1. T&Y-lehti
2. Kun verotarkastus iskee yritykseen

Kun verotarkastus iskee yritykseen

Verotarkastukset ovat kallis, mutta tehokas keino paljastaa ja ehkäistä veronkiertoa. Yritysten tarkastuksenjälkeiset veroilmoitukset ovat hyvin erinäköisiä.

Keittiön pöydällä on kasoittain papereita, mappeja ja kuitteja. Äitini naputtelee niistä lukuja laskimeen, joka raksuttaa tuloksia paperinauhalle, ja kirjaa summia taulukoihin. Tekeillä on yrityksen vuosittainen veroilmoitus.

Palkansaajana verojen ilmoittaminen on helppoa. Tarkastan vain nopeasti, että esitäytetyn ilmoituksen luku täsmää palkkakuitteihini ja mahdollisesti kirjaan työmatkoja vähennyksiin. Tilaa veronkierrolle jää vähän: kiinnijäämisen vaara lienee suuri, jos ilmoitan verottajalle vähemmän tuloja kuin työnantajani. Kaiken lisäksi työnantaja on jo maksanut ennakonpidätyksen veroistani.

Yritykselle verojen ilmoittaminen on toki työläämpää, mutta vapauttakin jää enemmän. Mikä varmistaa, että yrittäjä ilmoittaa yrityksen tuoton oikein? Verojen maksun lähestyessä saattaa syntyä kiusaus pienentää verotaakkaa ilmoittamalla tuloja alakanttiin.

Muistan lapsena kuulleeni yrittäjä-äidin suusta yksityiskohdan, että yrityksen kirjanpitoa pitää säilyttää 10 vuotta verottajaa varten. Verottaja voi siis tulla tarkastamaan yrityksen kirjanpidon ja sen perusteella verojen oikein ilmoittamisen.

Verojen maksun valvonta kuuluu verohallinnon tehtäviin. Henkilöiden verovalvonnassa se hyödyntää paljon kolmannen osapuolen tietoja eli esimerkiksi työnantajan ilmoittamia palkkatietoja. Tämä on tutkimustenkin mukaan keskeinen verovalvonnan väline. Palkansaajien veronkierto on vähäistä, koska siihen ei juuri ole mahdollisuuksia.¹

Itsensä työllistäjillä, yrittäjillä tai yrityksillä on enemmän mahdollisuuksia veronkiertoon, koska verottajalla on vähemmän kolmannen osapuolen tietoja käytössä. Tämä näkyy myös tutkimuksissa, sillä itsensä työllistävien on havaittu kiertävän enemmän veroja.

Toisaalta yritysten verojen ilmoittaminen on oleellista verovalvonnan kokonaisuuden kannalta. Jos yritysten veroilmoitukset eivät ole totuudenmukaisia, voidaanko luottaa, että ne ilmoittavat oikein palkkakulut, maksetut osingot tai arvonlisäveron? Suurin osa kaikista talouden veroista ja tiedot tuloista, joihin ne perustuvat, kulkevat verottajalle juuri yritysten kautta.

Näistä syistä yritysten verotarkastukset ovat keskeisiä verovalvonnan välineitä – sekä yritysten että koko talouden verojen valvonnan kannalta.

Veronkierron monet keinot

Veronkierrolla tarkoitetaan laitonta verojen maksun välttelyä. Se eroaa siis verosuunnittelusta, joka on verojen maksun laillista vähentämistä. Veronkierrossa ilmoitetaan verottajalle totuudesta poikkeavia lukuja rahallisen edun saamiseksi.

Yritykselle veronkierto tarkoittaa käytännössä joko tulojen aliraportointia tai kustannusten yliraportointia. Kaikki pinon myyntikuitit eivät päädykään veroilmoituksen tulosummaan tai dokumenttien joukkoon löytyykin ylimääräisiä kuluja.

Yrityksen arjessa veronkiertoon on monia keinoja. Parturi-kampaaja voi jättää kirjaamatta myynnin kassakoneeseen, jolloin se ei ilmene yrityksen tuloissa – jotkut yritykset antavat asiakkaille jopa alennusta kuitittomista käteismyynneistä. Rakennustyöntekijälle maksetaan palkkaa käteisellä, samalla kun jätetään ilmoittamatta palkat veroja ja työeläkemaksuja varten. Kuittikaupassa yritys ostaa tekaistuja kuitteja ja saa näin vähennettäviä kuluja verotukseen.

Veronkierto vähentää valtion verotuloja. Arviot Suomen harmaan talouden (=verottajan tietojen ulkopuolisen talouden) koosta vaihtelevat eri tutkimuksissa 5–17 % BKT:stä välillä. Arviot kokonaisverovajeesta ovat noin 4–8 miljardia euroa, eli 7–9 % verokertymästä.

Veronkierron määrää on vaikea arvioida, koska sitä ei luonteensa vuoksi havaita virallisissa kirjanpidoissa. Niinpä arviotkin sen yleisyydestä ovat vain suuntaa antavia – jos sitäkään. Siksi veronkierron tutkimus on myös haastavaa, koska tutkimuskohde pyrkii kaikin tavoin piiloutumaan katseilta.

Kokonaisverovaje arviolta 4–8 miljardia euroa.

Käytännössä verokertymän kannalta olennaista ei kuitenkaan ole se, kuinka paljon veronkiertoa on, vaan se, kuinka paljon veronkiertoa voidaan vähentää. Osaa verottajalle näkymättömästä toiminnasta ei välttämättä saada näkyviin realistisilla keinoilla. Lopulta kyse on veronkierron ehkäisyn kustannuksista suhteessa hyötyihin.

Paitsi että veronkierto vähentää valtion keräämiä verotuloja, se myös liittyy verotuksen oikeudenmukaisuuteen. Verojen kiertäjä hyötyy laittomista puuhistaan, mikä on lähtökohtaisesti ongelmallista oikeudenmukaisuuden kannalta. Tämä vaikuttaa myös yritysten kilpailuun: laillisesti toimivan yrityksen kustannukset ovat korkeammat. Toisekseen veronkierron mahdollisuudet eroavat henkilöiden ja yritysten välillä. Sitä kautta veronkierto vaikuttaa verotaakan kohdistumiseen.

Kun veronkierto vähentää verotuloja, se joko vähentää julkisiin palveluihin käytettäviä varoja tai nostaa veroastetta. Veroasteen nousu kohdistaa verotusta lainmukaisesti veroja maksaville: niille, jotka eivät halua kiertää veroja, tai joilla ei siihen ole mahdollisuutta.

Verotarkastukset ehkäisevät veronkiertoa

Verotarkastuksella verottaja voi selvittää yrityksen todellisen verovelvollisuuden. Se on järein yksittäinen verovalvonnan väline.

Verotarkastuksessa verottaja käy läpi yrityksen kirjanpidon ja dokumentaation. Kuvittelen mielessäni verovirkailijan käymässä läpi mapeittain yritysten kassavirtaa, säilöttyjä kuitteja ja sopimuksia. Jäljittämässä työvuorolistoja palkkakulujen taustalla. Vertailemassa kirjanpidon, tilinpäätöksen ja kuittien tietoja ja etsimässä jälkiä piilotelluista tuloista tai paisutelluista kuluista.

Etsivätyöllä verottaja selvittää verovajeen eli eron yrityksen raportoimien tulojen mukaisen veronmaksun ja todellisiin lukuihin perustuvan verovelvollisuuden välillä. Verovaje voi kuvata yrityksen veronkiertoa, mutta se toki voi sisältää myös inhimillisiä, tahattomia virheitä. Verotarkastuksessa paljastunut verovaje ei välttämättä kerro koko kuvaa todellisesta verovajeesta – osa voi jäädä tarkastuksessakin piiloon. Siksi verotarkastusten verovaje ei suoraan kuvaa verovajetta, vaan verottajan välineillä löydettävissä olevaa vajetta.

Tarkastuksessa löytynyt verovaje tai muut puutteet kirjanpidossa määrittävät seuraamukset yritykselle. Jos verovajetta on löytynyt, verottaja määrää verot maksettavaksi muistutusmaksun ja lisäkoron kera – verovajeen suuruus ja teon tahallisuus kasvattavat rangaistusta. Kevyimmillään verottaja voi neuvoa tahattomien virheiden korjaamiseen. Vakavissa tapauksissa verottaja voi siirtää tapauksen poliisille rikosharkintaan.

Taulukko 1 kuvaa tutkimusaineiston verotarkastusten tuloksia. Keskimäärin verotarkastuksessa on löytynyt yrityksestä noin 23 000 euroa maksamattomia veroja – 10 prosenttia suhteessa yrityksen edellisen vuoden liikevaihtoon. 58 prosentissa verotarkastuksia on löytynyt verovajetta ja 68 prosentissa johtanut oikaiseviin toimenpiteisiin. Huomattavasti pienempi osa, 8 prosenttia, on luokiteltavissa rikolliseksi toiminnaksi, eli suuri osa havaitusta veronkierrosta ei täytä rikoksen tunnusmerkkejä.

Taulukko 1. Verotarkastusten tulokset

Verohallinnolle verotarkastuksen välitön seuraus on maksettavien verojen kasvu. Verotarkastuksen tarkoituksena on kuitenkin verottajalle ilmoitettujen tietojen totuudenmukaisuuden selvittäminen, ei sinänsä verojen kerääminen.

Rikollista toimintaa 8 prosentissa verotarkastetuista yrityksistä.

Verotarkastuksen mahdollisuus vähentää yritysten veronkiertoa. Veronkierron houkuttelevuus yritykselle riippuu verotarkastuksen riskistä ja veronkierron rangaistuksen suuruudesta. Veroja kiertävä yritys pelaa uhkapeliä, jossa se voittaa verovajeen verran ilman tarkastusta, mutta tarkastuksen kohdalle sattuessa päätyy häviölle. Kiinnijäämisen uhka ehkäisee ennalta veronkiertoa.

Verotarkastukset kohdennetaan

Verotarkastukset ovat kalliita. Ne vaativat paljon työtä verovirkailijalta. Verottajalla on myös rajallinen määrä tarkastajia. Siksi verotarkastuksia ei voi kohdentaa kaiken aikaa jokaiseen yritykseen, vaan verohallinto joutuu valikoimaan tarkastettavat yritykset.

Yleisesti verotarkastukset kohdentuvat riskiperusteisesti: verottaja valitsee kohteiksi yrityksiä, joista se epäilee löytyvän verovajetta. Tämä on ehdottomasti järkevää resurssien kohdentamista. Lisäksi verottaja voi tasapainotella yritysten valikoinnissa muita tavoitteita, kuten vaikuttavuutta tai tiedon keräämistä. Juuri näihin riskiperustaisiin, yleisimpiin verotarkastuksiin tutkimuksessamme keskityimme.

Tieto siitä, miten yritykset valikoituvat tarkastuksiin on tietysti salaista: muuten yritykset voisivat ennakoida verotarkastuksia. Myöskään meillä ei tutkimuksessa ole ollut tiedossa, miten yrityksiä verotarkastuksiin valitaan. Emme siis ota kantaa siihen, miten verottaja todellisuudessa valitsee kohteensa.

Verotarkastusten kohdentamisessa verottaja voi käyttää tietojaan yrityksen veroilmoituksista ja veronmaksusta, tietoja muilta viranomaisilta ja yleistä käsitystä veronkierron ilmiöistä eri toimialoilla.

Yrityksen näkökulmasta verotarkastuksen riskiperusteisuus tarkoittaa sitä, että korkeampi veronkierto nostaa verotarkastuksen riskiä – panosten kasvaessa verottaja voi nähdä bluffin läpi. Yritys joutuu siis tasapainottelemaan veronkierron ja verotarkastuksen riskin kanssa. Summaillessaan kuittipinojen lukuja yhteen ja kirjatessaan tuloksia veroilmoitukseen yrittäjä miettii, kuinka todennäköisesti tarkastaja tulee käymään kirjanpidon läpi.

Verovajeen suuruus ei tietysti suoraan voi määrittää verotarkastuksen todennäköisyyttä jo siksi, ettei verottaja havaitse verovajetta ennen tarkastusta. Verottaja joutuukin käyttämään erilaisia välillisiä vihjeitä tai taustatietoja kohdentaessa verotarkastuksia.

Yritykset puolestaan yrittävät ennakoida kohdentumista ja voivat pyrkiä manipuloimaan verotarkastuksen todennäköisyyttä. Esimerkiksi tutkimuksissa on havaittu, että yritykset pyrkivät näyttämään pienemmiltä välttääkseen suurempiin yrityksiin kohdistuvan korkeamman verotarkastuksen riskin.² Suomen aineistossa havaitsimme, että suurempia yrityksiä tarkastetaan useammin.

Verotarkastusten kohdentaminen ja yritysten ennakointi onkin eräänlaista jatkuvaa peliä verottajan ja veroja välttelevien yritysten välillä. Iskujen ennakoitavuus johtaa väistöliikkeisiin, mikä vaatii taktiikan päivittämistä.

Yritysten reaktiot verotarkastukseen

Pelkkä tietoisuus taustalla väijyvästä verotarkastuksen mahdollisuudesta siis vaikuttaa yritysten verojen ilmoittamiseen. Mutta mitä vaikutuksia verotarkastuksilla on tarkastettuihin yrityksiin? Entä miksi sillä on merkitystä?

Ensinnäkin verotarkastuksen suora vaikutus yrityksen tulevaan verojen ilmoittamiseen määrittää verotarkastuksen suoran vaikutuksen valtion verotuloihin. Se siis vastaa kysymykseen, kuinka paljon verotulot muuttuvat, jos tarkastuksia lisätään. Tämä on olennaista päätettäessä verotarkastuksiin varattavista resursseista.

Verotarkastusten vaikutus yrityksen ilmoittamiin tuloihin ei ole selvä. Periaatteessa verotarkastus voi vähentää veronkiertoa. Toisaalta huolena voi olla, että kasvanut verorasite voi haitata yritysten liiketoiminnan tuottoa.

Toisekseen verotarkastuksen vaikutukset yritykseen voivat paljastaa tietoa yritysten veronkierrosta. Tämä voi auttaa kehittämään verovalvontaa.

Teoriassa verotarkastus voi vähentää tai lisätä yrityksen tulevaa veronkiertoa riippuen siitä, miten yritys päivittää arviotaan tarkastuksen todennäköisyydestä. Kun yritys päivittää arviota verotarkastuksen todennäköisyydestä ylöspäin veronkierto vähenee, ja päinvastoin, kun yritys päivittää arviota alaspäin.

Yritys voi arvioida riskin nousseen, kun se huomaa olevansa verottajan valvonnan alla. Toisaalta yritys voi ajatella, että verottaja salaman lailla ei iske kahdesti samaan paikkaan, ja laskea arviota. Myös tutkimusnäyttöä löytyy kumpaankin suuntaan.

Vaikutukset verojen ilmoittamiseen koostuvat vaikutuksista veronkiertoon sekä todellisista taloudellisista vaikutuksista. Vaikutukset veronkiertoon sisältävät vain sen, kuinka yritys muuttaa verojen ilmoittamista todellisten tulojen ja kulujen pysyessä samana.

Ilmoittamisen lisäksi verotarkastuksella voi olla todellisia vaikutuksia yrityksen talou­teen. Tämä tulee verotuksen tosiasiallisen kiristymisen (tai keventymisen) kautta, jos yritys alkaa raportoida enemmän veroja. Todellinen vaikutus on siis erisuuntainen kuin ilmoittamisvaikutus.

Tarkastetut versus tarkastamattomat

Tutkimuksessamme vertailimme tarkastettujen yritysten veroilmoittamisen kehitystä samankaltaisiin yrityksiin, joita ei tarkastettu. Ajatuksena on, että tarkastamattomat yritykset toimivat luonnollisena vertailukohtana sille, miten tarkastettujen yritysten veroilmoitukset olisivat kehittyneet, jos niitä ei olisi tarkastettu.

Käytämme kaltaistamismenetelmää yritysten vertailuaseman parantamiseksi. Nämä kaltaistetut yritysryhmät ovat veroilmoitusten perusteella samankaltaisia ja kehittyivät samalla tavalla ennen verotarkastusta.

Tarkastuksen jälkeen yritykset ilmoittavat enemmän voittoja.

Koska yritykset on valikoitu verotarkastuksiin, suora vertailu tarkastamattomiin yrityksiin kertoisi vain eroista kehityksessä tarkastuksiin valittujen ja muiden yritysten välillä. Lisäksi vertailu ennen ja jälkeen verotarkastuksen voisi johtua esimerkiksi muutoksista yrityksen toiminnassa, joka nostaa yrityksen riskiä verotarkastukseen joutumisessa.

Vertailu veroilmoittamisen kehityksessä samankaltaisten yritysten välillä pystyy paremmin tunnistamaan juuri verotarkastuksen aiheuttamat erot ilmoituksissa.

Menetelmä rajaa vertailun lähinnä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, joihin suuri osa verotarkastuksista kohdistuu, mutta joista löytyy myös paljon tarkastamattomia yrityksiä. Tässä yritysryhmässä olisi siis mahdollista nostaa verotarkastusten määrää.

Palkkakulut nousevat verotarkastuksen jälkeen.

Kuvio 1 jäljittää tarkastettujen ja verrokkiyritysten verojen ilmoittamista 4 vuotta ennen ja jälkeen verotarkastuksen. Kuviossa vuosi 0 viittaa verotarkastusvuoteen, positiiviset luvut verotarkastuksen jälkeisiin ja negatiiviset edeltäviin vuosiin. Ylempi kuva näyttää tarkastettujen ja tarkastamattomien yritysten kehityksen suhteessa verotarkastusta edeltävään vuoteen ja alempi kuva erotuksen kehityksessä. Kuviosta näkee, että yritykset kehittyivät samalla tavalla ennen tarkastusta, vaikka tarkastetuilla yrityksillä olikin keskimäärin suuremmat voitot ennen tarkastusta.

Kuvio 1. Verotarkastuksen vaikutus voittoihin

Tulosten perusteella yritykset ilmoittavat verotarkastuksen jälkeen noin 14 % enemmän voittoja seuraavan neljän vuoden aikana. Kuviossa näkyy selvä nousu tarkastettujen yritysten voitoissa suhteessa tarkastamattomiin heti tarkastusvuotena ja neljä vuotta sen jälkeen.

Verotarkastus siis näyttää säikäyttävän yrityksiä vähentämään veronkiertoa varautuessaan vakavammin verotarkastuksen uhkaan. Tätä selitystä tukee havainto, että ilmoitettuja voittoja lisäävät enemmän yritykset, joista tarkastuksessa löytyi verovajetta.

Ilmoitettujen voittojen lisääntyminen näyttää johtuvan liikevaihdon kasvusta eikä kulujen laskusta. Tämän perusteella yritykset näyttävät välttelevän veroja aliraportoimalla liikevaihtoa. Osa myyntikuiteista jää siis sivuun veroilmoitukseen päätyvästä pinosta, tai osasta myyntiä jätetään kuitit kirjoittamatta.

Liikevaihdon kasvun lisäksi havaitsimme kulujen kasvua. Yritykset siis aliraportoivat kulujaan. Tämä ei auta vähentämään yritykseen kohdistuvaa verotusta, mutta voi selittyä työnantajamaksujen tai työntekijöiden tuloverojen välttelyllä. Tulosten mukaan palkkakulut nousevatkin verotarkastuksen jälkeen.

Tulokset voivat selittyä myös sillä, että yritykset ylipäätään ilmoittavat vähemmän liiketoimintaa sekä myynnissä että kuluissa näyttääkseen pienemmiltä. Pieneltä näyttäminen voi olla taktikointia verotarkastuksen riskin välttämiseen. Taktiikkana voi olla siirtää osa sekä myynti- että kulukuiteista sivuun.

Tutkimuksen perusteella ei voida poissulkea sitä, että verotarkastuksilla olisi negatiivisia vaikutuksia yritystoimintaan. Nämä vaikutukset eivät kuitenkaan ole niin suuret, että ne ylittäisivät positiiviset vaikutukset verojen ilmoittamiseen.

Verotarkastuksen monet vaikutukset

Tutkimuksemme³ tulosten mukaan yritysten verotarkastuksilla voidaan vähentää yrityksen veronkiertoa. Siten lisäämällä verotarkastuksia voitaisiin lisätä valtion verotuloja. Kustannustehokkuuden kannalta tätä lisäystä pitäisi tosin verrata verotarkastusten kustannuksiin.

Suorat vaikutukset yrityksiin todennäköisesti aliarvioivat verotarkastusten vaikutuksia: vaikutukset yritykseen läikkyvät myös niiden työntekijöiden, osakkaiden ja muiden yhteistyötahojen verotukseen. Tämä johtuu siitä, että yrityksen kulut ovat yleensä tuloa jollekin toiselle.

Verotarkastukset täydentävät lopulta muiden verovalvonnan välineiden vaikuttavuutta. Ilman uskottavia verotarkastuksia yritysten ilmoitukset työntekijöiden palkoista eivät välttämättä ole luotettavia, jolloin myös henkilöiden verovalvonta on haastavampaa.

Kuittipinot järjestyvät mappeihin, jotka veroilmoituksen jälkeen siirtyvät keittiön pöydältä säilöön. Tutkimuksemme perusteella verotarkastuksen kohteeksi joutuneilla yrityksillä on jäänyt osa myyntitulosta kirjaamatta veroilmoitukseen. Verotarkastuksen jälkeen myynti- ja kulukuitteja näyttää löytyvän enemmän.

Kirjoitus perustuu yhteistyötutkimukseen Jarkko Harjun, Kaisa Kotakorven ja Tuomas Matikan kanssa. Käytämme aineistona verottajan tietoja kaikista Suomen yritysten verotarkastuksista yhdistettynä yritysten veroilmoituksiin vuosilta 2003–2016. Esitetyt näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta yhteistyökumppaneiden tai Verohallinnon näkemyksiä.