1. T&Y-lehti
2. Koulutus voi kompensoida väestön ikääntymisen talousvaikutukset – eikä sen edes tarvitsisi maksaa nykyistä enemmän

Koulutus voi kompensoida väestön ikääntymisen talousvaikutukset – eikä sen edes tarvitsisi maksaa nykyistä enemmän

Yksityiskohtainen simulointimalli kertoo, että koulutukseen investoimalla Suomi voisi merkittävästi lievittää ikääntymisestä aiheutuvia kielteisiä talousvaikutuksia.

Max Planck -instituutin johtaja ja Helsingin yliopiston professori Mikko Myrskylä kertoo:

”Olemme kaikki tietoisia siitä, että syntyvyys on Suomessa romahtanut. Syntyvyyden nostamiseen on kuitenkin hyvin vähän keinoja, jotka eivät olisi suoraan diktaattorin käsikirjasta. Maahanmuutto on yksi asia, joka voi vaikuttaa väestön rakenteeseen, mutta pienelle maalle kuten Suomelle se on globaalien tapahtumien määrittämä.

Kysymykseksi nousee, mitä yhteiskunta voi tällaisessa tilanteessa tehdä. Tästä pohdinnasta meidän tutkimuksemme sai alkunsa. Onko jotenkin muuten kuin syntyvyyden ja maahanmuuton kautta mahdollista muokata yhteiskunnan koostumusta niin, että ne entistä vähemmät ihmiset olisivat entistä tuottavampia? Kysymys ei ole uusi, mutta tutkimuksemme keskeiset ansiot ovat siinä, miten lähdimme kysymykseen vastaamaan.

Viiden miljoonan ihmisen simulaatio

Keskustelu palautuu syntyvyyden ennustamiseen. Tilastokeskus tuottaa vuosittain piste-ennusteen, joka perustuu senhetkiseen tietoon esimerkiksi syntyvyydestä, kuolleisuudesta ja muuttoliikkeestä. Ennusteet ovat perusteltuja Tilastokeskuksen nykyisillä resursseilla, mutta yhden skenaarion ennusteet ovat väistämättä aina väärässä. Tarvittaisiin stokastisia ennusteita, jotka huomioivat muuttujien vaihtelun ajassa ja eri kehityskulkuihin liittyvät todennäköisyydet.

Tutkimusryhmäni oli jo aiemmin tehnyt Eläketurvakeskuksen (ETK) kanssa yhteistyötä syntyvyyden ennustamisesta stokastisilla malleilla, ja siitä oli jäänyt yhteys Heikki Tikanmäen ja muiden ETK:n asiantuntijoiden kanssa. He tarvitsevat omia eläkelaskelmiaan varten piste-ennusteita parempaa tietoa tulevaisuuden syntyvyydestä, jota he voivat käyttää omien eläke-ennusteidensä pohjana, esimerkiksi pitkään kehitellyssä ELSI-simulointimallissaan.

Lähdimme ETK:n tutkijoiden kanssa vuonna 2021 pohtimaan, olisiko mahdollista simuloida vaihtoehtoisia tulevaisuuksia koko väestön työssäkäyttäytymisen kannalta realistisella mallilla. Olisi matalan ja ultramatalan syntyvyyden skenaariot, ja joissakin näissä tehdään järkeviä panostuksia koulutukseen ja toisissa ei. Voisiko näin kartoittaa, kuinka paha asia matala syntyvyys on julkisen talouden kestävyyden kannalta, ja kuinka paljon tätä rasitusta voisi kompensoida järkevällä koulutuspolitiikalla?

Aiemminkin on tehty simulointeja, joissa selvitetään, mitä seuraa, jos väestö vanhenee mutta on paremmin koulutettu. Ne ovat kuitenkin olleet muutaman muuttujan pöytälaatikkomalleja, jotka ovat huteria keskeisten oletusten suhteen. Miten koulutus vaikuttaa työttömyysriskiin, eläkeikään tai eläkekertymään – tällaisia todellisen elämän tekijöitä harvoin pystytään ottamaan huomioon.

ETK:n ELSIä voi ajatella mallina, jossa meillä on viisi miljoona ihmistä: Suomen väestö vaikka vuonna 2010. Kaikilla on mallissa joku tila: he ovat esimerkiksi lapsia tai koululaisia, työssäkäyviä tai eläkeläisiä. Tunnettujen väestötason siirtymätodennäköisyyksien mukaan kaikilla on seuraavana vuonna jokin uusi tila, tai mahdollisesti he pysyvät nykyisessä tilassaan. 66-vuotias siirtyy 67-vuotiaana eläkkeelle, jotkut muuttavat maasta pois, jotkut takaisin, jotkut hankkivat lapsia.

Tätä mallia pyöritetään vuosi vuodelta eteenpäin. Malliin voidaan luoda matalampi tai korkeampi syntyvyys määrittämällä, että tietystä vuodesta alkaen ikäryhmittäiset syntyvyystodennäköisyydet ovat matalampia tai korkeampia. Vastaavasti voidaan muuttaa myös koulutustasoa.

Oli tutkimuksen kannalta lottovoitto, että saimme ­ETK:n pitkälle kehitetyn ja yksityiskohtaisen ELSI-mallin käyttöömme. Projektimme, jota rahoitti strategisen tutkimuksen neuvoston FLUX-hanke, oli esimerkillinen yhteistyö julkisen sektorin kanssa.

Tuloksille Suomessa laimea vastaanotto

Tutkimuksemme keskeinen tulos on se, että jos investoisimme pienenevien ikäryhmien koulutukseen, kasvava tuottavuus ja pidempi työssäoloaika kompensoisivat tehokkaasti syntyvyyden aiheuttamaa kuoppaa julkisessa taloudessa. Oleellista on, että koulutusinvestointeja ei tarvitse kasvattaa lainkaan – riittää, että investoinnit pidetään nykytasolla, ja kun lasten lukumäärä laskee, jokaiseen lapseen investoidaan enemmän. Jokainen suomalainen saisi vähän enemmän per pää, ja kouluttautuisi näin vähän pidemmälle.

Aina jos tulokset ovat yllättäviä, on hyvä miettiä, mikä meni väärin.

Tulokset yllättivät. Olimme niiden suhteen aluksi hieman skeptisiä, sillä aina jos tulokset ovat yllättäviä, on hyvä miettiä, mikä meni väärin. Emme kuitenkaan löytäneet virhettä.

Emme osanneet odottaa, että koulutusinvestointien vaikutus olisi näin voimakas. Simuloimme kokonaishedelmällisyyden laskun tasolta 1,45 tasolle 1,3 – tämä kasvattaa pitkällä aikavälillä talouden rasitetta, esimerkiksi eläkemenoja suhteessa palkkasummaan. Koulutusinvestointi yhdistettynä 1,3:n syntyvyyteen kompensoi tämän negatiivisen vaikutuksen kokonaisuudessaan.

Tutkimus on käynyt läpi vertaisarvioinnin ja hyväksytty väestötieteen lehteen Demographyyn. Työpaperina artikkeli on ollut ihmisten nähtävillä jo puolisen vuotta. Euroopassa tutkimus on kiinnostanut aika paljon. Suomeksi tehdyn policy briefin vastaanotto oli kuitenkin laimeaa. Vastaan on tullut jopa sellaisia näkemyksiä, että ihmisten kyvykkyyden luonnollinen jakauma on sellainen, että kaikkia ei kannata kouluttaa korkealle. Tämä on tunkkainen ajatus jostain vuosikymme­nien takaa. On toki mahdollista, että jos varhaiskasvatukseen ja peruskouluun panostaminen on laiminlyöty, tie eteenpäin on kivinen. Siksi koulutusinvestoinnit pitäisi ulottaa laajasti eri ikäryhmiin.

Mikä on tuottavuuden tulevaisuus?

Keskeinen asia, jonka mukana tutkimus seisoo tai kaatuu, on oletus, että korkeampi koulutus lisää tuottavuutta. Tutkimuksessamme arvioimme korkeasti ja matalasti koulutetun työntekijän tuottavuuseron palkkaeroista. Pitkällä aikavälillä tämä ero ei ole oleellisesti kutistunut, vaikka koulutettujen määrä on kasvanut rajusti. Oletamme tutkimuksessamme, että tämä ero ei tulevaisuudessakaan katoa. Tämä on rohkea oletus, muttei välttämättä väärä. Teknologisen kehityksen, esimerkiksi tekoälyn, ansiosta korkeamman tuottavuuden työt saattavat olla entistä tuottavampia. Suomi ei myöskään missään tapauksessa ole maailman koulutetuin maa, ja kun katsoo koulutetumpia maita, tämä koulutuksen tuoma lisä ei ole katoamassa.

Jos kävisikin niin, että puolet tuottavuusedusta haihtuisi taivaan tuuliin, meidän viestimme olisi silti laadullisesti pätevä: koulutusta lisäämällä pystyttäisiin helpottamaan matalasta syntyvyydestä johtuvan ikääntymisen vaikutusta.