aaro Cantell totesi: ”Minun mielestäni yritysten omistajien ja johdon asennemuutos on kaikista tärkein.”

Tämä on uutta ja kiinnostavaa, suorastaan piristävää! Perinteisestihän herrakritiikkiä on saatu kuulla ennen kaikkea rahvaalta. Se on helppo pistää kateuden tai peräti katkeruuden piikkiin.

Johtajien asenneongelma on ihan looginen syntipukki. Talouskasvun yksi keskeinen ajuri ovat yritysten investoinnit – erityisesti investoinnit uusien tuotteiden ja tuotantotapojen kehittämiseen eli innovointiin. Tutkimusten mukaan talouskasvulle erityisen tärkeitä ovat radikaalit innovaatiot. Sellaiset, jotka uudistavat markkinoita. Niiden tekijöiltä vaaditaan luovaa asennetta.

Radikaalit innovaatiot epäonnistuvat usein, eli niistä päättävien pitää olla rohkeita. Toisaalta onnistuessaan niistä voi syntyä huimia voittoja. Siksi niistä päättävät ovat tyypillisesti nälkäisiä – ehkä jopa ahneita. Tuollaiset päätöksentekijät kuulostavat nuorilta leijonilta.

Yrityksissä näitä päätöksiä tekevät toimitusjohtajat. Heidän ratkaisuistaan lähtee liikkeelle yritysten tuottavuuden paraneminen. Siitä seuraa voittojen kohoaminen, osinkotulojen kasvu sekä yritysten laajenemiskyvyt ja -halut. Samalla syntyy uusia, aikaisempaa tuottavampia ja paremmin palkattuja työpaikkoja palkansaajille. Myös verotulot kasvavat.

TÄTÄ KAIKKEA miettiessään joku suhteellisuudentajunsa menettänyt suuryrityksen toimitusjohtaja saattaisi alkaa hyväillä itsetuntoaan – jos sivistys riittää – Winston Churchillin kuuluisalla sitaatilla: “Koskaan ihmiskonfliktien historiassa ei niin moni ole ollut niin paljosta velkaa niin harvoille.”

Suuryritysten toimitusjohtajat ovat tosiaan harvalukuinen joukko, ja konfliktit ihmisten kanssa ovat heidän arkipäiväänsä. Tilastoluvut suuryritysten palkkasumma-, vienti- ja verotulo-osuuksista kansantaloudessa ovat itsetuntoa hiveleviä – ja syystäkin. Harvinaista tämä ei kuitenkaan ole: vauraissa kansantalouksissa suuryrityksillä ja niiden toimitusjohtajilla on ollut tärkeä rooli iät ja ajat.

Talouspolitiikkajohtopäätöksiä varten toimitusjohtajien asenneruoskinta antaa vähänlaisesti aineksia. Jos vika on toimitusjohtajien asenteissa, ongelmana on, että toimivaa terapiaa ei ole keksitty. Ihmisluonne muuttuu 20 ikävuoden jälkeen vain vähän, innovaatioasenteiden osalta tuskin sitäkään. Sylikissasta ei voi kasvattaa leijonaa.

Asia ei korjaannu vaihtamalla Suomen yritysten toimitusjohtajiakaan, sillä he kaikki ovat jo koulutustaan vastaavissa töissä. Työperäinen maahanmuutto voisi tuoda helpotusta, ja sitä myös tapahtuu. Toimitusjohtajan vaihtaminenkaan ei kuitenkaan välttämättä auta, jos organisaatio haraa vastaan. Sitä kuulemma joskus tapahtuu suurissa vanhoissa yrityksissä.

YHDYSVALTALAISIA AINEISTOJA hyödyntävä kansantalous­tieteellinen tutkimustieto sanoo, että muutos lähtee uusista innovatiivisista yrityksistä, ja ennen kaikkea sellaisista, joissa on nuori toimitusjohtaja.

Näissä yrityksissä tehdään erityisen paljon taloutta uudistavia radikaaleja innovaatioita. Se näkyy patenttien määrässä ja ennen kaikkea niiden laadussa. Nämä innovaatiot korvaavat vanhojen yritysten innovaatioita ja tuhoavat työpaikkoja — toimitusjohtajienkin. Luova tuho on näkynyt myös siinä, kuinka intensiivisesti uusissa yrityksissä on otettu käyttöön tekoälyä ja muita mullistavia, tulevaisuudessa tuottavuutta merkittävästi kohottavia teknologioita.

Tässä valossa Suomen tulevaisuus vaikuttaa lupaavalta. Suomessa syntyi innovaatioihin pohjautuvaa uutta yrittäjyyttä kiihtyvään tahtiin 2010-luvulla. Sen ansiosta Suomessa tehdään aikaisempaa enemmän tutkimusta ja kehitystä nimenomaan uusissa ja nuorissa yrityksissä. Panostusten tulokset näkyvät jo patenteissa ja innovaatioissa. Nuoret 3–5-vuotiaat yritykset ovat ottaneet käyttöönsä selvästi enemmän tekoälyä kuin niitä nuoremmat ja ennen kaikkea niitä vanhemmat yritykset, kun erilaisia muita selittäviä tekijöitä otetaan huomioon tilastollisilla menetelmillä. Tässä joukossa on yrityksiä, jotka ovat luoneet uusia työpaikkoja nopeaan tahtiin.

Mitä ilmeisimmin nuorten kasvavien yritysten johdossa on luovia, ahnaita ja riskinottohaluisia leijonia. Jos kehitys jatkuu, ajan oloon he korvaavat vanhojen perinteisten suuryritysten laiskanpulskeat kotikissat. Uuden pääoman dynaamiset toimitusjohtajat jyräävät vanhat. Sellaista on luova tuho.