Kuluttajan täytyy yhä perätä oikeuksiaan

T&Y 4/2022 Haastattelu Susanna Bell

Kilpailu- ja kuluttajaviraston ylijohtaja, kuluttaja-asiamies Katri Väänänen toivoisi kieltojen ja hyvitysten käsittelyä samassa prosessissa.

Katri Väänänen
Katri Väänänen (Kuva: Laura Vesa)

Suomella ei ole yhtään edustajaa Euroopan parlamentin sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnassa. Haittaako se?

Totta kai olisi parempi, että meillä olisi edustaja. Suomessa kuluttajien roolin merkitys markkinoilla ei aina nouse riittävästi esiin vaan uskotaan kilpailun riittävän. Jäsenyys valiokunnassa vahvistaisi myös tiedonkulkua kumpaankin suuntaan.

C2C-kaupankäynti lisääntyy digitalisoitumisen myötä. Laahaako lainsäädäntö jäljessä?

Kuluttajansuojalainsäädännön keskeinen kulmakivi on suojata kuluttajaa heikompana osapuolena kuluttajan ja yrityksen välisessä sopimussuhteessa. Alustatalous kasvaa edelleen voimakkaasti ja parhaillaan täytäntöönpantavana oleva EU:n digipalvelusäädös (DSA) tuo entistä yksityiskohtaisempaa sääntelyä, jonka tarkoitus on muun muassa kitkeä harhaanjohtavaa markkinointia kuten pimeitä käytäntöjä (dark patterns) ja suojella alaikäisiä. Kestävän kulutuksen myötä myös kuluttajien välinen vertaiskauppa ja kuluttajalähtöiset innovaatiot kasvavat, mikä on positiivinen asia. Tärkeää olisi varmistaa, ettei kuluttajien väliseenkään kaupankäyntiin muodostu kohtuuttomia käytäntöjä. Alustan ylläpitäjällä on keskeinen rooli pelisääntöjen luomisessa ja sen varmistamisessa, että kuluttajat kokevat kaupankäynnin toistensa kanssa turvalliseksi. Huijausten aktiivinen torjuminen on yksi keskeinen asia. Riitatilanteissa sovitteluavun saaminen edistää myös luottamusta.

Mikä on suurin jäljellä oleva haaste kuluttajansuojassa?

Kuluttajille pitäisi turvata oikeus hyvityksiin tilanteissa, joissa kuluttajansuojarikkomukset aiheuttavat menetyksiä. Vaikka markkinaoikeus pitäisi yrityksen toimintaa lainvastaisena ja kieltäisi harhaanjohtavan markkinoinnin tai kohtuuttomien sopimusehtojen käyttämisen, tämä ei vaikuta mitenkään kuluttajien sopimussuhteisiin, ellei yritys vapaaehtoisesti toimi. Sopimusta ei pureta eikä kuluttaja saa hinnanalennusta tai muuta kompensaatiota, ellei hän itse aktiivisesti vie asiaa kuluttajariitalautakuntaan tai kuluttaja-asiamies nosta ryhmäkannetta. Asiaa olisi ollut mahdollista korjata edustajakannedirektiivin täytäntöönpanon yhteydessä niin, että kielto ja massaluonteiset hyvitysasiat voitaisiin käsitellä samassa prosessissa.

Kirjoittaja